Surkastuneet vatsalihakset

Treenikaverini suosituksesta olen hankinnut itselleni Strength Training for Triathletes – kirjan. Kirjan mukaisia lihaskuntotreenejä en päässyt vielä kesällä kokeilemaan, sillä harjoitukset painottuivat 100 % lajitreeneihin, mutta peruskuntokaudella lihaskuntotreeni on mukana harjoittelussa. 

Niinpä tiistaina otin kirjan mukaan salilla. Mistä aloittaisi? Tai paremmin missä ovat heikot kohtani?

Pyöräilyyn ei ole syytä nyt panostaa, kun kausi on ohitse. Ehkä vielä sunnuntaina tulee tehtyä lenkki. Ilmojen ja fiiliksen mukaan mennään pyöräilyn saralla. Syys-lokakuun ohjelma painottuu juoksuun, joten kyseisen lajin lihaksien harjoittelua voisi jo aloittaa.  Monelle triathlonistille varmaan valintani kuulostaa erikoiselta, sillä päätin aloittaa uintiin vaikuttavilla lihaksilla.

Uintini on ”hyppivää”, joten syy saattaa olla että itse asiassa vartaloni kiertyy liikaa tai kenties vasemman käden uintilihakset ovat heikommat verrattuna oikean käden lihaksiin. Ennen salia treeniä olin viettänyt 40 min juoksumatolla ja tulisin päättämään tiistain treenit veteen, niin jalkatreenit jäisivät vähemmälle.

Siispä aloitin vatsalihastreenistä. Voin vakuuttaa, että pallon päällä kiertoliikkeet ovat aloittavalle erittäin haastavia. Ei se pyöreä pallo meinannut millään pysyä selän alla. Jos pysyi, niin erityisen hankalaa oli saada vastakkainen jalka ja kyynärpää kohtamaan toisensa. Surku hupaisan näköistä ähellystä sen on pitänyt olla. Seuraavaksi treenasin käsiä, molempia erikseen, jotta saisin lihaskunnon tasapainoon. BodyPumpissa heikompi käsi jää lepoon voimakkaan käden tehdessä rankimman työn.  Sama pätee jalkoihin, joten yhden jalan kyykyt eteen ja sivuilla tuli ohjelmaan mukaan.

Salilla ei lihastreeni tuntunut, eikä edes vedessä. Itse asiassa uinti sujui vallan mainiosti, jos mittariksi ottaa perhostelun. Kuopion pitkän radan Mastersien SM:t ovat kuukauden kuluttua enkä ole vielä tehnyt lajivalintoja. Perhonen houkuttelee kovasti, mutta 100 metriä on pitkä matka tuota lajia. Vuosi sitten metriä oli aivan tarpeeksi. Tiistaina päätin ottaa härkää sarvista kiinni ja kokeilla kykenenkö perhostelemaan 100 metriä, jos aloitan varovasti. Omalla radalla uiden en olisi edes kenenkään jaloissa. Siispä kokeilemaan! Ensimmäinen 50 metriä perhosta meni hyvin, mutta päätin pitää lyhyen tauon. Kaiken varalta. Hetken levon jälkeen, lähdin kauhomaan toista 50 metriä. Kevyiltä tuntui, kun vauhdin piti sopivana ja muisti hengittää jokaisella vedolla. Joten vinstan (50m) jälkeen en jäänytkään päätyyn vaan käännyin heti seuraavalle vinstalle. Ja niin sitä perhosteltiin 100 m! Aivan liian hyvä tunne, joten perään vielä toinen 100 metriä perhosta -  levon jälkeen.

Treeniaikaa ollessa jäljellä noin 10 min, tuli puheeksi uintiajat. Ne pitäisi kanssa ilmoittaa. Koska minulla ei ole aikaa lajeista, joita suunnittelen uivani lokakuun lopulla, piti treenin päätteeksi vetää yksi 400 metriä ajalla. Aika on suuntaa antava, sillä itse ottama aika ei mitenkään voi olla tarkka. Mikä parasta; sain pientä kunnioitusta kanssa treenaavilta miehiltä, joilla vauhtia riittää vaikka muille jakaa 50 ja 100 metrin Vu matkoille, mutta eivät välttämättä hallitse muita lajeja tai pidempiä matkoja. Jään täysin heidän jalkoihin lyhyillä matkoilla.

Palataan vielä niin kadonneisiin lihaksiin. Keskiviikkoaamuna valkeni mitkä lihakset ovat surkastuneet. Sängystä ylöspääsy oli hankalaa särkevien vatsalihasten vuoksi, illalla juostessa vatsalihakset kiristelivät. Siinä oli kiva juosta treenikaverin kanssa vk-lenkkiä, kun vatsaan sattui.  Illalla koetin varovasti tehdä vatsalihastreeniä lattialla, mutta en kyennyt. Tuntui kuin repeisivät viimeisetkin lihakset.

Uskokaa pois vaan: Vatsalihakset voi saada jumiin. Vielä näin perjantai-iltapäivällä vatsalihakset ovat kosketus arat. Vaan eipä tunnu tiistainen salitreeni jaloissa eikä käsissä. 

Tänään maalainen koettaa löytää Oulunkylästä urheilupuiston ja oikean salin. Siis lisää lihaskuntotreeniä, mutta sitä ennen pitäisi käydä juoksemassa 45 min, johon eilen ei ollut aikaa ennen uintitreeniä.