"It's a slow process"

Tänään on ollut hankala päivä. Heräsi epäilys tuleeko tästä mitään, voiko yhdessä hetkessä todella mennä tällaiseen kuntoon?

Tähän päivään asti INR-arvo on lähestynyt mukavasti hoitotaso, kunnes tänään tuli takapakkia. Ei paljoa, mutta kuitenkin. Kovasti olin toivonut pääseväni hoitotasolle jo tällä viikolla, mutta ei niin ei. Napapiikit jatkuvat, samoin kontrollikäynnit kahdesti viikossa. Iltapäivällä lääkäri soitti tutkimustuloksista, jotka veti melkolailla mielen matalaksi. Kyyneleiltä ei vältytty. Onneksi tänään kuitenkin todettiin aikaisemmin löydettyjen kystien olevan toiminnallisia nesterakkuloita. Kaikesta huolimatta uusinta tutkimuksiin kolmen kuukauden päästä.

Vaikka kuinka tajuan ja tiedostan tilani, niin tätä kunnon "romahdusta" on vaikea hyväksyä. Tiedän, että sairaalasta pääsystä on aikaa vasta kaksi viikkoa ja pystyn liikkumaan huomattavan paljon. Viime viikolla pystyin jo normaalivauhtiseen kävelyyn ja arkiaskareet (poislukien  se terassin siivous) sujuvat ongelmitta. Tämä vuoksi olen myös pystynyt lisäämään liikuntaa asteittan. Tosin tuo asteittan lisääminen etenkin tehoissa tuntuu niin kovin mitättömältä, kun lähtötaso on lähes nolla.

Lihasheikkous ja lihasten väsyminen on jotain aivan käsittämätöntä. Sitä on vaikea kuvailla, kun sitä en oikein itsekkään pysty käsittämään. Tietää, että voimaa on, mutta tuntuu kuin sitä lihasta ei saa aktivoitua. Aivan kuin hermotus ei toimisi tai koko ajan olisi jarru pohjassa. Jälkeenpäin ymmärrän miksi mm. Lohja Triathlonissa mulla oli tunne, että jaksaisin, mutta jalat eivät kykene vaan menemään yhtään kovempaa. Se kahden minuutin häviö ei enää tunnu niin karvaalta.

Tänään pyörän päällä tuntui aivan käsittämättömältä miten vähän ja miten hitaasti sitä jaksaa edetä. Perjantaina on tavoite lisätä matkaa taas noin 10%, kunhan alla olevat kohdat toteutuvat. Jotain positiivistakin liikunnan saralla. Tänään pystyin uimaan pitkällä radalla perhosta yhtäjaksoisesti 50m. Muutenkin uinti tuntui asteen kevyemmältä kuin aikaisemmin.

Vaikka rasitusta saa lisätä, niin kehon kuuntelu on edelleen numero YKSI. Liikunta ei saa aiheuttaa rintakipua eikä hengenahdistusta. Se ei myöshään saa aiheuttaa sellaista uupumusta, jota mulla oli vielä reilu viikko sitten, jolloin väsähdin totaalisesti kesken lankutuksen, ruokakaupassa käynti sai mut väsähtämään tai kun kesken lyhyen shoppailun oli vaan istuttava alas. Tänään pyöräilyn jälkeen ei ollut tietoakaan uupumuksesta. Pulahdin veteen sekä kävin vielä ruokakaupassa.

Vaikka kehon ja rasituksen kuuntelu ovat ne tärkeimmät asiat, niin mittaamalla kaiken liikunnan pystyn paremmin seuraamaan sitä mitättömältä tuntuvaa kehitystä.