Valmennusporukan ensimmäinen yhteistreeni Lahdessa

Työviikko päättyi erittäin perinteisesti juoksuun ja kuntopiiriin.  Pirkkolan urheilupuiston maasto alkaa käydä liiankin tutuksi – sen verran lyhyt rata on, että puolessa tunnissa ehtii tehdä useamman kierroksen.  Treeniohjelmaan sisältyi 5 x 45 sek rentoja vetoja.  Meno oli kevyttä ja mielelläni olisin juossut enemmänkin, mutta aikaa ei ollut tuhlattavaksi eikä treeniohjelmaan kuulunut puolta tuntia pidempää juoksua.

Kuntopiiriin liikkeet pysyvät samana, aika vaan lisääntyy sekä viimeinen vatsalihastreeni vaihtuu. Tällä kertaa liike vaati keskittymistä ja voimaa olkapäissä kuin vatsalihaksia. Ainakin siltä liike tuntui sitä tehdessä.  Lähtötilanne perus lankku, josta saman puoleisen jalka ja käsi nostettiin sivulle, takaisin perusasentoon ja siitä toinen puoli. Minuutin verran ainoastaan tehtiin tuota liikettä, mutta pitkältä se minuutti tuntui.

Treenin jälkeen suunnistin Jumboon hakemaan tytärtä ja kotiin päästyäni olin valmis nukkumaan iltapalan jälkeen. Nuori nainen oli halukas lähtemään ystävänsä synttäreille, jotka vietettiin 20 km päässä sivistyksestä. Olimme myös sopineet, että jos meno alkaa käydä liian levottomaksi tulen hakemaan hänet pois yöllä. Ja niinhän siinä sitten kävi, että yhden aikaan yöllä starttasin auton.

Lauantaiaamuna uni maistui niin hyvin, että heräsin vasta kymmenen aikaa nuorimman toteamukseen:” missä äiti on? Meidän piti mennä ostamaan ratsastussaappaat!”  Mitäpä muuta siinä olisi voinut tehdä kuin nousta ylös, heittää treenikassi keskelle eteisen lattiaa ja pakata tarvittavat treeninasut mukaan, yrittää samaan aikaan keksiä jotain järkevää syötävää nopeasti, pukea päällensä ja lähteä hankkimaan saappaita ennen ratsastustuntia. Eipä niitä saappaita löytynyt. Saappaista löytyy kaikkia muita kokoja, mutta ei meidän tarvitsemaa. Argh! Toinen liike on lauantaisin kiinni. Auki ainoastaan ma-pe klo 9-17. Siis miten ihmeessä koskaan ehdi tuohon liikkeeseen!

Tytär tallille, pikainen auton siistiminen, jotta kehtaan ottaa kyytiin ketään ulkopuolista. Soitto treenikaverille, meni vastaajaan. No, eipä se mitään vaan ajoin talon eteen.  Lähdimme puoli kahdentoista aikaan ajelemaan Lahteen, jossa meillä oli ensimmäinen yhteistreeni valmennusporukan kanssa. Meitä yhdistää sama valmentaja ja suurimmalla osalla porukassa on triathlontausta tai tavoitteena ensi kesänä kisata ensimmäinen triathlon.

Sauvakävelyä vaihtelevassa maastossa kaksi tuntia meni nopeasti hyvässä porukassa. Juttua riitti vaikka ainoastaan osa tunsi toisensa entuudestaan. Lenkin aikana suoritimme myös lyhyen esittelykierroksen, jonka jälkeen tunsin olevan ehkä väärässä ryhmässä. Kaikilla on vahva kestävyysurheilutausta. Hyvä puoli tässä on, että porukka asettaa kovan riman ja haastetta. Treenit vedettävä tunnollisesti ja kehityttävä tavoitteiden mukaisesti, jotta pysyy porukan mukana.  

Lenkin jälkeen suunnistimme paikalliseen uimahalliin harjoittelemaan uinnintekniikkaa. Uinnin kohdalla tasomme vaihtelee aloittelijasta teknillisesti riittävän taitaviin uimareihin. Oma uintini on edelleen hyppivää.  Hengitystekniikka on vaihdettu, potkut eivät enää hajoa. Mistä siis on kyse? Oma arvioni hyppimiseen alkaa kääntyä käsivetotekniikan puoleen tai siihen, että toinen käsiveto on toista heikompi. Valmentaja soittanee seuran uintivalmentajalle, mitä ihmettä tekevät mun uinnin kanssa. Eräs valmennettava totesi altaassa, että Antti Kasvio ui maailmanennätyksiä voimakkaasti pomppivalla tekniikalla.

Erilaisia tekniikoita harjoitellen vierähti lähes tunti vedessä. Uintitreenien jälkeen ei ollut nälkä, mutta heikottava olo ja orastavaa pääkipua. Pukuhuoneessa tarkistin Polarista kuinka paljon olen kuluttanut treeneissä. Kulutus on ollut lähes 1300 kcal. Aamupalani oli ollut banaani sekä soijamaitoon ja proteiinijauhetta. Toinen banaani oli syöty ennen sauvakävelylenkkiä. Ei ihme, jossa olo oli hiukan heikko. 

Vierailin uimahallin viereisessä Siwassa hakemassa välipalaa, olihan mulla vielä reilun tunnin ajomatka kotiin. Päivä oli pitkä, mutta mukava. Jään innolla odottamaan seuraavaa yhteistreeniä!