Levon ja osteopaatin jälkeen se sitten lähti lapasesta

Maanantain treenitön päivä teki terää. Päivä alkoi uimahallilla ja päättyi uimahallilla. Kaksi eri uintiryhmää, kaksi eri kaupunkia. Perusmaanantai :)

Tiistaina mulla oli aika osteopaatille. Jälleen avattiin selkänikamia: naks, naks ja naks sekä selkälihaksia. Siitä herra osteopaatti siirtyi takareiden kautta leveän peitinkalvon jännittäjälihakseen. Lyhyen tarkkailun jälkeen totesi oikean jalan tensor fascia lataen olevan kireä kuin viulun kieli ja olleen sitä jo kauan. Onhan tuo, kuten myös IT-jänne olleet kireät molemmista jaloista jo hyvän aikaa. Erityisesti kipua on tuntunut pyöräilessä kuten mäkiosuuksilla tai vedoissa, jolloin reisistä on kivun lisäksi vaan loppunut puhti. Ei vaan ole kyennyt jatkamaan reiden kirratessa vastaan.

Tuon fascia lattaen ja IT-jänteen avaaminen sattui muuten niin pirusti, mutta olihan kiva vääntää Wattbiken kampiakselia tänään, kun reiteen ei sattunut vaan toimivat loistavasti.  Ja kyllä muuten lähti! Lähti ihan lapasesta viimeisessä vedossa. VIimeiset vedot oli ohjeistettu pyörittämäään aerkynnyksellä. Viimeistä vetoa likuunottamatta, ne muut menivät kauniisti nousujohteisesti. Paitsi se viimeinen. Vedin maksisykkeille. Ei ollut tarkoitus enkä seurannut sykkeitäni, vaan nautin loistavasti fiiliksestä apulannan huutaessa korvissa: 
Savuna ilmaan ei voi estää 
Verenä hiekkaan ei voi kestää 
Kivusta nautintoon on matkaa 
Pelottavan vähän" 
Näky oli varmaan kamala. En nimittäin todellakaan kuullut omaa hengitystäni enkä pidetellyt ilmeitäni. Meno oli nastaa vaikka ei tuossa viimeissä vedossa mitään järkeä ollut. Mutta kun se vaan tuntui NIIN hyvältä!! Pyörän päältä noustessa jalat ja kädet tärisi. Aivan mahtavaa!!!

Jotain muuta kuin blogin päivittämistä mulle kyllä suositeltiin herra osteopaatin toimesta ;).