Vihdoinkin! Jo kesällä suunnittelin aloittavani pitkien rauhallisten juoksulenkkien tekemisen viimeistään syyskuun alussa. Asiat eivät sitten mennetkään suunnitelmieni mukaisesti.
Tänään, 10.10. ja Aleksis Kiven päivänä, tein ensimmäisen pitkän juoksulenkin. Rauhallisen parin tunnin setin, josta juoksua tuli varmaankin sellainen tunti ja kolme varttia keskisykkeen ollessa 126. Miten ihminen voikaan nauttia lenkkeilystä! Reisiin taikka lantionseutuun ei sattunut, ei vetänyt eikä jaloissa tuntunut outoa väsymyksen tunnetta juoksun aikana. Lepo on tehnyt tehtävänsä niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Treeni-intoa löytyy ja kroppa kestää rasitusta, joskaan ei vielä ole täysin kunnossa. Iskiashermo kyllä muistuttaa vielä löysäämään tarvittaessa. Pohje kestää hyvin kevyttä juoksua, mutta jyrkimmissä nousuissa pohjelihas tuntuu jäykältä. Summa summarun; loistavaa toipumista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki voivat lähettää kommentin, mutta ne näkyvät vasta minun tarkistuksen jälkeen.
Kommenttien valvonnan avulla näen kaikki tulleet kommentit eikä kommentti jää huomaamatta :)