Trikausi avattu

Kahtena viimeisenä maanantaina on tullut rankkoja uutisia. Viimeinen viikko on ollut enemmän kuin raskas ja laittanut miettimään monia asioita elämässä. Stressitaso on ollut ja on edelleen melko korkealla, jonka vuoksi treenejä on jäänyt väliin. Kisaviikonlopun jälkeinen lepo oli kyllä suunniteltua, mutta tarkoitus ei kuitenkaan ollut pitää aivan niin löysää viikkoa kuin mitä tuosta viikosta tuli.

Viikonloppu kuitenkin meni liikunnallisissa merkeissä.  Lauantaina lähdin tuulettamaan päätäni tehden rauhallisen pitkän juoksulenkin täysin fiiliksien mukaan. Sykevyönkin jätin kotiin! Sää oli mitä mainion ulkoilemiseen ja koiruus nautti päästessään juoksemaan vapaana. Juoksu alkoi melko nihkeästi, mutta reilun puolen tunnin päästä juoksu alkoi tuntua tutulta menolta. Lenkin loppupuolella päätin käydä katsastamassa hyppyrimäen montusta tulevat rappuset. 

Monttu ja usva

  Täällä on kaksi vanhaa poissa käytöstä olevaa hyppyritornia. 

Isompi

  Isomman tornin juuressa olevat rappuset ovat hyvässä kunnossa, joka sai mut – ensimmäistä kertaa  -  kokeilemaan niiden juoksemista ylös.   

mä meen jo!

 Todella rauhallisesti lähdin liikenteeseen ja viimeiset askellukset todella tuntuivat.  Rinnettä alas ja kerta kiellon päälle. Kylläpä jaloissa tuntui makoisalta!

Uudestaan!!

Sunnuntaina käynnistettiin trikausi Pajulahdessa valmennusporukan kanssa. Tosin aivan kaikki eivät päässeet paikalla, mutta kyllä meillä nelistään + valmentajan kanssa oli oikein mainio sunnuntaipäivä.  Ulkona verrattiin ja tehtiin erilaisia liikkuvuusharjoitteita, sisätiloissa tutustuttiin uusiin kuntopiiri liikkeisiin, jotka tukeva juoksua ja uintia. Päivä päättyi uintidrilleihin, uinnin kuvaukseen ja uinnin analysointiin. Analyysien aikana kommentteja lensi sellaisella huumorilla, että ehkä oli hyvä että tiimin uudet jäsenet tulevat hiukan myöhemmin meidän kanssa treenaamaan. 

Maanantaina oli muuten jalat KIPEÄT!