Kisaviikon fiilikset

Tänä vuonna ei ole sellaista latausta kuin vuosi sitten. Viime vuonna Joroinen oli pääkisani tai niin ajattelin sen olevan, mutta tällä kertaa tavoite on tehdä mahdollisimman tasainen suoritus. Toki toivon oman aikani parantuneen, mutta sijoituksesta en kisaa. Kisaajia on paljon ja jo ennakolta tiedän joukossa olevan huomattavasti itseäni kovempia menijöitä. Mitä enemmän kisaajia omassa sarjassa, sen rennommin tunnun ottavan.

Viime viikolla treenimäärä keveni huomattavasti, muutamia kovatehosia treenejä tein - jopa ihan ohjelman mukaisesti. Lauantaina tein erittäin onnistuneen juoksutreenin iltapäivällä, joka mahdollisti mm huviajelun Stadiin.

Illalla lähdimme kuuntelemaan Torin Rytmejä kahvilan terassille. Ihanan lämmin ja tyyni ilta. Launtain sää todellakin suosi lauantaina niin pesäpallofaneja kuin musiikin ystäviäkin.

meidän terassikoira

Sunnuntaina ohjelmassa oli kevyt pyöräilylenki, joka alkoi hyvin, mutta vajaan tunnin pyörittelyn jälkeen meno muuttui tuskalliseksi. Oikea pakara meni sellaiseen jumiin, että oksat pois. Hammasta purren ja kyyneliä pidätellen sain itseni ja pyörän autolle. Fiilikset kyllä olivat melko matalat ja laittoi miettimään lauantain kisaa. Maanantaina onnistuin saamaan hierojalta puolituntia pidemmän hieronta-ajan tuon jumituksen vuoksi. Tekihän kipeää pakaran avaaminen. Jos pakaraa ei saatu kunnolla auki, niin Joroisilla pyörälyistä saattaa tulla tuskainen eikä tavoite toteudu.

Pakara ei ole ainoa huolen aiheeni. Jalkapöytä, jonka iskin rantakiveen kesäkuussa, on edelleen kosketusarka, ojentaminen eli myös uinti tuntuu jalkapöydässä ja juoksu jälkeen se kipeytyy. Toivottavasti ei ota kovin pahasti nokkiinsa lauantain juoksusta. Paremminkin asiat voisivat olla, mutta myös huonommin.

Kisaviikolla on ohjelmassa lihashuolto, yksi lyhyt yhdistelmätreeni, kisahieronta ja -verra ja kisa. Eipä tuossa paljoa treeniä ole eikä pidäkkään. Treenimäärät ovat vähentyneet oleellisesti kahden viikon aikana ja olo on sen mukainen. Lisäksi viime hetken tarkistukset mitä kaikkea voisi puuttua, mitä pitäisi vielä hankkia sekä pyörän saaminen kisakuntoon.

Siitä huolimatta, että en käy kierroksella kuten vuosi sitten, mielessä pyörii ne samat kysymykset kuten varmaan kaikilla lauantaina starttaavilla: Olenko tehnyt oikeita asioita vuoden aikana? Mihin tekemiseni riittää?

Tsemppiä kaikille Joroisiin!

Herkkulautanen

Itseruoskintaa vai itsetunnon kohottamista?

Tänään ohjelmassa oli lihashuoltopäivä. Se tärkeä osa tätä kaikkea, mutta niin laiminlyöty asia. Kesän aikana olen kyllä petrannut venyttelyissä, mutta en minä ainakaan saa täysin jumittuneita lihaksia venyttelemällä vetreiksi. Niinpä soitin kotimatkalla hierojalle, josko hänellä olisi vielä vapaita hieronta-aikoja tälle illalle. Mutta ennen hierontaa halusin käydä juoksemassa semi-pitkän lenkin. Päällimmäisenä syynä heikot juoksuesitykset, joiden syynä on ollut henkisen kantin katkeaminen. Taustalla stressaa myös Joroinen ja se fakta, että kaikilla pitkillä lenkeillä mukana on ollut koira, joka on ollut hyvä tekosyy pitää taukoja niin usein kuin on vaan vähänkin tuntunut siltä ja pitää myös vauhti matalana. 

Takana ei ole yhtään täysin yhtäjaksoisesti juostua pitkää tai edes semi-pitkää lenkkiä. Niinpä tulin kotiin ja pikaisen ruokailun jälkeen ulos lenkille - koiran kanssa. Onneksi tuossa koiruudessa on tarpeeksi metsästyskoiran vikaa, jotta ei mennyt eläinrääkkäyksen puolelle.

Tavoite oli mennä mahdollisimman tasaisesti nostaen sykkeet PK-tasolta VK-tason tuntumaan, ei turhia pysähdyksiä ja juoksuaika 1:20 sekä loppuverra. Pidempään lenkkiin ei ollut aikaa.

Tavoite tuli saavutettu, sillä alun kumpuileva maasto näkyy sykevaihteluissa sekä tunnin kohdalla lähekkäin olevat kaksi notkahdusta sykkeissä johtuvat lähes peräkkäisten autoteiden ylityksistä, joissa toisessa jouduttiin odottelemaan tovi. Jälkeenpäin harmittaa, ettei mulla ole minkäänlaista tietoa vauhdista eikä kovin tarkkaa tietoa edes matkan pituudesta.

Juoksutreeni toi myös varmuutta, ettei kunnosta ole kyse vaan korvien välistä, jos mieli tekee kävellä kesken juoksun. Hierontapöydällä sätkiessäni tuli konkreettisesti esille miksi meno on vaikeaa ja kankeaa. Maksoi mitä maksoi, niin hieronta-aikoja varattu useampi ennen Joroista.

Loppuilta onkin sitten saatu nauttia vesisateesta:

Treeniä, treeniä ja "vähän" kakkua

Onhan taas saanut viettää ns. urheilijan elämää. Tällä viikolla treenimäärä ylitti 15 tuntia eikä tuossa ole mukana lihashuoltoa.

15 tuntiin mahtuu pari uintian (tekniikkaa, perusuintia sekä kovia vetoja, joissa jalat on saaneet maistaa miltä hapot tuntuvat), juoksua (pitkää pk-lenkkejä, vetoja ja intervalleja) sekä tietenkin pyöräilyä (rauhallista ja nousevalla vauhdilla). Osa juoksu -ja pyöräilytreeneistä on tehty yhdistelmätreeninä.

Hyviä treenejä ja mukavia kokemuksia on siis jälleen kerääntynyt.

HyPyn triathlon teamin naisia ja intiaani

Kesäkuun kisareittiä on tullut kierrettyä porukassa ja yksin. On menty rauhallisesti ja toisinaan on edetty hiukan vauhdikkaammin. Chebici on löytänyt melko hyvän vauhdin ja jalatkin toimii, kun vaan muistaisi viedä ne välillä hierontapöydälle hierrottavaksi.

Torstaina jalat saivat 90 min hieronnan yhteistreenin jälkeen. Siis oikeata urheilijan elämää! Yhdistelmätreeni, ruokaa ja kaiken päälle tuo hieronta. Pakko myöntää, että hieronnan jälkeen jalat ovat olleet huomattavasti kevyemmät ja treenit ovat kulkeneet paremmin. Ihmeellinen voima tuolla lihashuollolla ;).

Jälleen on se aika vuodesta, jolloin muistaa mikä tässä triathlonharrastuksessa on parasta. Ne ihanan valoisat illat ja Sääksi!

Kovankin treenin jälkeen olo muuttuu seesteiseksi kävellessä rantaan (palautusjuoma toki mukana ;)) ja saadessaan upottaa jalat vilpoisaan veteen. Pian varmaan uskallan jo pulahtaa veteen.

Tästä mä nautin! Oikeasti!

Yhdistelmätreenien vaihtoalueena toimii mun auto. Edessä on vaihtoalueen tavarat;

ja taakse mahtuu pyörä "heittämällä". Eikä autoon tarvitse muuta mahtuakaan, vai kuinka?

Äitienpäivää on täälläkin vietetty perinteisin menoin, johon kuuluu paljon kakkua ;). Tytöiltäni sain Helen Exley:n kirjan:

" Äiti istuu valveilla ja on huolissaan sinusta. 

Kun tulet kotiin, hän huutaaa sinulle"
Jep, näinhän se menee teinivuosien aikana.

Hierontaa ja balancea

Viikon viimeinen arkipäivä alkoi yläselän hieronnalla. Itse selän hieronta oli lähes inhimillistä ja ehdinkin jo sanomaan, ettei yläkroppaan hieronta tunnu yhtään niin ikävältä kuin jalkojen. Ei olisi pitänyt. Heti tuon lauseen jälkeen sain tuntea miten kivi kovat hartiani ovat. Jo ensimmäisellä kerralla sanoin, että tämä kroppa on jumissa kallonpohjalihaksista iso varpaaseen. Hiljalleen hieroja alkaa olla kanssani samaa mieltä.

Hengitys kulki vapaammin muutaman tunnin, mutta kiitos päätetyöskentelyn, niin johon jo iltapäivästä samat vaivat palasivat. Jos rikas nainen oisin, dapa-dapa-duu….. viettäisin  yhden työpäivän hierojalla.  Jos tunnin aikana saadaan yläselkää auki, niin 7, 5 tuntia kuluisi nopeasti. 

Hieronnan jälkeen ei voinut mennä uimaan eikä salille.  Yläkroppaa ei saisi rasittaa eikä tehdä kiertoliikkeitä. Mieli teki spinning-tunnille lämmittelemään ennen bodybalance –tuntia. Lisäksi ilmeni, että tunnin vetäjä on vanha tuttu, niin sieltähän itseni löysin.   Poljin tunnin puhtaasti PK-treeninä, kevyet vastukset, kierros lukumäärä lähellä maantiepyöräilyä ja keskittyen pitämään itseni kasassa vatsalihaksilla enkä käsilläni. Lisäksi koetin etsiä niitä takareisilihaksia, joita en siis ole vieläkään löytänyt. 

Myönnän, ettei hieronnan kanssa samana päivänä tulisi harrastaa liikuntaa. Mutta mulla hajoaa pää, kun ei pääse saa treenata.  Enkä nyt koe kevyttä spindeä treeniksi, enemmänkin se oli pyörittelyä. Jalat eivät oikeasti rasittuneet tuolla tekemisellä. Jos ohjaaja sanoi vastuksesi 9, niin laitoin vastusta sen verran, että jalat pyörivät kevyesti, mutta näyttävät että vastusta olisi. Kukin tekee tunnista sellaisen kuin haluaa, mitä on sieltä hakemassa. Tähän väliin on todettava, että jos pää hajoa kun ei saa treenata, niin kyllä mä kaipaan treenikaveria polkemaan samalle tunnille. Hän kävi itse viime viikon lauantaina polkemassa spindemaratonin ja totesi viikolla, ettei siellä ollut himo polkijoita. Itselläni edellisen illan skumppa piti minut pois tuolta kolmen tunnin rääkiltä.  Tuo samainen tunne tuli eilen vaikka tein kevyen treenin, mutta olisi se ollut kiva heittää kommenttia ja ottaa muutaman spurtit hänen kanssaan.  Toivottavasti heidän muuttonsa takaisin samalle paikkakunnalle tapahtuu ennen vuoden vaihdetta ilman kommervenkkeja.

Spinden jälkeen kävin notkistumassa ja avaamassa vartaloa bodybalance –tunnilla. Ohjelma taisi olla viime talvelta. Muistan kaverin sanoneen talvella, että balance ohjelman on nopea eikä oikein ehdi rauhassa tekemään liikkeitä. Samaa tunnetta sain itsekin illan tunnista.  Tosin minua ei suuremmin haitannut nopeus.  Mielenkiintoisen havainnoin tein tasapainoharjoitteluosuudessa. Vasemmalla jalalla tasapaino toimii moitteettomasta, mutta oikea puoli on sitten hiukan huterampi. Sama puoli, jossa on ongelmia jalkapohjasta aina hengitykseen asti.  Töitä siis on tehtävä paljon ennen kuin saadaan tämä kroppa tasapainoiseen kuntoon.

Olin alustavasti ajattelut mennä uimahalliin em jälkeen, lähinnä nauttimaan terapia-altaan hierovista suihkuista ja porealtaasta. Kännykkäni näytti paria vastaamatonta puhelua ystäviltäni. Niinpä vaihdoin terapia-altaan puheluihin ystävien kanssa.