Istuminen sattuu, seisominen sattuu, makaaminen sattuu. Ainoat olotilat missä ei satu ovat nukkuminen ja uinti.
Mutta tähän väliin eilinen uintikokeilu. Lähdin uimahallille sillä fiiliksellä, että menen kokeilemaan miltä uinti tuntuu ja otan uinnin ihan verrana. Verrasi ja tein erilaisia tekniikkaharjoitteita. Potkimista koetin välttää, samoin käännöksissä vältin nopeita liikkeitä ja voimakkaita ponnistuksia. Oli mahtavaa liikkua ilman minkäänlaista kipua, nautti tekemisestä. Melkein unohdin koko hemmetin selkäkivut.
Treenikaveri teki omaa treeniään viereisellä radalla ja tiesin hänelle olevan lopussa nouseva vauhtinen sarja. Lähdin hänen seuraksi uimaan tuon sarjan katsoen missä vaiheessa tipahdan tai kivut estävät kovempi vauhtisen uinnin. Kaksi ensimmäistä vetoa uin lättäreiden ja pulliksien kanssa, mutta matkojen lyhentyessä uskalsin jättää lättärit pois. Olisi pakko keskittyä voimakkaisiin pitkiin vetoihin. Parasta oli, ettei vauhdin lisääminen sattunut tai tuntunut missään muualla kuin käsilihaksissa. Siis siellä missä pitikin. Ei tuntunut pahalta, ei tuntunut raskaalta. Palautuminen on ollut siis täydellistä. Samaa kertoo sykkeet. Jokaisen kovemman vedon jälkeen sykkeet laskevat juuri niin kuin niiden tuleekin. Olin todella onnellinen uinnin jälkeen. Tätä voin siis tehdä! Onneksi uintitekniikkaani on sen verran hyvä, että pystyn uidessa käyttämään syviä vatsalihaksia eikä ylimääräisiä kiertoja tule selkään enkä tarvitse potkuja.
Takaisin kipuilevaan selkään. Koska tiistai-iltapäivään mennessä tilanne ei ollut parantunut piirun vertaa, varasin ajan lääkärille seuraavaksi päiväksi. Pääsinkin todella hyvälle lääkärille, jolla oli motivaatio selvittä mistä kipu johtuu. Väännettiin ja käännettiin. Paineltiin ja tunnusteltiin. Otettiin röntgen ja kirjoitettiin lähete myös OMT-fyssarille. Diagnoosiksi ilman röntgenkuvia tuli: SI-nivelessä herkkyyttä sekä piriformisoireyhtymä eli iskiashermon pinne. Kuvassa on rengastettu lääkärin näyttämä alue, jossa varsinainen ongelma sijaitsee.
Oireita provosoiva liikunta voi olla melkein mitä hyvänsä, mutta tyypillisiä urheilulajeja ovat mm. tennis, luisteluhiihto ja juoksu.
Hoito: Tärkeintä on venyttää piriformis-lihasta ja koko lonkkanivelen, lantion ja sakroiliaalinivelten mobilisointi ja liikkuvuuden lisääminen tavallisesti auttaa. Rentoutus, lihasten venyttäminen ja vahvistaminen symmetrisesti kuuluu myös piriformis-oireyhtymän fysioterapiaan.
Useissa urheilulajeissa piriformis-potilaan on kiinnitettävä huomiota suoritustekniikkaan ja oikeanlaatuiseen palautumiseen sekä lihashuoltoon."
Edellä oleva teksti on lääkäriltä saamastani monistenipusta nimeltään urheilijan pakaraperäiset iskiasoireyhtymät: piriformisoireyhtymä
Ei siis ihme, jos ei ole kisoissa kulkenut ja Kuopion kisa oli niin tuskainen kuin mitä se oli. Onneksi pääsin maaliin ja jälkeenpäin ajatellen todella hyvällä ajalla ottaen huomioon kropan kokonaistilanteen.
Nyt annetaan alakropan levätä, venytellään, kaivetaan foam roller kaapin alta ja uidaan. Treenit aloitetaan rauhallisesti kipujen päätyttyä välttäen piriformiksen kovaa rasittamista kuukauden tai kahden aikana. NOTE FOR MYSelf: SÄÄNNÖLLINEN LIHASHUOLTO!!!!!
Saattaa olla, että lokakuun mastersien pitkän radan SM-uinnit jäävät väliin mun osalta. Mutta vielä en heitä hanskoja tiskiin.
