Jälkipuintia ja otteita lääkärinlausunnoista

Viikon aikan olen käynyt moneen kertaan lävitse mitä olisin voinut tehdä toisin, miksi en tajunnut mennä aikaisemmin lääkärille esim pohkeen "jumin" vuoksi tai miksi en reagoinut vakavemmin pohjekipuun, joka oikeasti tuli käydessäni jääkaapilla. No, ehkäpä lääkärillekin olisi noussut hymy kasvoilla, kun olisin mennyt valittamaan pohkeen hetkellistä kovaa kipua kääntyessäni jääkaapille. Tai miksi en reagoinut kesäkuun aikana vakavemmin suoritustasooni, josta en ollut tyytyväinen koska se tuntui vain laskevan.

Sanotaan, että jälkiviisaus on paras viisaus.

Omakannan kautta olen lukenut lääkärien lausuntoja ja tutkimuksien tuloksia. Alla on muutamia epätäydellisiä poimintoja lausunnoista ja tutkimuksien tuloksista.

Keskiviikkona päivystykseen tullessani ja ensimmäisen lääkärin lausunto: "Potilaan suorituskyky normaali-ihmiseen verrattuna kuitenkin varsin hyvä ja tänäänkin uinut 1.5 km. Ylikuntoa? MIkäli labroissa ei poikkeavaa, suosittelen nyt potilaalle lepoa, kesäloman pitämistä muutaman viikon ajan. "

Välikommentti: Nyt se on kirjallisesti. Triathlonia harrastava ihminen ei ole normaali-ihminen :)

Tuossa kohtaan multa oli mitattu verenpaine, (joka mielestäni oli kyllä hiukan normaalia korkeampi), lämpö, saturaatiotaso (päivytykseen tullessa se oli huoneilmalla 96-97%). Sydämestä ei löytynyt sivuääniä, keuhkojen hengitysäänet olivat siistit, ei ollut vinkunaa. Rintakehässä oli jonkin verran aristusta. Iho oli siisti eikä pohkeissa ollut aristusta tai turvotusta.

Laboratoriokokeissa Hb 150 ja TnT 145. 

"Oire vaikuttaa sydänperäiseltä, toki keuhkoemboliakin ja sydänkuormituksesta johtuva TnT-päästö mahdollinen."

Diagnoosi: Sydäninfarkti ilman ST-nousua / Huonovointisuus ja väsymys

Tämän jälkeen tilanne muuttui ja olin pyörätuolipotilas.

Vielä keskviikkoiltana mua hoidettiin sydäninfarktipotilaana.
"Jos emboliaa ei todeta, on vaivaa hoidettava sydänperäisenä, vaikka TnT nyt jos laskusuuntainen ja EKG:ssa ei iskeemiseen viittaavia muutoksia. Potilaalla ei myös riskitekijöitä, ei tupakoi"

Samana iltana mulle tehtiin sydämen ultaäänitutkimus. Tuosta oleva lausunto on sen verrran hepreaa, mutta suullisesti lääkäri sanoi sydämen olevan kunnossa.

Torstaipäivän puolella keuhkojen varjoainekuvauksien lausunto tuli Meilahdesta:"Potilaan keuhkoembolia-TT-lausunto valmistunut. Tutkimuksessa nähty keuhkoemboliamassaa lähes jokaisessa keuhkovaltimohaarassa. Myöskin oikean puolen kuormituksen merkit. Oikean keuhkovaltimon haarautumiskohdassa on kookas ratsastava emboliamassa."

Diagnoosi: Keuhkoveritulppa ilman akuuttia keuhkosydänsairautta

Torstaina sydänvalvomopuolella lääkärin lausunto toisen sydämen ultraäänitutkimuksen jälkeen: Potilaan kliininen vointi ollut erinomainen, pelkällä huoneilmalla saturaatiot 98 tasoa. Mitään oireita ei ole. Sinusrymissä, ei rytmihäiriöitä. TNT tulovaiheessa 147, eilen 41, tänään 21. Verenkuva normaali, samoin natrium, kalium ja Krea, CRP alle 3. .... Vointi on kliinisesti varsin hyvä, vaikka embolia olikin kohtuullisen suuri.

Sydänvalvomon puolelta siirto osastolle. "Potilaan tila vakaa, otettu osastolle telemetriaseurantaan"
Syy tekemetriaseurantaan johtui sydän alhaisesta sykkeestä. Syke voi laskea normaalisti jopa tasolla 30-40/min esim. kestävyysurheilijalla, mutta oireinen hidaslyöntisyys johtuu yleensä sydämen toiminnan häiriöstä. Öisin mun syke laski lähelle 30/min.

Keuhkoemboliadiagnoosin jälkeen "alaraajojen laskimoiden UÄ-tutkimus, jossa löydöksenä oikealla syvä laskimotukos."

"Potilaan anamneesia tarkistettaessa keuhkoveritulpan altistavana tekijänä nyt todennäköisimmin e-pillereitten käyttö, ei tupakoi"

"Potilas voi kotiutua tänään hyvävointisena. Konsultoitu Meilahden hyytymiskonsulttia, jonka ohjeiden mukaan nyt ei aloiteta Xareltoa vaan Marevan-hoito."

Marevan-hoidon lisäksi mulla on edelleen ns napapiikki.

Tavallaan oli helpottavaa lukea näitä lääkärien lausuntoja, vaikka näitä tavatessa vasta ymmärsin laajuuden. Lääkärit puhuivat laajasta tai melko laajasta. Nyt kun lukee, että heidän viitatessa laajaan he tarkoittivat, että mulla oli keuhkoemboliamassaa lähes jokaisessa keuhkovaltimohaarassa. Niin vasta nyt tajuntaan iskeytyi, että olisin ilmeisesti saattanut ihan oikeasti kuolla.

Helpottavaa itselleen, koska heillä on koulutusta, kokemusta, erilaisia keinoja tutkia oireita. Jos heillekin oli haastavaa löytää syytä väsymykselle ja huonovointisuudelle, niin miten itse olisin pystynyt ymmärtämään mistä pienet oireet, jotka voivat viitata niin moneen muuhunkin sairauteen tai ylirasitustilaan. Toivottavasti nyt pääsen eroon itsesyytöksistä.

Sen tärkeän asian, jota erikseen jopa kysyin ja minkä lääkäri unohti mulle mainita kotiutusvaiheessa: "kävelyä voi tehdä voinnin mukaan."
Hoitajat sanoi, että vuodelepoa, joka kuullosti todella huonolta vaihtoehdolta. 

Ei lentoa Budapestiin huomenna, ei starttia kahden viikon päästä. Mutta eipä ole mustia varpaankynsiä tänä kesänä.

Kelloja ei voi kääntää, jälkipuinnille ja analysoinnille on oma aika ja paikka. Mielestäni nyt olen sen tehnyt ja opiksi ottanut. En pysty muuttamaan tilannettani, mutta pystyn tekemään parhaani, että toivun tästä mahdollisimman hyvin (ja nopeasti) ilman jälkiseuraamuksia. Blogiini haluan jättää jäljen tästä kaikesta, toivoen edes yhden ihmisen menevän ajoissa lääkäriin saamatta keuhkoemboliaa. 

Toiveenani on myös kertoa omasta toipumisesta. Toipumiseen ei ole yhtä kaavaa, jokainen on yksilö, erilaisine taustoineen ja oireeneen. Vietettyäni useamman tunnin netissä tiedän toipumisen saattavan kestävää muutamasta viikosta jopa kahteen vuoteen. Kuinka kauan minulle menee? Jos lääkärit eivät ottaneet asiaan minkäänlaista kantaa, niin tuskin sitä kukaan muukaan pystyy ennustamaan. Kuuntelen kehoani ja toimin sen mukaan. Päivä kerrallaan.

Minun ei tarvitse olla sänkypotilaani, pystyn hoitamaan arkiasioita (en kuitenkaan esim kanna raskaista kauppakasseja), olen pirteä ja  tilanteeseen nähden olen hyvässä kunnossa. Olen hemmotellut itseäni ja käynyt myös kävelemässä. Kiitos Polarin, niin tiedän jopa kävelynopeuteni. 2.5 km /h. Toipumisesta lisää myöhemmin.