Liikunnan ilo ja itsensä voittaminen - sitä Triathlon on mulle

Neljä vuotta sitten tein ensimmäisen triathlonkisan, jonka jälkeen jäin koukkuun niin lajiin kuin kisaamiseen lajin yhteisöllisyyden ja kannustavan ilmapiirin vuoksi. Kun oma suoritus ei ole sitä mitä itseltään on odottanut, ei itsensä kokoaminen ole aina helppoa ja unohtaa miksi alunperin jäi lajin pariin.

Ninni, joka joutui keskeyttämään kisan jo alkumetreillä, pystyi kokoamaan itsensä ja tulemaan kannustamaan kisaajia. Aivan varmasti oli muitakin, mutta Ninnin tunnen ja näin hänet kentän laidalla juoksuosuuden alussa tietämättä minkä vuoksi hän oli joutunut kisan keskeyttämään.  Ninni toiminnallaan muistutti yhteisöllisyydestä ja mitä triathlon merkitsee itselleni.

Ensimmäisenä vuonna en tuntenut ketään, joka teki kisaamisesta helppoa siinä mielessä, että oli ainostaan yksi monista. Keväällä mielessä kävi, että kisaaminen olisi helpompaa tuntemattomana, jolloin itse ei myöskään loisi paineita eikä ennakko-odotuksia itseään kohtaan. Viime viikonlopun jälkeen olen ehdottamasti toista mieltä. Blogien, triseurojen ja kisojen kautta olen oppinut tuntemaan upeita ihmisiä, jotka tukevat, kannustavat, luottavat (eräs HelTriläinen totesi mulle tuloksia katsoessani, että oli veikannut mua palkintosijalle. Komentti oli oikeasti motivoiva, jonka otin ilolla vastaan) ja keiden kanssa on mukavaa viettää aikaa treeneissä ja kisoissa.

Kannustuksen ohella on myös valokuvien määrä kasvanut :). Tänä vuonna useampi ihminen on napannut musta valokuvia kisan aikana. Vilpitön kiitos niistä! En ole koskaan tykännyt olla valokuvattavana enkä ole halunnut valokuviani näytettävän, mutta nyt 46-vuotiaana olen todistettavasti oppinut jotain.

Kuva by Johanna Kara

Liikunnan ilo, kannustaminen, hauskuus, epäonnistumisien positiivinen käsittely ja kyky olla ottamatta itseään ja triathlonia niin kamalan vakavasti. Siinä lista asioista, joita haluan itse toteuttaa.

Kuopioon lähden tekemään onnistunutta omaa suoritusta kaikissa kolmessa lajissa, unohtamatta tsemppaamista, hauskuutta, iloita muiden onnistuneista suorituksista ja hymyillä kohdatessani kameran.

Kiitos kaikille kannustuksistanne ja upeista valokuvista, joita olen teiltä saanut!

Kuva by Kirsi Järvinen

Finntriathlon 2013

Neljäs puolimatka takana, paras aika tähän mennessä ja mieli maassa. Miksi? Tavoite oli fiilistellä ja tehdä tasainen suoritus ilman aika- ja sijoitustavoitteita. Senpä vuoksi en ollut ottanut paineita eikä kisajännistys iskenyt kuin vasta kisa-aamuna. Normaalisti mulla on vatsa sekaisin jo edellisenä päivänä. Lähdin Joroisille tekemään jotain triatlontyyppistä juttua. Virhe numero yksi tapahtui juuri tuossa. Asenne ratkaisee!

Perjantaiaamuna kävin hakemassa vielä jarrupalat ja kävin kääntymässä Järvenpäässä laitattamassa ne pyörääni. Hyvä niin, sillä eivät ne ihan vaan laittamalla menneet paikoilleen vaan jouduttiin vaihtamaan osia. Kiitos jälleen Chebicin henkilökunnalle loistavasta ja nopeasti palvelusta! Kiitos ja syvä kummarrus!

Kisatoimistolla olin hyvissä ajoin hakemassa tavarapussit ja kisanumeron. Aikaa olisi ollut kisaverraan, mutta huollossa olivat laskeneet ilmanpaineita tuubeissa rengasrikon välttämiseksi eikä mulla ollut pumppua mukana. Aattelin, että teen kisaverran siinä vaiheessa kun vien pyörän T1:lle, jossa saan samalla lisättyä tarvittavan paineet tuubeihin. Mutta pyörän vieminen menikin todella myöhäiseen, enkä ehtinyt testamaan pyörää viimeisen huollon jälkeen. Hiukan arvelutti, mutta oma moka.

Iltapäivä sujui rennosti kisatoimistolla ja expo-alueella kuten kuvasta näkyy:

Majoituksen ja iltaruuan jälkeen lähdettiin porukalla viemään tavaroita vaihtoalueille. Miesten oli aivan välttämätöntä kiertää T1 lävitse katsastaen kaikki pyörät. Hienoja olivat ja taas nousi mieleen, että jos sittenkin miettisi sitä aika-ajopyörää.......

Miesten mennessä saunaan, lähdin viimeinkin tekemään kevyttä kisaverraa kevyesti juosten. Melko pian vatsa turposi, hengitys vaikeutui. Paniikki iski. Tähänkö tää kisa jää? Join vettä ja koetin rentouttaa vatsaa. Ei juuri helpostusta, mutta muuta ei ole tehtävissä. Aamulla ennen aamupalaa kävin vielä happihyppelyllä. Tilanne ei ollut juurikaan muuttunut. Söin todella pienen annoksen puuroa mehukeitolla. En uskaltanut ottaa edes leipää. Matkalla urheilutalolle join yhden smoothieksen. Sillä mentiin.

T1-vaihtoalueella tapasin muutamia kisakavereita, joiden kanssa on aina mukava vaihtaa kuulumisia. Melko väsyneen näköinen nainen tuossa kuvassa. Yöllä en nukkunut muutamaa tuntia enempää.

Kuva by Tinke

Juttelun lomassa sain T1-varustepussin omalla paikalle, muistin jopa viime hetkellä laittaa numerolapunkin pussiin.

Pyörä tuli laittaa paikoilleen jarrukahvoista. Ei mennyt kahvat rikki ja pyörän ottaminen oli erittäin helppoa ja nopeaa.

Ikäsarjan naiset starttasivat yhdessä ryhmässä kaikkien miesten perään. Ennen starttia vitsailin taktiikan olevan ohittaa mahdollisimman monta vaaleanpunalakkista miestä. He lähtivät 3 min ennen meitä, joten tavoite oli melko realistinen vaikka aallokkoa olikin.

Kuvassa ei mua varsinaisesti näy, mutta tuolla keulilla mä menen, eturivissä. Alussa joku nainen halusi välttämättä uida käsikynkkää mun kanssa. Pahoitteluni, mutta haluan uidan yksin. Alkumatkassa edessän oli kaksi naista. Oma aavistuksen oli, että siinä meni Nina ja Imke. Jäi heidän taakseen, mutta melko pian totesin kaksikon vauhdin olevan omaa vauhtiani hitaampaa.

Kuva by Tinke

Lähdin ohittamaan heitä ja melko pian olin uinut liian pitkällä vasemmalle. Kääntökohdan poiju oli huomattavasti oikeammalla kuin mitä kuvittelin. Tässä vaiheessa vaaleanpunaisia lakkeja jäi taakseni huomattava määrä ja edessäni oli yksi vihreä lakkinen, jonka varpaita läpsyttelin hetken aikaa ennen kuin totesin, että oma vauhtini on kovempi.


Aallokko ei mielestäni uintiani vaikeuttanut enkä mielestäni tehnyt mitenkään kovasti töitä, mutta saarien jälkeen ohittaminen alkoi vaikeutumaan. Edessä meni rinulisteja, äkki pysähdyksiä tekeviä uimareita.... saarien jälkeen olin myös hetken aikaa hukassa mihin suuntaan pitäisi mennä. En nähnyt poijuja. Poijut tullessa näkökenttääni taas mentiin. Hyvää matkavauhtia uin, mutta viimeisen poijun meinasin kiertää väärältä puolelta. Olin ottanut suunnakseni rantautumiskohdan ja viime tipassa huomasin poijun. Ylimääräistä uintia tuli, mutta kuinka paljon? Sitä en tiedä. Mielestäni rantaan asti pidin melko hyvin saman vauhdin enkä ollut mitenkään erityisen väsynyt uinnin jälkeen.

Uinti oli lähes priimaa. Valmentajan mielestä se oli priimaa, mutta miinusta annan itselleni suunnistamisesta. Lisää piiskaa tulee vaihdosta. Kuva kertoo paljon. Märkäri vielä päällä, mutta olen jo varustepussin kimpussa!

Kuva by Tinke

Tässä vaiheessa kypärän paikka ei ole olla enää kädessä vaan päässä. Tässä vaiheessa olisi jo voinut vetää irtohihoja käsiin. Ai, ai, ai naista!!

Kuva by Tinke

Pyörän kanssa tiukka nousu ennen pyöräilyosuutta. Tiukka nousu ja keskittynyt ilme. Tää on vakava laji ;)

Kuva by X-tri Lahti

Pyöräosuus lähti hiukan takkuisesti käyntiin. Pyörä TULEE aina testata huollon jälkeen. Vaihtaja ei toiminut moitteettomasti. Onneksi ennen Teboilin kohdalla olevaan kääntöpaikkaa tilanne korjaantui ja sain eteen ison rattaan käyttöön. Sille menin sitten koko kisan. En kyllä olisi tarvinnut pientä eteen tässä kisassa.

Kuva by X-tri Lahti

Pyöräily sujuin hyvin, ei täydellisesti. Alaselkä alkoi särkemään jo 20km kohdalla. Särky pakotti välillä nousemaan putkelle ja samasta syystä myös mielelläni poljin putkelta ylämäet - hitaasti. Viimeiset mäet Varkauteen päin ja sieltä pois tulin todella maltillisesti. Yksi X-trilainen ja yksi HyPyläinen menivät näissä kohdin ohitseni, mutta kun taas pääsin tasamaalla polkemaan, niin sain molemmat kiinni.

Kisassa peesaminen oli kielletty pyöräilyosuudella ja siitä oli annettu tarkat ohjeet sekä hyvissä ajoin ennen kisaa tehty SANO EI PEESAUKSELLE -kampanja. Siitä huolimatta porukka peesasi, ja olipa kuulemma jotkut sopineet ennen kisaa peesaavansa niin paljon kuin mahdollista. Ikävää asennetta. Itsellenikin tuli tilanteita, joissa ei välttämättä aina pystynyt pitämään 10 metrin väliä, mutta tein parhaani. Jotta vältyin tarkoituksella peesaamiselta ohitin pari kertaa saman pienen miesporukan kahdesti mäkiosuuksilla. Kyllähän ne ohitse menivät jossain vaiheessa kuitenkin.

Pyöräily split 1-kohdalla:

ja split 2-kohdalla:

Pyöräilyyn sain kulumaan aikaa kokonaisuudessaan 2:49:?? minuuttia. Elämäni vauhdikkain 90 km. Patukoita meni kolme kappaletta sekä kaksi geeliä. Juomaa aivan liian vähän! Ehkä viileä ilma, vauhti tai mikä lienee sai mut olemaa juomatta tarpeeksi. Samoin yksi geeli jäi ottamatta ja siihen oli syynä se, että mulla oli pullossa urheilujiomaa eikä vettä. En uskaltanut ottaa geeliä urheilujuoman kanssa enkä myöskään juoda kovin paljoa viimeisen käännöksen jälkeen peläten pistämistä tai vatsan turpoamista juoksuosuudella.

Juoksu alkoi ihan ok, mutta vähillä energioilla ei ihmeitä tehdä. En tiedä mitä ihmettä oikein olin ajatellut, kun olin suunnitellut juoksuosuudella tarvitsevan yhden squeezin geelin per kierros! Niitä menee mulla kaksi! Ensimmäisellä juomapisteellä otin ainostaan VETTÄ! Ja ensimmäisen nousun jälkeen alkoi kisan alamäki omalta osaltani.

Kuva kertoo, että raskasta on. Onhan mikä tahansa liikkuminen raskasta ilman energiaa. Lisäksi taisin kärsiä lievästä nestevajeesta. Ensimmäisen kierroksen jälkeen sormeni olivat jo melkoiset nakit.

kuva by Tinke

Keskeyttäminen kävi ensimmäisen kerran mielessä jo ensimmäisen kierroksen metsäosuudella. Jos kerran tää on niin vaikeaa eikä jalat kulje, niin miksi jatkaa. Sykkeet eivät nouse, vauhti ei nouse. Ei vaikka tekisi mitä. Mitä mieltä koko lajissa on. Kävelleen sitten!

KÄVELIN! ja KÄVELIN vielä monta kertaa! Osa syy oli, etten vaan jaksanut. Jaloissa ei ollut mitenkään ongelmia ensimmäisen kierroksen aikana (mitä ne nyt meinasi krampata ensimmäisen juomapisteen jälkeisessä nousussa), mutta mulla ei ollut puhtia. Ei vaan yksinkertaisesti jalka noussut. Sitten perustelin asiaa sillä, etten halua rikkoa itseäni. Toisella kierroksella oikea polvi alkoi tuntumaan ikävältä, varsinkin nousuissa. Annoin aivan liikaa valtaa ikävillä tuntemuksille.Viimeinen perustelu oli, ettei tämä ole pääkisani ja kävin vielä puskassakin vaikka kyllä mä olisin aivan varmasti vielä sen reilun yhden kierroksen voinut malttaa. Olihan syy olla hetki juoksematta.. No, ainahin sitä voi itselleen selitellä, mutta vika johtui tyhmästä päästä ja luottamuspulasta.

Kolmalle kierroksella otin geeliä jokaisella juomapisteellä. Omaan tuntemukseen tuli selkeä ero saatuani edes vähän tasattua energiavajettani. Ei tarvinnut kävellä. Juoksu oli elämäni hitain ja 7 min heikompi kuin viime vuonna. Mun olisi kaiken järjen mukaan pitänyt pystyä juoksemaan n 10 min kovempi aika kuin mitä lauantaina juoksin.

Maaliviivan ylitin omalla ennätykselläni 5:45:22. En ole tyytyväinen, EN. Jos hakee tasaista suoritusta ja tekee perusvirheitä, jotka estävät tavoitteen saavuttamisen niin kuinka ihmeessä voisin olla tyytyväinen?

Palautuminen on ollut erittäin vaikeaa. Maalialueella otin juotavaa, sipsejä, lakua.... ruokaa söin vasta palkintojakotilaisuuden jälkeen. Virheitä siis loppuun asti. Yleensä mulla on palautusjuomaa repussa, jonka saan otettua viimeistään suihkussa. Nyt ei ollut edes sitä. Positiivista tässä on, että nyt mulla on selkeä kuva tavoiteajastani, mikäli ensi vuonna osallistun puolikkaalle.

Auto kohti Joroista

Laitetaan tänne bloginkin puolelle vielä päivitystä ennen auton starttaamista pienen mutkan kautta kohti Joroista.

Valmistautuminen ei ole mennyt suunnitelmien mukaan. Viikolla illat ovat vierähtäneet uusien hankintojen kanssa. Kisoihin ei oteta mitään uutta mukaan. Tiedän tuon erittäin hyvin ja viime vuoden jälkeen lupasin, etten ainakaan osta uusia juoksukenkiä paria tuntia ennen starttia ja lähden niillä juoksemaan. No, nyt ostokset on tehty jo viikolla.

Maanantaina tein kaupat hiilikuitukiekoista, joihin piti ostaa tuubit ja tietenkin takapakka. Siinä meni maanatai-ilta ja rahat. Chebici -liiikkeen kautta toki kävin ennen hiilikuitukiekkojen ostopäätöstä. Kun sieltä sain hyväksynnän ja arvion mitä niistä kannattaa maksaa, niin kaupat syntyi. Yksiä ainoita tuubeja suositeltiin ja ilman harkintaa hyväksynnyin ne. Keskiviikkona vasta googletin tarkemmin millaisista tuubeista on kyse. Ne on italiaiset ja käsintehdyt. Eivät siis todellakaan ole halvimmasta päästä.

Seuraavaksi tuli eteen aikataulu. Toki halusin kiekot tuubeineen päivineen Joroisille. Maanantai-ilta, liike suljetaan seuraavan puolen tunnin aikana ja Vesa lähtee tiistaiaamuna 10-päivän reissuun. Palvelu pelaa ja mulle luvattiin kiekot ja tuubit tiistaiksi. Vesa tekisi työn vielä maanantaina. Saisin kiekot alle Joroisille.

Tiistaina kävin hakemassa kiekot enkä ollut ottanut uintikamoja mukaan aamulla. Kotiuduttani ja syötyäni kello oli jo melko paljon. Lisäksi ulkona oli kova puhuri. Jälkeen päin kyllä harmittaa, etten mennyt tiistaina veteen, sillä samanlaista puhuria on luvassa lauantaille.

Keskiviikkona kävin tekemässä pari lyhyttä vetoa uusille kiekoilla, mutta juoksun jouduin jättämään väliin johtuen omasta tiukasta aikataulusta. Mutta nuo vedot! Sellaista vauhtia kun pystyisi pitämään 90 km ajan! Ensimmäinen veto mentiin osittain vastatuuleen, osittain sivutuulessa ja meidän keskivauhti oli kuulemma n 35km/tunti. Tulin peesissä, mutta siitä huolimatta. Takaisinpäin tullessa oli osittainen myötätuuli ja parhaimmillaan vauhti oli 39 km/tunti. Keskivauhti oli toki alhaisempi. Parasta tässä oli, että toki töitä sain tehdä, mutta tasaisella oli helppo pitää vauhtia yllä. Kehitystä on siis tapahtunut parin vuoden vuoden aikana. Harmi, että reitit eivät ole tasaisia ;)

Torstai-aamuna vein pyörän liikkeeseen tarkistuttamaan säädöt ja jarrut, sillä takajarru jäi välillä jumiin. Hakiessani illalla pyörää sain kuulla, että jarrupalat ovat väärät. Tätä se viime hetken hankinnat sitten teettää! Nykyiset jarrupalani rikkovat hiilikuitupintaa, joten ne on pakko vaihtaa. Liikkeessä oli hiilikuitukiekkojen jarrupalat päässeet loppumaan eikä posti ehtisi enää toimittamaan paloja perjantaiaamuksi. Niinpä he soittivat Helsinkiläiseen liikkeeseen ja sovittiin, että minä haen ne perjantaiaamuna ja tuon ne heille. He laittavat ne paikoilleen. Tiedän, mun pitäisi osata laittaa ne itse, mutta en lähden säätämään kiskojen ym kanssa. Annan ammatti-ihmisten hoitaa asian.

Torstaina olin ajatellut käydä juoksemassa lyhyitä kisavetoja, mutta sää oli kaikkea muuta kuin houkutteleva.

Koska mun piti kuitenkin syödä enkä lähtisi kastelemaan itseäni, päätimme lähteä nauttimaan hiilihydraattipitoista syötävää. Emme ole käyneet ainakaan vuoteen Subway:ssä, niin nyt oli hyvä hetki herkutella.

Hiilihyrdraattivarastot on täytetty, tavarat on pakattu. Siispä ostamaan niitä jarrupaloja.

Kisaviikon fiilikset

Tänä vuonna ei ole sellaista latausta kuin vuosi sitten. Viime vuonna Joroinen oli pääkisani tai niin ajattelin sen olevan, mutta tällä kertaa tavoite on tehdä mahdollisimman tasainen suoritus. Toki toivon oman aikani parantuneen, mutta sijoituksesta en kisaa. Kisaajia on paljon ja jo ennakolta tiedän joukossa olevan huomattavasti itseäni kovempia menijöitä. Mitä enemmän kisaajia omassa sarjassa, sen rennommin tunnun ottavan.

Viime viikolla treenimäärä keveni huomattavasti, muutamia kovatehosia treenejä tein - jopa ihan ohjelman mukaisesti. Lauantaina tein erittäin onnistuneen juoksutreenin iltapäivällä, joka mahdollisti mm huviajelun Stadiin.

Illalla lähdimme kuuntelemaan Torin Rytmejä kahvilan terassille. Ihanan lämmin ja tyyni ilta. Launtain sää todellakin suosi lauantaina niin pesäpallofaneja kuin musiikin ystäviäkin.

meidän terassikoira

Sunnuntaina ohjelmassa oli kevyt pyöräilylenki, joka alkoi hyvin, mutta vajaan tunnin pyörittelyn jälkeen meno muuttui tuskalliseksi. Oikea pakara meni sellaiseen jumiin, että oksat pois. Hammasta purren ja kyyneliä pidätellen sain itseni ja pyörän autolle. Fiilikset kyllä olivat melko matalat ja laittoi miettimään lauantain kisaa. Maanantaina onnistuin saamaan hierojalta puolituntia pidemmän hieronta-ajan tuon jumituksen vuoksi. Tekihän kipeää pakaran avaaminen. Jos pakaraa ei saatu kunnolla auki, niin Joroisilla pyörälyistä saattaa tulla tuskainen eikä tavoite toteudu.

Pakara ei ole ainoa huolen aiheeni. Jalkapöytä, jonka iskin rantakiveen kesäkuussa, on edelleen kosketusarka, ojentaminen eli myös uinti tuntuu jalkapöydässä ja juoksu jälkeen se kipeytyy. Toivottavasti ei ota kovin pahasti nokkiinsa lauantain juoksusta. Paremminkin asiat voisivat olla, mutta myös huonommin.

Kisaviikolla on ohjelmassa lihashuolto, yksi lyhyt yhdistelmätreeni, kisahieronta ja -verra ja kisa. Eipä tuossa paljoa treeniä ole eikä pidäkkään. Treenimäärät ovat vähentyneet oleellisesti kahden viikon aikana ja olo on sen mukainen. Lisäksi viime hetken tarkistukset mitä kaikkea voisi puuttua, mitä pitäisi vielä hankkia sekä pyörän saaminen kisakuntoon.

Siitä huolimatta, että en käy kierroksella kuten vuosi sitten, mielessä pyörii ne samat kysymykset kuten varmaan kaikilla lauantaina starttaavilla: Olenko tehnyt oikeita asioita vuoden aikana? Mihin tekemiseni riittää?

Tsemppiä kaikille Joroisiin!

Herkkulautanen

Nyt ei vaikuta lupaavalta

Tänään oli viimeinen pitkä treeni ennen Joroista. Vauhtileikittelyä vedessä, pyörän päällä piti mennä nousevasti sama lenkki kolmesti ja päälle vielä kahden kilsan juoksuvetoja kisavauhtia. Aivan mainio setti, jonka perusteella voi hyvin arvioida miten kahden viikon päästä kulkee.

Uinti meni odotetusti ok. Tarkoituksella lähdin verraamaan kaikkien muiden perään, jotta ei tule halua lähteä liian kovaa. Alkuverran jälkeen joka toinen poijun kierto kisavauhtia ja joka toinen kerta kevyesti. Kisavauhtisissa osuuksissa koetin muistaa keskittyä käsivetoon, jotta se olisi mahdollisimman pitkä ja eteenpäin vievä unohtaen kuinka moni menee edellä. Matkaa oli sen verran, että tällä kertaa sain sykkeetkin nousemaan.

Pyöräily lähti hyvin käyntiin vaikka jäinkin suosiolla kärkijoukosta pois. Tiesin heidän vauhtinsa olevan aivan liian kova mulle. Ohje oli mennä ensimmäinen kierros PK-alueella, toinen kisavauhtia ja kolmas kisavauhtia kovempaa. Multahan karkasi homma käsistä jo ekalla kierroksella ja sykkeet nousivat kynnykselle eli kisavauhtiin. Ei sinänsä mikään paha juttu ellei vauhti olisi tarkoittanut myös oikeasti pyörittämistä ja pyörittäminen omalla kisavauhdillani taas aktivoi Vätternrundassa saadut selkäjumit, jotka iskivät melkoisella voimalla.

Aikaa ensimmäiseen ja toiseen kierrokseen meni kutakuinkin yhtä kauan aikaa, joten toisellla kierroksella nostin ilmeisesti vauhtia suorilla pätkillä, sillä kaikki mäet oli pakko ottaa periaatteella kunhan pääsen pyörän kanssa mäen päälle. Ennen toisen kierroksen käännöstä oli pakko nousta pois pyörän päältä ja venyttää selkää siihen asti kunnes porukkani tulisi takaisin. Ennen kuin huomasinkaan porukka oli mennyt ohitseni ja lähdin heidän perään onnistuen ottamaan heidät kiinni hyvissä ajoissa ennen toisen kierroksen päättymistä. Olisivat varmaankin halunneet mut eteen, mutta päätin peesata loppumatkan enkä menisi kolmatta kierrosta kokonaan. En kokenut tarpeelliseksi saada selkää yhtään pahempaan kuntoon kahta viikkoa ennen Joroista. Niinpä puolitin viimeisen kierroksen ja menin itseäni hitaamman vauhdissa koko matkan enkä kovempaa kuin oma kisavauhtini. Toki peesaamisella ja viimeisen kierroksen ottamisella kevyemmin oli positiivista vaikutusta juoksuun.

Kahden kilsan juoksuvedot menivät ok vaikka viimeisesä vedossa huomasin sormissani turvotusta. Onnistuin kuitenkin juoksemaan tavoittelemaani kisavauhtia kaikki kahden kilsan vedot, joista olin erittäin tyytyväinen. Valitettavasti verrajuoksu muuttui kävelyksi tuon turvotuksen vuoksi. Se kun vaikeuttaa hengitystä, joka taas nostaa sykkeitä. Nesteytyksestä tuo turvotus johtunee, joten siihen on panostettava puolikkaalla. Juotavaa on otettava kahden kilsan välein ja pidettävä huolta, että pyöräilyn aikana juon tarpeeksi, nyt pyöräilyssä nestettä meni puolet suunnittelusta määrästä ja juotavaa otin neljän kilometrin välein. Vähäiseen juontiin pyöräilyssä saattoi vaikuttaa osiltaan se, että vedin jälkimmäistä porukkaa sekä kaatosade, joka saatiin niskaan. Sade ei kuitenkaan tainnut hidastaa meidän vauhtia vaikka en aina ollutkaan ajantasalla vauhdista. Sillä mittarini näytti välillä nollaa, välillä 10 km/tunnissa, josta se  hyppäsi suoraan 40 km/tunti. Aivan varmasti mentiin jossain noiden lukujen välissä.

Treenin jälkeen hyppäsin vilvoittavaan järveen ja paluumatkalla meni pari urheilupullollista nesteyttävää juotavaa.

Reissun jälkeen oli vaan pakko pestä pyörä. Pyörän taikka auton pesu eivät ole mun lemppari puuhia ollenkaan, jonka vuoksi pitkitän molempia hommia aivan viimeiseen asti.

Ja pesun jälkeen taas kelpaa ajella:

Itseruoskintaa vai itsetunnon kohottamista?

Tänään ohjelmassa oli lihashuoltopäivä. Se tärkeä osa tätä kaikkea, mutta niin laiminlyöty asia. Kesän aikana olen kyllä petrannut venyttelyissä, mutta en minä ainakaan saa täysin jumittuneita lihaksia venyttelemällä vetreiksi. Niinpä soitin kotimatkalla hierojalle, josko hänellä olisi vielä vapaita hieronta-aikoja tälle illalle. Mutta ennen hierontaa halusin käydä juoksemassa semi-pitkän lenkin. Päällimmäisenä syynä heikot juoksuesitykset, joiden syynä on ollut henkisen kantin katkeaminen. Taustalla stressaa myös Joroinen ja se fakta, että kaikilla pitkillä lenkeillä mukana on ollut koira, joka on ollut hyvä tekosyy pitää taukoja niin usein kuin on vaan vähänkin tuntunut siltä ja pitää myös vauhti matalana. 

Takana ei ole yhtään täysin yhtäjaksoisesti juostua pitkää tai edes semi-pitkää lenkkiä. Niinpä tulin kotiin ja pikaisen ruokailun jälkeen ulos lenkille - koiran kanssa. Onneksi tuossa koiruudessa on tarpeeksi metsästyskoiran vikaa, jotta ei mennyt eläinrääkkäyksen puolelle.

Tavoite oli mennä mahdollisimman tasaisesti nostaen sykkeet PK-tasolta VK-tason tuntumaan, ei turhia pysähdyksiä ja juoksuaika 1:20 sekä loppuverra. Pidempään lenkkiin ei ollut aikaa.

Tavoite tuli saavutettu, sillä alun kumpuileva maasto näkyy sykevaihteluissa sekä tunnin kohdalla lähekkäin olevat kaksi notkahdusta sykkeissä johtuvat lähes peräkkäisten autoteiden ylityksistä, joissa toisessa jouduttiin odottelemaan tovi. Jälkeenpäin harmittaa, ettei mulla ole minkäänlaista tietoa vauhdista eikä kovin tarkkaa tietoa edes matkan pituudesta.

Juoksutreeni toi myös varmuutta, ettei kunnosta ole kyse vaan korvien välistä, jos mieli tekee kävellä kesken juoksun. Hierontapöydällä sätkiessäni tuli konkreettisesti esille miksi meno on vaikeaa ja kankeaa. Maksoi mitä maksoi, niin hieronta-aikoja varattu useampi ennen Joroista.

Loppuilta onkin sitten saatu nauttia vesisateesta: