Vauhtia hakemassa

Viime viikon treenikisan viralliset ajatkin tulivat. Tunnin sain kulutettua koko matkaan enkä puolitoista tuntia kuten edellisessä blogikirjoituksessani kirjoitin. Tuo "ylimääräinen" puolituntia tuli verroista. Siis kokonaisuudessani vauhti oli aivan omaa tasoani alusta loppuun. Kovempaa en olisi vaan päässyt. Hidas, mikä hidas ;).

Kuluneella viikolla on sitten haettu etanalle vauhtia.Valitettavasti alkuviikon treenit eivät aivan menneet suunnitelman mukaisesti, kun toistamiseen keskiviikkona iski sellainen väsymys ettei ollut mitään mieltä lähteä vetämään mäkivetoja. Lisäksi satoi vettä. Mikä ihana tekosyy Suomen suvessa!

Tiistaina kyllä kävin uimassa Mäkelänrinteessä hyvän uintitreenin vaikka pari kanssauimaria saikin verenpaineeni nousemaan. Onneksi olin tekemässä kelaustreeniä. Vaikka kyseessä olikin enemmän kelaustreeni kuin mitään muuta, niin ennen loppuverraa oli 12x50m (25m perhosta III, 25m vu II). Neljännän vinstan jälkeen olin melko varma ettei 12 tule täyteen, mutta kyllä se vaan tuli ja hyvin mielin nousin altaasta ylös. Jälleen oli aihetta taputtamaan itseään selkään.

Keskiviikon treenin siirsin perjantailla ja perjantain treenin yhdistin torstain treeniin. En siis todellakaan olen helppo valmennettava, kun mä aina säädän näiden treenien kanssa. Mutta näin sain treenit soviteltua omaan aikatauluuni ja Suomen vaihteleviin sääolosuhteisiin.

Perjantain pyöräilytreenissä chebici kulki hyvin ja fiilis oli korkea vaikka treeniin sisältyi mäkivetoja, jotka eivät ole koskaan olleet mun lempitreenejä. Mäeksi valitsin eniten inhoamani mäen, jossa ollaan valmentajan kanssa käyty yhdessä treenaamassa pari kesää sitten. Ensimmäisen kerran törmäsin tähän mäkeen viisi kesää sitten. Tuolloin mäki selätti mut. Toki tulin sen ylös, mutta vain kerran ja koko kesän valitsin reitit vältellen tätä mäkeä. Nyt tulin mäen neljästi ylös lähes täydellisesti valmentajan ohjeiden mukaisesti.

the mäki, tai siis osa the mäestä.

Mäkivedot eivät välttämättä olleet kaikista fiksuinta tehdä vajaa vuorokautta ennen kovaa vk-treeniä. Pientä palautetta tuli vk-treenin jälkeen treenikaverilta ja aivan aiheesta. Jos oisin mennyt suunnitelman mukaisesti, olisi alavartalon lihakset olleet huomattavasti freshimmät ja näin vk-treenistä olisi saanut irti sen mikä niiden tavoite on.

Lauantaille olin sopinut myös ensimmäisen avovesiuinnin Jukan kanssa. Hiukan arvelutti lähteä uimaan niinkin kylmään veteen. Kyllähän nilkoissa ja ranteissa tuntui aluksi epämiellyttävältä, mutta periksi ei annettu. Olin päättänyt uida ensimmäiselle poijulle, jos vielä ensimmäisen poijun kohdalla tuntuu epämiellyttävältä suuntaan rantaan. Epämiellyttävä tunne käsistä ja nilkoissa oli poissa eikä edes pari lyhyttä pysähdystä tuntunut missään odotellessani Jukkaa.

Uinti toimi mainiona verrana kovaan vk-treeniin. Laji vaihtui ja samalla mies ;). Treenikaveri halusi lähteä pitämään vauhtia yllä ja samalla toimia kellottajana. Hyvä niin. Itse olisin todennäköisesti mennyt hitaammin ja aivan varmasti luovuttanut jossain vaiheessa - hetkeksi. Nyt ei voinut, kun toinen piti silmällä kelloa, vauhtia ja mun pyöritystä. Treenistä muista väsymyksen tunteen sekä tsemppaukset: "edessä oleva mäki pyöritetään tasaisesti", "rouva nyt vaan tulee sieltä", "anna tulla, kaikki peliin". Juoksuvedot menivät samalla kaavalla. Riitti, kun mä vaan tulin rinnalla tai perässä. Treenikaveri tarkkaili matkaa. Juoksu tuntui toivottoman hitaalta ja korviini kantautui: "viimeinen satametriä", "vauhtia", "ja sitten jätätät mut", "maaliviiva on tuossa vinotolpan kohdalla" ja mun pakarat huusivat armoa - etenkin viimeisessä vedossa. Oli muuten ensimmäisen kerta, kun pakaralihakseni huusivat hoosiannaa juoksussa.

Treeni päättyi samaan paikkaa kuin mistä se oli alkanutkin eli järveen. Lähes vyötäröön asti kahlasin kylmässä vedessä. Ai, että kuinka mä pidän kesästä! Nää hetket kovan treenin jälkeen, kun pääsee viileään veteen on aivan ykkösjuttu. Loppuilta meni syöden, leväten ja venytellen. Mun hurja hurjempi lauantai-ilta!

Treeniviikko päättyi pitkään rauhalliseen pk-treeniin. Ei kyllä olisi irronnut yhtään vetoa, ei pyörän päällä eikä jalan. Hyvä ja kehittävä viikko siis takana.

Viikko 31

Viime viikkoon sisältyi perustekemisen lisäksi kaksi kova tehoista treeniä. Tavoitteena oli tehdä ensimmäinen kova tehoinen keskiviikkona ja toinen lauantaina. Asiat eivät vaan aina mene suunnitelmien mukaisesti, jonka vuoksi keskiviikosta tuli lepopäivä ja treeni siirtyi perjantaille. Perjantain lihaskuntotreeni jäi väliin. 

Viikko 31 lukuina:

Kaikki viikon pk-treenit sujuivat tuttuun tapaan. Keskiviikkona yritin mennä tekemään sprinttitreenin, mutta rannalle päästyäni aurinkoinen +19 keli oli muuttunut tuuliseksi sadesääksi ja lämpötila laskenut +12:n. Tässä vaiheessa tein päätöksen. Tästä tulee  lepopäivän. Myöhemmin illalla olisi ollut mahdollisuus päästä tekemään sama treeni paikallisen seuran kanssa, mutta olin sopinut menoa illaksi. Tavallaan harmitti, mutta en halunnut lähteä peruuttamaan sovittua vierailua.

Torstaipäivästä tuli hektinen eikä ollenkaan sellainen kuin olin alunperin haaveillut. Harvoin tapaan erästä pitkä aikaista ystävääni ja juuri torstaille olin sopinut menosta hänen mökilleen. Taisi olla keskiviikko saadessani viestiä torstaina fillarilenkin tarkemmasta ajankohdasta. Fillarilenkki alkaisi jo klo 17! 

Jotta saisimme nopean lähdön Stadiin, vein fillarini treenikaverille ennen kuin lähdin ajamaan kohti Nastolaa. Vierailu Nastolan tuntumassa jäi aivan liian lyhyeksi. Olisin viihtynyt kaverini mökille huomattavasti pidempää, mutta surkean ajanhallintani vuoksi visiitti jäi muutamaan tuntiin. Khali kotiin ja suuntasin treenikaverin luokse. Pian saimme itsemme toiseen autoon ja matka jatkui kohti Helsingin Velodromia. Torstaina pääsin siis tutustumaan Helsingin kujiin poliisisaattueessa. Muistoajon jälkeen TdH:n valmennusryhmä lähti vielä tekemään oman treeninsä. Harjoiteltiin ryhmässä ajamista, joka tällä kertaa onnistui. Vauhti oli sopiva kaikille ja ryhmä pysyi kauniissa parijonossa. 

TdH:n valmennukseen osallistuin sillä ajatuksella, että Joroisten jälkeen keskityn maantiepyöräilyyn. Suunnitelmat vaan vaihtuivat, jonka vuoksi en ole päässyt yhtään tekemään varsinaista maantiepyöräilytreeniä. Ohjelmat jäävät minulle, joten voin hyödyntää Kjellin tekemiä ohjelmia myöhemmin.

Perjantain yhdistelmä vk-treeni sujui melko hyvin. Melko hyvin, sillä jouduin pitämään yhden pidemmän tauon pistämisen vuoksi, jonka aikana nautin metsämansikoista. Niinhän siinä treeniohjelmassa luki ;). Lisäksi yksi veto tuli täyteen keskellä ylämäkeä. Reisiin poltti sen verran, että pysäytin vauhdin juuri siinä kohdassa, jossa veto tuli täyteen ja nousin mäen rauhallisesti ylös. Mäen päälle päästyäni asia kismitti sen verran pahasti, että ajoin takaisin mäen alle ja nousin sen uudestaan ylös. Ei muuten mennyt yhtään sen helpommin. Fillaroinnin jälkeen oli ohjelmassa juoksuvedot. Valmentaja oli aikaisemmin viikolla sanonut, että neljäkin on ihan ok. Fiiliksen mukaan. Tätä ei olisi pitänyt sanoa minulle. Tein neljä enkä viittä, kuten ohjelmassa oli. Treeni jälkeen kävin treenikaverin kanssa vielä lyhyellä uinnilla. Hakiessani häntä oli alkanut sataa vettä, joten pientä suosittelua piti tehdä, jotta päästiin lähtemään ;). 

Lauantaille olimme sopineet sprinttikisan kisavaihdoilla, jos saisimme huoltojoukon kasaan. Sovimme uintireitistä, joka ei ollut 750 m, vaan tuota pidempi. Pyöräilyä oli 22,8 km ja juoksu n 5 km. Huoltotiimimme koostui miehestäni ja Khalista. Pienien säätämisien jälkeen pääsimme aloittamaan oman kisamme n puoli tuntia myöhemmin kuin olimme ajatelleet. Tuuli oli sen verran kova, että aloittaessamme uintiosuutta uintireitillä oli muutama surffari. Suunnistaminen aallokossa onnistui yllättävän hyvin maamerkkien avulla, mutta uinti oli räpiköimistä ja voimia vievää. Selkälihakset ovat edelleen kipeät ;). Vaihtoon tulin ensimmäisenä ja onnistuin pitämään ensimmäisen sijan pyöräilyn puoleen väliin asti. Reitti oli nouseva takaisinpäin tullessa, jolloin jalat ilmoittivat edellisen päivän treenistä. Siitä huolimatta koetin olla antamatta periksi. Vauhti hiipui aivan liikaa loivissa nousuissa. En vaan jaksanut pitää vauhtia yllä. Viimeiset pari kilometriä oli tasaista enkä säästellyt jalkojani. Halusin kokeilla miten juoksu onnistuu, jos vaihtoon tulee vauhdilla. Toinen vaihto oli samanlaista säätämistä kuin ensimmäinenkin. Pari ensimmäistä juoksuaskelta tuntui siltä kuin en olisi ikinä lähtenyt juoksemaan pyörän päältä. Tilanne muuttui pian ja jalat tuntuivat omilta. Pistämistä vasemmalla puolella ja myöhemmin oikeallakin puolella. Hiukan hidastin vauhtia koettaen päästä eroon tuosta ilkeästi tunteesta. Puolessa välissä matkaa pistäminen helpotti täysin. Sykkeet olivat melko korkealla. Ennen viimeistä 500 m oli vaan pakko pysähtyä. Sykkeet olivat olleet liian pitkää tapissa, joka tuntui jo ikävältä. Lyhyt pysähdys, pari kävelyaskelta ja loppurutistus juosten. Tuon viimeisen 500m tulin sitten niin kovaa kuin pystyin. Jalat eivät väsähtäneet, mutta sydän oli eri mieltä vauhdista.

Sunnuntain palauttavassa treenissä kahden päivän treenit todella tuntuivat ja näkyivät. Takkuista ja vaikean oloista menoa. Pidin kuitenkin kiinni suunnitelmastani reitistä laskemalla vauhtia tarpeeksi alas. Meno oli ERITTÄIN rauhallista nauttien Helsingin kehyskuntien maisemista:

Tällaisissa maisemissa fillaroin lähes koko lenkin sunnuntaina