Hatun nosto kaikille teille, jotka juoksette maratoneja. En unelmoi 42 km juoksemisesta, mutta tänään vetäessä pitkää 3 tunnin pk-lenkkiä ymmärsin, että vaikka polveni kestäisivätkin 42 km, niin ei mun kroppaa ja jalkoja ole tehty moisen matkan taittamiseen.
Ensimmäinen tunti meni kevyesti ja mukavasti. Toisen tunnin aikana pakaralihasta piti venytellä, jaloissa alkoi painaa juokseminen, jalkapohjissa tuntui ikävältä ja reidetkin oli ainakin kilon painavammat kuin normaalisti. Kolmannen tunnin aikana niska meni jumiin. Miten ihmeessä te kykenette olemaan jalkojen päälle 4-6 tuntiin?
Huolimatta em seikoista, ilma oli mahtava ja juoksentelin itselleni uusilla reiteillä. Pakko myöntää, että täällä on monenlaisia ulkoilureittejä, joista osa on jopa valaistuja. Toki talvella hiihtäjät valtaavat reitit, mutta ehkä mäkin löydän sukset varastosta ja innostun valitsemaan hiihdon pk-treeniksi.
Tämä päivä on ollut muutekin juuri sellainen lazy, easy Sunday: päivään heräsin auringon paistaessa, oli mahdollisuus pitkään aamupalaan ja ottaa rauhallisesti. Auringon säteet toivat esille tahrat ja pölyt. Siivousräteille tuli käyttöä eikä tuntunut yhtään ikävältä hommalta. Kyllä auringolla on ihmeellinen vaikutus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki voivat lähettää kommentin, mutta ne näkyvät vasta minun tarkistuksen jälkeen.
Kommenttien valvonnan avulla näen kaikki tulleet kommentit eikä kommentti jää huomaamatta :)