Pyhäinpäivän hapokas treeni

Kuva by Esa

Lauantaiaamuna kokoonnuimme tällä kokoonpanolla Pajulahdessa. Kyseessä on Katjan ryhmän ensimmäinen yhteistreeni tällä kaudella. Ryhmän koko on kasvanut viime vuodesta joka on erittäin mieluisaa, sillä kuten nytkin aivan kaikki eivät päässeet osallistumaan treeniin.

Treeni alkoi kevyellä juoksulla eli 17min yhteen suuntaan ja käännös takaisin. Näin kukin pääsi juoksemaan omaa vauhtiaan. Juoksun jälkeen suuntasimme salille, jossa teimme koko kropan kehittäviä lihaskuntoharjoituksia. Osa liikkeistä oli tuttuja, mutta olihan siellä liikkeitä, joita itse en ole koskaan aikaisemmin tehnyt. Osa liikkeistä, etenkin liike nimeltään keppi vatsa, vaati hillitöntä keskittymistä, keskivartalon hallintaa sekä olematonta vatsaa. Jos liikettä piti tehdä 2x20, niin itse sain vaivoin tehtyä 2x5, joista onnistuneesti mahdollisesti se kaksi. Vaikka liikkeet olivat haastavia, niin ääntä ja naurua riitti. Taidettiin terrorisoida salilla muiden treenaavien treenihetkeä, sillä ennen meidän porukan saapumista salilla oli melko hiljaista, jopa harrastunnelma. Naurusta ja huulenheitosta huolimatta jokainen teki kunnon treenin.

Liikkeet ovat niin uimareiden kuin juoksijoidenkin liikepankeista. Erinomaisia liikkeitä, joten nyt vaan on säännöllisesti tekemään näitä.

Lihaskunnon jälkeen suuntasimme uimahallin puolelle. Etukäteen meitä oli informoitu Katjan toimesta, että erilaisia leluja kokeillaan. Oli lelua vartalonkierron havaitsemiseen ja oli lelu saamaan tuntumaa, että käsi on oikeassa kulmassa ja asennossa vedessä. Molemmat olivat oivia apuja. Harkinnassa olisi toisen lelun hankinta.

Treenin loppupuolella kuvattiin kunkin uintia ja treenin jälkeen uinnit analysoitiin. Iso näyttö (seinä) ja pysäytyskuvat mahdollistivat uinnin kunnollisen analysoinnin vaikka melko raakaahan tuo oli. Mielestäni oma uintitekniikka on mennyt askeleen taaksepäin pyrkiessäni saamaan pään alemmaksi ja treenaamalla käsivedon ottamista mahdollisimman lähellä veden pintaa. Iskiasongelmat taasen ovat saaneet mun potkut todella laiskaksi. Tosin eilen uidessa alaselässä ja varsinkin oikeassa jalassa oli ikävää, jopa kipeää tunnetta.

Tässä kuva viime vuodelta, jolloin molemmat ote ja päänasento ovat paremmat kuin tänä päivänä. Liika yrittäminen ei ole koskaan hyväksi. Tosin vartalonkierto voisi olla voimakkaampi, kuten nilkkojen joustavuuskin.

Nyt ei vaikuta lupaavalta

Tänään oli viimeinen pitkä treeni ennen Joroista. Vauhtileikittelyä vedessä, pyörän päällä piti mennä nousevasti sama lenkki kolmesti ja päälle vielä kahden kilsan juoksuvetoja kisavauhtia. Aivan mainio setti, jonka perusteella voi hyvin arvioida miten kahden viikon päästä kulkee.

Uinti meni odotetusti ok. Tarkoituksella lähdin verraamaan kaikkien muiden perään, jotta ei tule halua lähteä liian kovaa. Alkuverran jälkeen joka toinen poijun kierto kisavauhtia ja joka toinen kerta kevyesti. Kisavauhtisissa osuuksissa koetin muistaa keskittyä käsivetoon, jotta se olisi mahdollisimman pitkä ja eteenpäin vievä unohtaen kuinka moni menee edellä. Matkaa oli sen verran, että tällä kertaa sain sykkeetkin nousemaan.

Pyöräily lähti hyvin käyntiin vaikka jäinkin suosiolla kärkijoukosta pois. Tiesin heidän vauhtinsa olevan aivan liian kova mulle. Ohje oli mennä ensimmäinen kierros PK-alueella, toinen kisavauhtia ja kolmas kisavauhtia kovempaa. Multahan karkasi homma käsistä jo ekalla kierroksella ja sykkeet nousivat kynnykselle eli kisavauhtiin. Ei sinänsä mikään paha juttu ellei vauhti olisi tarkoittanut myös oikeasti pyörittämistä ja pyörittäminen omalla kisavauhdillani taas aktivoi Vätternrundassa saadut selkäjumit, jotka iskivät melkoisella voimalla.

Aikaa ensimmäiseen ja toiseen kierrokseen meni kutakuinkin yhtä kauan aikaa, joten toisellla kierroksella nostin ilmeisesti vauhtia suorilla pätkillä, sillä kaikki mäet oli pakko ottaa periaatteella kunhan pääsen pyörän kanssa mäen päälle. Ennen toisen kierroksen käännöstä oli pakko nousta pois pyörän päältä ja venyttää selkää siihen asti kunnes porukkani tulisi takaisin. Ennen kuin huomasinkaan porukka oli mennyt ohitseni ja lähdin heidän perään onnistuen ottamaan heidät kiinni hyvissä ajoissa ennen toisen kierroksen päättymistä. Olisivat varmaankin halunneet mut eteen, mutta päätin peesata loppumatkan enkä menisi kolmatta kierrosta kokonaan. En kokenut tarpeelliseksi saada selkää yhtään pahempaan kuntoon kahta viikkoa ennen Joroista. Niinpä puolitin viimeisen kierroksen ja menin itseäni hitaamman vauhdissa koko matkan enkä kovempaa kuin oma kisavauhtini. Toki peesaamisella ja viimeisen kierroksen ottamisella kevyemmin oli positiivista vaikutusta juoksuun.

Kahden kilsan juoksuvedot menivät ok vaikka viimeisesä vedossa huomasin sormissani turvotusta. Onnistuin kuitenkin juoksemaan tavoittelemaani kisavauhtia kaikki kahden kilsan vedot, joista olin erittäin tyytyväinen. Valitettavasti verrajuoksu muuttui kävelyksi tuon turvotuksen vuoksi. Se kun vaikeuttaa hengitystä, joka taas nostaa sykkeitä. Nesteytyksestä tuo turvotus johtunee, joten siihen on panostettava puolikkaalla. Juotavaa on otettava kahden kilsan välein ja pidettävä huolta, että pyöräilyn aikana juon tarpeeksi, nyt pyöräilyssä nestettä meni puolet suunnittelusta määrästä ja juotavaa otin neljän kilometrin välein. Vähäiseen juontiin pyöräilyssä saattoi vaikuttaa osiltaan se, että vedin jälkimmäistä porukkaa sekä kaatosade, joka saatiin niskaan. Sade ei kuitenkaan tainnut hidastaa meidän vauhtia vaikka en aina ollutkaan ajantasalla vauhdista. Sillä mittarini näytti välillä nollaa, välillä 10 km/tunnissa, josta se  hyppäsi suoraan 40 km/tunti. Aivan varmasti mentiin jossain noiden lukujen välissä.

Treenin jälkeen hyppäsin vilvoittavaan järveen ja paluumatkalla meni pari urheilupullollista nesteyttävää juotavaa.

Reissun jälkeen oli vaan pakko pestä pyörä. Pyörän taikka auton pesu eivät ole mun lemppari puuhia ollenkaan, jonka vuoksi pitkitän molempia hommia aivan viimeiseen asti.

Ja pesun jälkeen taas kelpaa ajella: