Keuhkot täyteen happpea vaan siksi, että pystyn siihen

Vaikka sairaalassa olo jatkuu, niin fiilis on hyvä ja olo on energinen. En sitten tiedä onko energisyys hyvästä vai ei, kun pääasiallisesti makaan sairaalansängyssä. Haluaisin vetää keuhkot täyteen raikasta ilmaan, mutta valitettavasti mulla ei ole sänkypaikkaa ikkunan vierestä. Tilaisuuden tullen varmaankin menen avaamaan ikkunan ja hengitän keuhkot täyteen raikasta ilmaan. Mulla alkaa esiintymään raittiin ilman vieroituoireita :). Eilen illalla ja tänään olen hengitellyt niin syvään kuin vain pystyn, ihan vaan siitä nautinnosta, että pystyn siihen. Ja se saa hymyn kasvoille.

Sunnuntaina sain seuraa useammasta henkilöstä vuoronperään. Oli mahtava saada jutella ja nauraa hölmöille asioille. Huolimatta usean tunnin seurustelusta ja päikkärien väliinjäämisestä, en ollut väsynyt. Päinvastoin, olin täynnä energiaa.

Onneksi kaverini tuntevat mut sen verran hyvin, että joka eivät tuoneet mitään tullessa tai sitten toivat  mm naposteluporkkanoita ja viinirypäleitä. Vaikka viinirypäleitä saan nauttia vain kovin pienen annoksen per päivä, niin hyviltä ne muutamat maistuivat. Kiitos teille ihanaiset!

Mieheni on huolehtinut mun aamuhedelmästä ja päivittäisestä koffeiiniannoksesta tuomalla mulle ison cappucinon Coffee Housesta. Kiitos Hyvinkään Coffee Housen henkilökunnalla mulle erikoisesti tehdystä latte/cappucino -sekoituksesta. Oli juuri mun makuuni!

Tänään oli lääkärikierros. Liikuntalupaa on laajennettu käytävälle. YES! ei enää vain huoneessa olemista. Pääsin eroon myös kaulassa roikkuneesta kaverista. Yllättävän hyvin tuon kaverin kanssa sujui muutama 24/7. Syy miksi olen ollut tässä tarkkailussa liittyy mun sykkeisiin sikeessä unesssa. Sikeessä unesssa mun syke laskee alle 40:n ja ilmeisesti joka yö se on laskenut aina hiukan alemmaksi. Tänä aamuna sairaanhoitaja viittasi Lasse Vireniin puhuessa mun sykkeestä :). Tänä aaamuna lääkäri kyseli mun normaalia leposykettä kotona. Aamusykkeen kuullessa teki päätöksen, ettei seurantaa sydämen osalta enää tarvita. Ei siinä ole kokona aikana ollut muuta muutosta kuin se, että mitä enemmän olen levännyt/palautunut sen alemmaksi se on mennyt.

Kipuja ei ole ollut edellenkään ellei niihin lueta selän oireilua makaamisesta. Parina yönä selkä on herättänyt mut aamun pikkutunteina. Viime yönä tuntui, että mikään helpota. Venyttelyä suuntaan ja toiseen onneksi lopulta toi sen verran helpotusta, että sain unen päästä kiinni. Aamulla olinkin sitten sikeessä unessa, kun sairaanhoitaja tuli napapiikin kanssa ja sen jälkeen tultiin ottamaan verikoe. Nyt enää yksi näytepurkki! Edistystä sekin.