Lauantaina luin seinälle laitettuja ohjeita ja mietin mitä ihmettä tarkoittaa yli hyppy. Onneksi itse en ollut kisojen ensimmäisessä startissa mokaamassa totaallisesti itseäni ja mahdollisesti aiheuttamassa koko startin hylkäämistä. Toinen uutuus startissa oli myös, ettei pakoillaan komennon jälkeen saanut liikahtaa milliäkään. Katsellessa oppi paljon
. En muista koska olisin viimeksi jännittänyt näin paljon. Eilen alkuverran jälkeen totesin, että sillä simmarilla en tee yhtää starttia kilpailussa. Jokaisessa startissa simmari tipahti. Viestin kuitenkin starttasin sillä, olkaimet solmittuna hiuspompulla. Onneksi paikalla oli simmarimyynti ja sain simmarin, joka ei tipahda.
Ensimmäiseen starttiin valmistautuessa luulin jo vatsan olevan kuralla, sen verran vatsassa väänsi. Ensimmäisenä oli siis sekariviesti, jossa uin rinulia. Starttipallilla sanoin itselleni ääneen: rinuli, rinuli. Etten vaan lähtisi uimaan väärää lajia. Suoritus meni ihan ok.
Myös muissa lähdöissä vatsani väänsi aika lailla, mutta helpotti stattipalilla.
Omassa ikäluokissani taso oli todella kova sekarissa ja vaparissa. Mutta en kuitenkaan jäänyt altaan mittaa, joten toivoa on, kun harjoittelee vauhtia eikä vaan matkaa.
Suoritukseni meni niin kuin olin harjoitellutkin. Jos harjoittelee pitkää matkaa, ei kroppa vaan mene kovaa vaan muuttuu maitohappoharkoksi. Näin mulle tapahtui 100 vaparissa. Puolen välin jälkeen jalat ja kädet olivat hapoilla, vaikka tein mitä niin vauhtia en saanut. Ainoa laji, jossa oikeasti epäilin vauhtini hiipuvan totaallisesti. Epämiellyttävä tunne.
Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen koska lähdin skaboihin avoimin mielin, ilman paineita. Nyt olen uinut pohja-ajat, jota hyvä lähteä parantamaan. Tiedän, että mahdollisuuksia on ja tiedän mitä pitää tehdä.
Heinäkuun jälkeen alan treenaamaan vauhtia, sillä katse on jo lokakuun Mastereiden pitkänradan SM:n kisoissa. Sinne haluaisin treenata 200m sku, 100m ru ja 50m perhosta. Mahdollisesti 400m vu. Ehkä innostuin hiukan liikaa, mutta ei Kuopioon lähdetä yhden tia kahden lajin vuoksi. Sinne lähdetään sitten oikeasti kauhomaan.
Viikonlopun aikana tavoitteet ja suunnitelmat kirkastuivat katsoessani 20 ja 30 -luvuilla syntyneitä kilpailijoita. Toivon, että itsekkin vielä 80-vuotiaani voin nousta starttipallille ja uida ilman hylkäystä. Miltä kuullostaa Mastereiden MM skaboihin osallistuminen sinä vuonna kun täyttää 50-vuotta?
Ja oikeasti, olisitte olleet näkemässä näitä todella upeita naisia! Ikää on, vatsaa on, kuntoa on, nahka roikkuu, raskausarpia näkyy, itsetunto kohdallaan, silmässä loistaa elämänilo ja hyvä olo. Kukaan ei piilotellut iän tuomia merkkejä. Ja miksi olisikaan?!?
Jos nuoruudessani mietin, että aloitin uimisen vanhana, taisin olla 11v. ja uin aktiivisesti 4-5 vuotta, niin tuohan oli vain alku. En siis todellakaan ole vanha ja tavoitteellisesti voin siis treenata uintia vielä 40 vuotta. Ja kuka sanoi, että enää tässä iässä voi tehdä sitä tai tätä!?!
Suunnitelma B: jos polvet eivät kestä juoksua, jatkan pyöräilyä kesäisin ja uinti läpi vuoden.
Nyt suunnittelemaan illan treenejä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki voivat lähettää kommentin, mutta ne näkyvät vasta minun tarkistuksen jälkeen.
Kommenttien valvonnan avulla näen kaikki tulleet kommentit eikä kommentti jää huomaamatta :)