Finntriathlon 2013

Neljäs puolimatka takana, paras aika tähän mennessä ja mieli maassa. Miksi? Tavoite oli fiilistellä ja tehdä tasainen suoritus ilman aika- ja sijoitustavoitteita. Senpä vuoksi en ollut ottanut paineita eikä kisajännistys iskenyt kuin vasta kisa-aamuna. Normaalisti mulla on vatsa sekaisin jo edellisenä päivänä. Lähdin Joroisille tekemään jotain triatlontyyppistä juttua. Virhe numero yksi tapahtui juuri tuossa. Asenne ratkaisee!

Perjantaiaamuna kävin hakemassa vielä jarrupalat ja kävin kääntymässä Järvenpäässä laitattamassa ne pyörääni. Hyvä niin, sillä eivät ne ihan vaan laittamalla menneet paikoilleen vaan jouduttiin vaihtamaan osia. Kiitos jälleen Chebicin henkilökunnalle loistavasta ja nopeasti palvelusta! Kiitos ja syvä kummarrus!

Kisatoimistolla olin hyvissä ajoin hakemassa tavarapussit ja kisanumeron. Aikaa olisi ollut kisaverraan, mutta huollossa olivat laskeneet ilmanpaineita tuubeissa rengasrikon välttämiseksi eikä mulla ollut pumppua mukana. Aattelin, että teen kisaverran siinä vaiheessa kun vien pyörän T1:lle, jossa saan samalla lisättyä tarvittavan paineet tuubeihin. Mutta pyörän vieminen menikin todella myöhäiseen, enkä ehtinyt testamaan pyörää viimeisen huollon jälkeen. Hiukan arvelutti, mutta oma moka.

Iltapäivä sujui rennosti kisatoimistolla ja expo-alueella kuten kuvasta näkyy:

Majoituksen ja iltaruuan jälkeen lähdettiin porukalla viemään tavaroita vaihtoalueille. Miesten oli aivan välttämätöntä kiertää T1 lävitse katsastaen kaikki pyörät. Hienoja olivat ja taas nousi mieleen, että jos sittenkin miettisi sitä aika-ajopyörää.......

Miesten mennessä saunaan, lähdin viimeinkin tekemään kevyttä kisaverraa kevyesti juosten. Melko pian vatsa turposi, hengitys vaikeutui. Paniikki iski. Tähänkö tää kisa jää? Join vettä ja koetin rentouttaa vatsaa. Ei juuri helpostusta, mutta muuta ei ole tehtävissä. Aamulla ennen aamupalaa kävin vielä happihyppelyllä. Tilanne ei ollut juurikaan muuttunut. Söin todella pienen annoksen puuroa mehukeitolla. En uskaltanut ottaa edes leipää. Matkalla urheilutalolle join yhden smoothieksen. Sillä mentiin.

T1-vaihtoalueella tapasin muutamia kisakavereita, joiden kanssa on aina mukava vaihtaa kuulumisia. Melko väsyneen näköinen nainen tuossa kuvassa. Yöllä en nukkunut muutamaa tuntia enempää.

Kuva by Tinke

Juttelun lomassa sain T1-varustepussin omalla paikalle, muistin jopa viime hetkellä laittaa numerolapunkin pussiin.

Pyörä tuli laittaa paikoilleen jarrukahvoista. Ei mennyt kahvat rikki ja pyörän ottaminen oli erittäin helppoa ja nopeaa.

Ikäsarjan naiset starttasivat yhdessä ryhmässä kaikkien miesten perään. Ennen starttia vitsailin taktiikan olevan ohittaa mahdollisimman monta vaaleanpunalakkista miestä. He lähtivät 3 min ennen meitä, joten tavoite oli melko realistinen vaikka aallokkoa olikin.

Kuvassa ei mua varsinaisesti näy, mutta tuolla keulilla mä menen, eturivissä. Alussa joku nainen halusi välttämättä uida käsikynkkää mun kanssa. Pahoitteluni, mutta haluan uidan yksin. Alkumatkassa edessän oli kaksi naista. Oma aavistuksen oli, että siinä meni Nina ja Imke. Jäi heidän taakseen, mutta melko pian totesin kaksikon vauhdin olevan omaa vauhtiani hitaampaa.

Kuva by Tinke

Lähdin ohittamaan heitä ja melko pian olin uinut liian pitkällä vasemmalle. Kääntökohdan poiju oli huomattavasti oikeammalla kuin mitä kuvittelin. Tässä vaiheessa vaaleanpunaisia lakkeja jäi taakseni huomattava määrä ja edessäni oli yksi vihreä lakkinen, jonka varpaita läpsyttelin hetken aikaa ennen kuin totesin, että oma vauhtini on kovempi.


Aallokko ei mielestäni uintiani vaikeuttanut enkä mielestäni tehnyt mitenkään kovasti töitä, mutta saarien jälkeen ohittaminen alkoi vaikeutumaan. Edessä meni rinulisteja, äkki pysähdyksiä tekeviä uimareita.... saarien jälkeen olin myös hetken aikaa hukassa mihin suuntaan pitäisi mennä. En nähnyt poijuja. Poijut tullessa näkökenttääni taas mentiin. Hyvää matkavauhtia uin, mutta viimeisen poijun meinasin kiertää väärältä puolelta. Olin ottanut suunnakseni rantautumiskohdan ja viime tipassa huomasin poijun. Ylimääräistä uintia tuli, mutta kuinka paljon? Sitä en tiedä. Mielestäni rantaan asti pidin melko hyvin saman vauhdin enkä ollut mitenkään erityisen väsynyt uinnin jälkeen.

Uinti oli lähes priimaa. Valmentajan mielestä se oli priimaa, mutta miinusta annan itselleni suunnistamisesta. Lisää piiskaa tulee vaihdosta. Kuva kertoo paljon. Märkäri vielä päällä, mutta olen jo varustepussin kimpussa!

Kuva by Tinke

Tässä vaiheessa kypärän paikka ei ole olla enää kädessä vaan päässä. Tässä vaiheessa olisi jo voinut vetää irtohihoja käsiin. Ai, ai, ai naista!!

Kuva by Tinke

Pyörän kanssa tiukka nousu ennen pyöräilyosuutta. Tiukka nousu ja keskittynyt ilme. Tää on vakava laji ;)

Kuva by X-tri Lahti

Pyöräosuus lähti hiukan takkuisesti käyntiin. Pyörä TULEE aina testata huollon jälkeen. Vaihtaja ei toiminut moitteettomasti. Onneksi ennen Teboilin kohdalla olevaan kääntöpaikkaa tilanne korjaantui ja sain eteen ison rattaan käyttöön. Sille menin sitten koko kisan. En kyllä olisi tarvinnut pientä eteen tässä kisassa.

Kuva by X-tri Lahti

Pyöräily sujuin hyvin, ei täydellisesti. Alaselkä alkoi särkemään jo 20km kohdalla. Särky pakotti välillä nousemaan putkelle ja samasta syystä myös mielelläni poljin putkelta ylämäet - hitaasti. Viimeiset mäet Varkauteen päin ja sieltä pois tulin todella maltillisesti. Yksi X-trilainen ja yksi HyPyläinen menivät näissä kohdin ohitseni, mutta kun taas pääsin tasamaalla polkemaan, niin sain molemmat kiinni.

Kisassa peesaminen oli kielletty pyöräilyosuudella ja siitä oli annettu tarkat ohjeet sekä hyvissä ajoin ennen kisaa tehty SANO EI PEESAUKSELLE -kampanja. Siitä huolimatta porukka peesasi, ja olipa kuulemma jotkut sopineet ennen kisaa peesaavansa niin paljon kuin mahdollista. Ikävää asennetta. Itsellenikin tuli tilanteita, joissa ei välttämättä aina pystynyt pitämään 10 metrin väliä, mutta tein parhaani. Jotta vältyin tarkoituksella peesaamiselta ohitin pari kertaa saman pienen miesporukan kahdesti mäkiosuuksilla. Kyllähän ne ohitse menivät jossain vaiheessa kuitenkin.

Pyöräily split 1-kohdalla:

ja split 2-kohdalla:

Pyöräilyyn sain kulumaan aikaa kokonaisuudessaan 2:49:?? minuuttia. Elämäni vauhdikkain 90 km. Patukoita meni kolme kappaletta sekä kaksi geeliä. Juomaa aivan liian vähän! Ehkä viileä ilma, vauhti tai mikä lienee sai mut olemaa juomatta tarpeeksi. Samoin yksi geeli jäi ottamatta ja siihen oli syynä se, että mulla oli pullossa urheilujiomaa eikä vettä. En uskaltanut ottaa geeliä urheilujuoman kanssa enkä myöskään juoda kovin paljoa viimeisen käännöksen jälkeen peläten pistämistä tai vatsan turpoamista juoksuosuudella.

Juoksu alkoi ihan ok, mutta vähillä energioilla ei ihmeitä tehdä. En tiedä mitä ihmettä oikein olin ajatellut, kun olin suunnitellut juoksuosuudella tarvitsevan yhden squeezin geelin per kierros! Niitä menee mulla kaksi! Ensimmäisellä juomapisteellä otin ainostaan VETTÄ! Ja ensimmäisen nousun jälkeen alkoi kisan alamäki omalta osaltani.

Kuva kertoo, että raskasta on. Onhan mikä tahansa liikkuminen raskasta ilman energiaa. Lisäksi taisin kärsiä lievästä nestevajeesta. Ensimmäisen kierroksen jälkeen sormeni olivat jo melkoiset nakit.

kuva by Tinke

Keskeyttäminen kävi ensimmäisen kerran mielessä jo ensimmäisen kierroksen metsäosuudella. Jos kerran tää on niin vaikeaa eikä jalat kulje, niin miksi jatkaa. Sykkeet eivät nouse, vauhti ei nouse. Ei vaikka tekisi mitä. Mitä mieltä koko lajissa on. Kävelleen sitten!

KÄVELIN! ja KÄVELIN vielä monta kertaa! Osa syy oli, etten vaan jaksanut. Jaloissa ei ollut mitenkään ongelmia ensimmäisen kierroksen aikana (mitä ne nyt meinasi krampata ensimmäisen juomapisteen jälkeisessä nousussa), mutta mulla ei ollut puhtia. Ei vaan yksinkertaisesti jalka noussut. Sitten perustelin asiaa sillä, etten halua rikkoa itseäni. Toisella kierroksella oikea polvi alkoi tuntumaan ikävältä, varsinkin nousuissa. Annoin aivan liikaa valtaa ikävillä tuntemuksille.Viimeinen perustelu oli, ettei tämä ole pääkisani ja kävin vielä puskassakin vaikka kyllä mä olisin aivan varmasti vielä sen reilun yhden kierroksen voinut malttaa. Olihan syy olla hetki juoksematta.. No, ainahin sitä voi itselleen selitellä, mutta vika johtui tyhmästä päästä ja luottamuspulasta.

Kolmalle kierroksella otin geeliä jokaisella juomapisteellä. Omaan tuntemukseen tuli selkeä ero saatuani edes vähän tasattua energiavajettani. Ei tarvinnut kävellä. Juoksu oli elämäni hitain ja 7 min heikompi kuin viime vuonna. Mun olisi kaiken järjen mukaan pitänyt pystyä juoksemaan n 10 min kovempi aika kuin mitä lauantaina juoksin.

Maaliviivan ylitin omalla ennätykselläni 5:45:22. En ole tyytyväinen, EN. Jos hakee tasaista suoritusta ja tekee perusvirheitä, jotka estävät tavoitteen saavuttamisen niin kuinka ihmeessä voisin olla tyytyväinen?

Palautuminen on ollut erittäin vaikeaa. Maalialueella otin juotavaa, sipsejä, lakua.... ruokaa söin vasta palkintojakotilaisuuden jälkeen. Virheitä siis loppuun asti. Yleensä mulla on palautusjuomaa repussa, jonka saan otettua viimeistään suihkussa. Nyt ei ollut edes sitä. Positiivista tässä on, että nyt mulla on selkeä kuva tavoiteajastani, mikäli ensi vuonna osallistun puolikkaalle.