Syvä laskimotukos syntyy, kun syvällä olevaan laskimoon muodostuu verihyytymä (trombi). Se esiintyy yleensä alaraajassa, reidessä tai lonkan alueella.
Mikä keuhkoveritulppa on?
Keuhkoveritulppa syntyy, kun keuhkoverisuonen tukkii verihyytymä tai sen osa, joka on irronnut syvästä laskimotukoksesta ja kulkeutunut verenkierron mukana keuhkoihin.
- Jos keuhkoveritulppa on suuri, sen voi rajoittaa keuhkoverenvuotoa ja aiheuttaa hengitysvaikeutta.
- Noin puolet ihmisestä, joiden syvää laskimotulehdusta ei hoideta, saa keuhkoveritulpan kolmessa kuukaudessa.
- Keuhkoveritulppa on vakavampi kuin syvä laskimotukos ja voi pahimmillaan johtaa kuolemaan, jos sitä ei diagnosoida ja hoideta välittömästi.
Syvän laskimotukoksen oireet ja löydökset?
- kipu
- arkuus
- turvotus
- tukkeutuneen raajan ihon värimuutos (sininen/punainen/purppura) tai kuumotus
n 50 % ihmisillä ei ilmene mitään näistä oireista.
Syvää laskimotukosta on vaikea diagnosoida, sillä oireet ovat epämääräiset ja muistuttavat kramppin tai lihasrevähdyksen aiheuttamaa lihaskipua tai arkuutta.
Keuhkoveritulppan oireet ja löydökset?
Syvä laskimotukoksen tavoin keuhkoveritulpan oireet ovat epämääräiset.
Oireet ja löydökset:
- hengenahdistus/hengitysvaikeudet
- yskä (verinen liman kanssa tai ilman)
- rintakipu/puristava tunne
- ahdistuneisuus
- huimaus
- kiihtynyt tai epäsäännöllinen syke tai matala verenpaine
Usein keuhkoveritulppa ei aiheuta minkäänlaisia oireita.
Mikä aiheuttaa laskimotukoksen?
Laskimotukos on harvinainen ilman riskitekijöitä. Seuraavat riskitekijät johtavat siihen, että hyytymiä syntyy tavallista herkemmin:
- Pitkä liikkumattomuus esimerkiksi sairauden tai pitkän lentomatkan vuoksi. Lennolla riskiä lisää vielä asento, jossa istuimen reuna voi haitata jalkojen laskimoverenkiertoa.
- Alaraajojen vammat, esimerkiksi kipsatut murtumat
- Suuret leikkaukset
- Ehkäisytabletit etenkin tupakoivilla naisilla
- Raskaus
- Vaikea muu sairaus, etenkin syöpä
- Lihavuus. Laskimotukoksen uusiutumisriski ylipainoisilla (10 kiloa tai enemmän) on kaksinkertainen normaalipainoisiin verrattuna.
- Perinnölliset hyytymishäiriöt ovat harvinaisia. Tavallisin näistä on erään hyytymistekijän (faktori 5) geenin mutaatio, jollainen on Suomessa noin 200 000 henkilöllä
Mitä riskitekijöitä minulla on?
- mahdollinen perintötekijä (tässä vaiheessa en ole asiasta varma)
- E-pillerit
Mitä oireita minulla on ollut?
Pitkäaikainen "lihasjumi", jota on avattu pariin kertaan hieronnalla. Toukokuussa olen kuvannut pohkeessa olevaa tuntemusta ei-lihasperäiseksi, mutta siitä huolimatta en ole osannut mennä lääkäriin asiasta. Hieronta on kuitenkin tuonut apua eikä kipua ole tuntunut esim juostessa poislukien pari lyhyttä hetkeä. Jonain aamuina pohkeessa on ollut arkuutta. Ei värimuutoksia, pinkeyttä kylläkin, mutta sekin poistui hieronnan jälkeen.
Jälkeenpäin katsottuna kuukauden aikana kehitys on junnannut paikoillaan, joka alkoi mietityttämään itseäni viikonlopun aikana. Sunnuntain surkean treenin jälkeen kävin lävitse kuukauden treenit ja vertasin niitä vuoden takaisiin. Mieleeni nousi miesten seurassa tehty pyörätreeni tuossa yksi sunnuntai, joka oli yllättävän kova mulle ja pari tunnin kohdalla kiitin miehiä seurasta jatkaen omaa matkaa. Vuosi sitten olin polkenut 90 km kolmeen tuntiin sykkeen ollessa vk-kynnyksellä ilman väsymyksen tuntemusta. Sunnuntaina tulin kuitenkin siihen tulokseen, että katson miten kevyt viikko puree ja miten Sääksin kisassa homma menee.
Pientä kevyttä köhimistä silloin tällöin, mutta samoin nenäni vuotaa 365 päivää vuodesta. Kotona pariin kertaan olen ääneen kommentoinut, että mikä ihmeen köhä mulla oikein on, kun se menee ja tulee.
Siinä ne oireet ovat olleet.
Tuon kuvauksen perusteella sulla ei ole mitään syytä ainakaan syytellä itseäsi, että mikset mennyt aikasemmin lääkäriin. Eihän kukaan noin pienten kremppojen kanssa vielä lähde lääkäriä vaivaamaan :)
VastaaPoistaTosi hyvä, että kerrot täällä näistä jutuista niin ehkä joku muu tunnistaa oireet hyvissä ajoin. Vaikuttaa siltä, että moni vakava sairaus oirehtii aluksi varsin lievästi ja sit taas sellaset rajut oireet ei usein ole vakavia. Tyyliin aivokalvontulehdus voi tappaa, mutta oireet on vain päänsärky ja oksetus, joita ei heti viitsi edes käydä lääkärille valittamassa, mutta luunmurtumat viedään kyllä heti lääkäriin, vaikka ne useimmiten ei ole vakavia.
Kyllähän niitä itsesyytöksiä tulee väkisinkin. Jälkeepäin on niin helppo olla viisas, mutta toisaalta en ole myöskään ole vakuuttunut olisiko kovin moni lääkäri lähtenyt tutkimaan veritulpan mahdollisuutta huomioiden mun olemssa olleet riskitekijät ja taustat.
PoistaIhan alkuun en ollut varma haluanko julkisesti kertoa keuhkoemboliasta vai en. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että asian esille tuominen on parempi kuin hiljalleen olo. Itse olen ollut tietämätön kuinka oireeton keuhkoembolia voi olla ja miten suuri prosentti kuolee jo ensimmäisten oireiden esiintyessä. Luku on 25%.
On hyvin todennäköistä, että tulen päivittämään tänne myös toipumisesta pyrkien samalla levittämään tietoisuutta tästä kavalasta taudista/sairaudesta.
Kiinnostaa kyllä lukea toipumisesta, jos vaan jaksat siitä kirjoitella :)
VastaaPoistaPahoitteluni, että sun toinen kommentti poistui huomatessani, että sama teksti oli useaan kertaan.
Poista"urheilija" samoin kuin ei-liikkuva ihminen on omalla tavallaan ihanne potilas. Ei-aktiiviselle ihmiselle ei välttämättä tule tarvetta testailla omaa suorituskykyään, kun taas aktiiviiliikujaa saattaa poltelle päästä kokeilemaan miten pystyy tekemään samoja asioita kuin ennen sairautta :)
Tavoitteellisesti liikkuva ihminen, ja nyt viittaan itseeni, haluaa päästä mahdollisimman nopeasti takaisin siihen tilaan, jossa oli ennen sairautta riskeematta kuntoutusta. Valmentajana ja pitkään harjoitusohjelmia noudattaneeni, toivon osaavani noudattaa myös lääkäreiltä saamiani ohjenuoria :).
Pitkään liikuntaa harrastaneena, kroppa kaipaa liikuntaa ja keuhkot raitista ilmaa.