Äiti, miks sä et oo koskaan kipee?

Kuumetta, yskää ja niistämistä. Näiden ympärillä olen elänyt torstaista lähtien.  Viime viikolla lääkitessäni teini-ikäistä tytärtäni, hän kysyi miksen mä olen koskaan kipeenä, paitsi sitä yhtä kertaa? Totta! Perinteisesti olen ollut vähintään yskässä syksyisin, joka on estänyt mm juoksutestien tekemisen. Joka syksyinen flunssa jätti mut väliin viime vuonna ja kovasti toivon vastuskykyni pystyvän taistelemaan tätäkin flunssaa vastaan.

Moni asia  vaikuttaa hyvään vastustuskykyyn kuten hyvä peruskunto. Kova stressi vastaavasti heikentää vastustuskykyä. Stressiä oli liiaksikin loppuvuoden aikana, mutta onnistuin silti välttämään syksyn flunssat.  Peruskunto on kohdillaan, mutta mikä on muuttunut sitten vuoden aikana? Urheilumäärissä ei ole ollut merkittäviä muutoksia,  mutta vitamiinien saantiin on tullut selkeä muutos. Aikaisemmin otin vitamiineja kausiluonteisesti. Voisin jopa sanoa, että silloin kun muistin. Tuudittautuen oletukseeni, että päivittäinen ravintoni sisältää kaikki tarpeelliset vitamiinit ja mineraalit. En ole ravintoterapeutti, mutta perustuen omakohtaiseen kokemukseeni voin todeta, että ilmeisesti vitamiinipuutoksia oli ollut. Lähes puolen vuoden ajan olen päivittäin ottanut suosituksien mukaisen annostuksen monivitamiinitabletteja sekä kalaöljykapseleita. Tyttären kysymykseen siis vastasin: monipuolinen ravinto, liikunta ja vitamiinit – päivittäin vuoden jokaisena päivänä.

Vuosi alkoi palauttavalla viikolla, joka sisälsi yhden kovemman treenin. Viikon treenit sujuivat suunnitelman mukaisesti aina sunnuntaihin asti. Sunnuntaiaamuna heräsin aivan liian myöhään ehtiäkseni treenaamaan aamusta ja päivän menot venyivät niin, että olin kotona vasta seitsemän jälkeen illalla. Tuohon mennessä en ollut vielä ehtinyt syömään päivän lämpöistä ateriaa enkä ollut edes huomannut ottaa välipalaa mukaani. Puhumattakaan, että treenikassi olisi ollut mukana. Huonoa ajanhallintaa ja organisoimista. Siinä syyt minkä vuoksi sunnuntain treeni jäi väliin.

Viikko kuitenkin alkoi miellyttävästi kehonhuollolla.  Kevyt osuus päättyi keskiviikkona, jolloin märkä lumi oli saatava pois pihalta, jotta autot eivät jää kiinni pihaan. Aamusta tein tunti neljäkymmentä minuuttia lumitöitä ja illalla vielä puoli tuntia. Harmi, ettei sykemittari ollut päällä, sillä kevyt oli kaukana tuosta hommasta. Miehen tultua kotiin oli hän varma, että traktori oli käynyt pihassa. Juu, ei käynyt traktori vaan minä!

 Torstaina oli viikon kovin juoksutreeni. Juoksua nousevilla vauhdeilla. Kelit eivät oikein suosi vetojen tekemistä ulkona, jonka vuoksi kävin kuluttamassa salin juoksumattoa. Tavoiteajat olin saanut etukäteen km/min, juoksumatolla sitä piti miettiä mitä tavoiteajat ovat km/h. En tiedä kuinka vikaan meni, mutta viimeinen veto sai sykkeet jyrkkään nousuun. Jalat toimivat täydellisesti, henki kulki ja sydänkin pysyi paikoillaan. Kaikki siis hyvin.

Perjantai alkoi vaparitekniikkaopetuksella Mäkelänrinteessä. Tällä kertaa aloitimme uintitreenin mun osuudella. Pulahdin itse veteen näyttämään miten eri drillit tehdään, jonka jälkeen kännykällä videoin Jukan näytteet samoista drilleistä. Omasta mielestäni otin useita videopätkiä. Lauantai-iltana aloin viemään videoita läppärilleni huomatakseni, ettei kännykkäni ollut tallentanut yhtään videoitia. Melkoinen määrä ärräpäitä pääsi suustani. Harmitti niin vietävästi. Jukan kanssa olimme sopineet tapaamisesti sunnuntaina, jolloin kävisimme videot yhdessä lävitse. Nyt mulla ei ollut mitäään! ARGH!!!

Tekniikkaopetuksen jälkeen kävin itse uimassa. Olipa jäykkää menoa! Näyttäessäni drillejä kyllä huomasin, ette kroppa todellakaan ole iskussa ja treenin aikana oli selväksi että lihaksien tukkoisuus estää vauhtileikittelyn. Usein verran aikana meno on jäykkää ja tukkoista, mutta ohjelman edetessä lihakset vetreytyvät. Perjantaina ei vetreytymistä tapahtunut. Meno oli tasaista vaikka kuinka yritti nostaa vauhtia. No palauttava viikon treeniksi oikein hyvä.

Launtain treeni jäi iltaan, kun tekosyiden lista kasvoi kasvomistaan. Oli yleistä siivoamista, ruuan laittamista, kuusen purkamista, imuroimista. Viimein pääsin lähtemään huomatakseni ettei mulla ollut salikenkiä mukana. No, salitreeni jää siis väliin. Ei huolta, onhan mulla spinde- ja juoksukengät mukana. Voisin tehdä pitkän yhdistelmätreenin, niin sunnuntaina riittää lyhyempi treeni. Sukat olivat jääneet kotiin! Ei siis spindekenkiä jalkaan. Onneksi mukana oli luotto juoksukengät, joilla uskallan juosta ilman sukkia. Tosi, jos kerran treeni on yksistään juoksemista olisin voinut yhtä hyvin tehdä sen ulkona, mutta enää en lähtisi kotiin vaan suunnistin juoksumatolle. Hyvä puoli juoksumattotreenissä on, että juoksu on tasavauhtista ja sykkeet pysyvät tavoitetasolla.

Näin tasaista oli lauantain meno. 45 min kohdalla nostin vauhtia 1km/tunti, jonka vuoksi sykkeet ovat hiukan nousseet tuossa kohtaan.