Tammikuu
Aina pimeää. Viikottain asiakkaan luona - ajoa per suunta 250 km. Kun maitokahvia ei saanut matkanvarrelta, niin mustasta kahvista kaurajuomalla tuli automatkojen pelastus. Matkapäivistä huolimatta ehdin treenaamaan kiitettävästi.
Helmikuu
Helmikuussa päästiin aloittamaan projektit Saksan ja Puolan kanssa. Uusikaupunki vaihtui Frankfurtiin. Näillä kevään reissulla tutuksi tulivat Frankfurtin lentokentän läheisyydessä sijaitseva hotelli, hotellin neukkari, hotellin takana oleva metsä/puisto ja Frankfurtin lentokenttä. Niin ja saksalainen lounas.
Maaliskuu
Leirielämää Vierumäellä. Luksusta. Treeniä, treeniseuraa, ruokaa ja lepoa. Kaikki lajit kulkivat hyvin.
Kunnes sitten kivut kantapäissä eivät sitten ollutkaan normaalia lihaskireyttä. Jokainen juoksuaskel sattui. Hain apua hierojalta, lääkäriltä ja parilta fyssarilta. Valmentajalta tiukka ohje: juoksua vain ja ainoastaan, jos kantapäissä ei ole yhtään tuntemuksia.
Onneksi pystyi uimaan ja pyöräilemään. Myönnetään, että pahimmassa vaiheessa kantapää kipuili myös muissa lajeissa. Mastersien lyhyen radan sm-kisoihin päätin osallistua kaksi päivää ennen ilmoittautumisen umpeutumista. Alla oli "vain" triathlontreeniä.
Huhtikuu
Työporukan kanssa käytiin viihtymässä Turussa. Oli kyllä mieletön kokemus päästä paikan päälle katsomaan Voice Of Finlandin esityksiä. Huikeita esiintyjiä ja mikä fiilis tuolla paikan päällä oli!
Huhtikuussa aloin varautumaan kesän ensimmäisen DNS:n. Toisen jalan kantapää kipu ei ollut hellittänyt. Pystyin juoksemaan 15-20 min ilman kipua. Tony kuvasi ja analysoi lihastasapainon ja askellukseni. Sain jumppaohjeet sekä suosituksen juoksukengille.
Sen verran kuitenkin jalka kesti juoksua, että uskalsin mennä testeihin. Erittäin vähäiset juoksukilsat kyllä näkyivät testituloksissa. Testituloksissa oli myös Kaitsun ohjeet kesän kisojen vauhteihin. Tästä oli apua Tanskan kisassa, jossa 30 km juoksun aikana ehti käymään aika monta tunnetta ja ajatusta lävitse.
Huhtikuussa taas lennettiin Saksaan ja takaisin.
Nautittiin saksalaisesta ruuasta - vihdoinkin jotain muuta kuin pastaa.
Useampi päivä istuttiin neukkarissa, jossa ilmastointia säädettiin kylmästä lämpöiseen ja takaisin. Torstaiyönä palattiin kotiin, perjantaiaamuna heräsin siihen, ettei pää kääntynyt. Pienikin liike sattui. Jälleen Tonyn ja hierojan luokse. Olin onnistunut saamaan niskarusetin sellaiseen jumiin, ettei missään asennossa ollut hyvä. Ainoa lähes kivuton asento oli maassa kyljelteen tyyny tukien päätä. Selällään maatessa en kyennyt kääntämään tai nostamaan päätä ylös lattiasta ilman tukea.
Pakkolepoa. Kuukauden päästä pitäisi olla matkalaukut pakattuna ja nainen kisakunnossa.
Kalenterissa oli jo päivämäärä milloin pitää pystyä juoksemaan, jos mielii aloittaa kisakausi kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna.
Netistä olin varmaankin etsinyt lähes kaikki mahdolliset vinkit kantapään kipuiluihin. Ja sitten eräällä hierontakerralla hieroja totesi, että akillesjänne on kireä kuin viulunkieli. Antoi venytysohjeet ja siitä alkoi akillesjänteen vetreyttäminen. Käytössä oli ollut jo erilaiset voiteet, elmukelmut, TENS, kylmä-kuuma -hoidot ja nilkkaa vahvistavat liikkeet. Venytyksistä muodostui jokapäiväinen rutiini.
Hiljalleen juoksuaika alkoi pidentyä ja lopulta pääsin jo radalle tekemään kelpo vetotreenejä.
Huolimatta uskomattoman hienosta kesästä, niin vain kerran taidettiin päästä uintiystävän kanssa uimaan. Aikataulut menivät pahasti ristiin.
Ja taas lennettiin. Tällä kertaan kohti Itävaltaa ja kesän ensimmäistä starttia Samorinissa.
Edellisvuoden tapaan Samorinissa lämpöä ja aurinkoa riitti. Onneksi tällä kertaan myös Suomessa saatiin nauttia erinomaisista keleistä eikä tarvinnut siirtyä räntäsateesta lähes 40 asteen lämpöön kuten vuotta aikaisemmin.
Kisassa "juoksin" kevään ensimmäisen pitkiksen päästen maaliin. Muuta hyvää ei sitten tuosta kisasta tainnut jäädä kerrottavaksi. Kisarapsa täällä.
Juhannuksen jälkeen istuin jälleen lentokoneessa. Suunta oli Saksaan, mutta Frankfurtin sijaan määränpää oli pieni idyllinen Bad Friedrichshall. Aamulla kirkonkellot pitivät huolen heräämisestä.
Kesäkuu huipentui Lahden 70.3 Ironman-kisaan. Ja juuri tuolloin ja tuolla Suomen kesä päätti näyttää todellisen luonteensa. Kaunis, tyyni ja lämmin sää vaihtui koleaan ja sateiseen keliin. Maaliin päästiin täälläkin. Kisarapsaa löytyy täältä.
Heinäkuussa käänsimme auton nokan kohti Tanskaa. Turusta Tukholmaan ja Malmön kautta Odensen. Siellä pidettiin Multisport World Championship -kisat. Koska kyseessä oli ITU:n kisat, tuli kisa kisata Suomen maajoukkueen kisa-asussa.
Itse osallistuin pitkän matkan kisaan, jossa matkat olivat seuraavat: uinti 3km, pyörä 120 km ja juoksu 30 km. Ainoa tavoite oli päästä maaliin. Vuonna 2011 Tampereella jouduin keskeyttämään ITUn pitkän matkan kisan. Hienot järjestelyt, hotelli aivan kisakeskuksen tuntumassa ja kokonaisuudessaan kisa oli kesän paras. Kisarapsaa löytyy täältä.
Elokuun alussa Mamma Mia II -elokuva. Elokuviin lähtemisen kynnys on laskenut melkoisesti sen jälkeen, kun meidän kylään tuli Bio Rex.
ntiaanikesä jatkui ja jatkui. Treenit koetin ajoittaa iltaan ja suunnitella treenit toteuttaviksi sellaisilla paikoilla, joihin voi jättää juomapullon tai virtaavassa joessa voi käydä viilentymässä. Näin ollen rauhallinen maantie valikoitui elokuun yhdistelmätreenipaikaksi.
Kevään ja kesän aikana en ollut saanut asentoa ja satulaa säädettyä siedettäväksi. Niinpä syyskuuhun mahtui vielä tri-pyörän hieno säätöä - bike-fitting.
Syyskuun loppupuolella oli aloitettu uintijakso tähtäimessä kahdet uinnin arvokisat. Ensimmäiset Ruotsissa lyhyen radan PM-kisat ja lokakuun lopulla Turussa pitkän radan SM-kisat. Ja mähän uin. Välillä marmatin, mutta uin. Kun uinti alkoi kulkemaan ja pystyi tekemään sellaisia settejä, jotka olivat paria viikkoa aikaisemmin olleet liian kovia, niin olihan se mahtava fiilis. Kisasimmarit kaivoin esille ja vetotreenit tein kisavarusteissa.
Joulukuussa työrintamalla rauhoittui, ja projektit etenevät aikataulun mukaisesti.
Loppuvuosi eli joulun jälkeen meni ns vapailla. Ensimmäinen vapaapäivän aamu alkoi valmennuspuuhissa, jonka jälkeen suunnistin Phalliin juoksemaan ja pyörittämään kampiakselia. Vaikka Tampereen treenipäiviin menee koko päivä, niin olisi se vaan hienoa päästä useammin lämpöisiin sisätiloihin tekemään laadukkaita treenejä. Juoksutreenit radalla ovat melkoista luksusta.
Toinen vapaapäivä alkoi fyssarikäynnillä ja iltapäivällä laskin kaakeleita. Kolmas vapaapäivä oli alustavasti suunniteltu Phallipäiväksi, mutta sunnuntaina tehtiin muutos alkuperäisiin suunnitelmiin. Treenit vedettiin ihan kotimaisemissa.
Toukokuu
Kalenterissa oli jo päivämäärä milloin pitää pystyä juoksemaan, jos mielii aloittaa kisakausi kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna.Netistä olin varmaankin etsinyt lähes kaikki mahdolliset vinkit kantapään kipuiluihin. Ja sitten eräällä hierontakerralla hieroja totesi, että akillesjänne on kireä kuin viulunkieli. Antoi venytysohjeet ja siitä alkoi akillesjänteen vetreyttäminen. Käytössä oli ollut jo erilaiset voiteet, elmukelmut, TENS, kylmä-kuuma -hoidot ja nilkkaa vahvistavat liikkeet. Venytyksistä muodostui jokapäiväinen rutiini.
Hiljalleen juoksuaika alkoi pidentyä ja lopulta pääsin jo radalle tekemään kelpo vetotreenejä.
Huolimatta uskomattoman hienosta kesästä, niin vain kerran taidettiin päästä uintiystävän kanssa uimaan. Aikataulut menivät pahasti ristiin.
Ja taas lennettiin. Tällä kertaan kohti Itävaltaa ja kesän ensimmäistä starttia Samorinissa.
Kesäkuu
Edellisvuoden tapaan Samorinissa lämpöä ja aurinkoa riitti. Onneksi tällä kertaan myös Suomessa saatiin nauttia erinomaisista keleistä eikä tarvinnut siirtyä räntäsateesta lähes 40 asteen lämpöön kuten vuotta aikaisemmin.
Kisassa "juoksin" kevään ensimmäisen pitkiksen päästen maaliin. Muuta hyvää ei sitten tuosta kisasta tainnut jäädä kerrottavaksi. Kisarapsa täällä.
Työreissu sattui kisaviikolle, joten matkassa oli omat eväät.
Kesäkuu huipentui Lahden 70.3 Ironman-kisaan. Ja juuri tuolloin ja tuolla Suomen kesä päätti näyttää todellisen luonteensa. Kaunis, tyyni ja lämmin sää vaihtui koleaan ja sateiseen keliin. Maaliin päästiin täälläkin. Kisarapsaa löytyy täältä.
Heinäkuu
Heinäkuussa käänsimme auton nokan kohti Tanskaa. Turusta Tukholmaan ja Malmön kautta Odensen. Siellä pidettiin Multisport World Championship -kisat. Koska kyseessä oli ITU:n kisat, tuli kisa kisata Suomen maajoukkueen kisa-asussa.
Itse osallistuin pitkän matkan kisaan, jossa matkat olivat seuraavat: uinti 3km, pyörä 120 km ja juoksu 30 km. Ainoa tavoite oli päästä maaliin. Vuonna 2011 Tampereella jouduin keskeyttämään ITUn pitkän matkan kisan. Hienot järjestelyt, hotelli aivan kisakeskuksen tuntumassa ja kokonaisuudessaan kisa oli kesän paras. Kisarapsaa löytyy täältä.
Heinäkuussa kisa ja kisaverrat mukaanlukieen treenitunteja tuli yli 50 h. Ja lämmintä riitti. Itselleni sopii paremmin kuuma kesä kuin kylmä talvi.
Elokuu
Elokuun alussa Mamma Mia II -elokuva. Elokuviin lähtemisen kynnys on laskenut melkoisesti sen jälkeen, kun meidän kylään tuli Bio Rex.
ntiaanikesä jatkui ja jatkui. Treenit koetin ajoittaa iltaan ja suunnitella treenit toteuttaviksi sellaisilla paikoilla, joihin voi jättää juomapullon tai virtaavassa joessa voi käydä viilentymässä. Näin ollen rauhallinen maantie valikoitui elokuun yhdistelmätreenipaikaksi.
Ilman valmistautumista tai minkäänlaista suunnitelmaa päätin osallistua Kaitalammen 10 km -uintiin. Osallistujalistalle nimi oli laitettu viime tipassa ja lopullisen päätöksen tein samaisena aamuna. Vielä ajaessani Kaitalammelle en ollut varma minkä matkan uin, jos uin ollenkaan. Märkkäriä päälle laittaessa ajatus oli uida kevyesti ja vaan sen verran, joka tuntuisi hyvältä. Jokaisen 2 km jälkeen otin energiaa / juotavaa. Välillä uin peesissä, välin rinnaikkain, mutta suurimman osan matkasta yksin. 8 km asti uinti tuntui helpolta. Viimeinen 2 km lenkki vaati jo pientä keskustelua itseni kanssa. Yläkropassa alkoi kauhominen jo tuntumaa. Järkevä ihminen olisi jättänyt uinnin tuohon 8 kilsaan. Mutta ei mulla ollut mitään kipuja, seuraavan viikon triathlonkisa vaan alkoi nousemaan ajatuksiin.
Viikko tuon uintitempauksen jälkeen oli siis Turussa Challenge -organisaation puolimatkan kisa. Olin asettanut tavoitteeksi parantaa aikaani edellisestä vuodesta. Kisan jälkeen joku fiksu totesi mulle, että turha sitä on "valittaa" epäonnistuneesta kisasta, jos viikkoa aikaisemmin käy kylmiltään vetäsemässä 10 km uinnin. Turun kisarapsa täältä. Sain mahdollisuuden päästä kolmannen kerran kisaamaan Samoriniin, mutta tällä kertaa en lunastanut saamaani paikkaa Challenge organisaation Championship -kisaan. Kesäkuussa kampiakselia pyörittäessä joenrantaa pitkin vannoin itselleni, että tämä on viimeinen kerta.
Ja hei! Taas lennettiin!!! Määränpäänä Osnabruck. Pieni, mutta kaunis kaupunki, jossa on kaupungin kokoon nähden erinomaiset shoppailumahdollisuudet. Tulee kalliiksi nämä työreissut..... sanonpahan vaan....
Kesän viimeinen trikisa oli Vierumäellä. Tästä kisasta jäi ainoaksi muistoksi alla oleva kuva. Ei ole muita kuvia, ei kisarapsaa..... Kisan aikana tuntemukset kropassa olivat samantyyppiset kuin kesällä 2016 Lohjalla.... ei kulje, ei. Jalat ihan tyhjät, epämääräistä väsymystä, tunnetta ettei lihakset saa tarpeeksi happea.
Syyskuu
Syyskuuhun tuli vielä yksi reissu Saksaan. Työpäivän jälkeen käytiin syömässä perinteisessä saksalaisessa ravintolassa, jossa yllättäen kasvisruoka oli kuulemma parempaa (ainakin näön perusteella) kuin liharuoka. Itse en tuohon osaa sanoa muuta kuin sen, että oma ruokani oli erittäin maukasta. Taisi olla listan viimeinen annos.
Nähtävyyksiä kaupunki olisi ollut täynnä. Ensimmäisenä iltana yhteisen illallisen jälkeen asiakkaan edustaja kävelytti meitä pitkin kaupunkia.
Toinen ilta meni shoppailun merkeissä, koska:
Kevään ja kesän aikana en ollut saanut asentoa ja satulaa säädettyä siedettäväksi. Niinpä syyskuuhun mahtui vielä tri-pyörän hieno säätöä - bike-fitting.
Lokakuu
Syyskuun loppupuolella oli aloitettu uintijakso tähtäimessä kahdet uinnin arvokisat. Ensimmäiset Ruotsissa lyhyen radan PM-kisat ja lokakuun lopulla Turussa pitkän radan SM-kisat. Ja mähän uin. Välillä marmatin, mutta uin. Kun uinti alkoi kulkemaan ja pystyi tekemään sellaisia settejä, jotka olivat paria viikkoa aikaisemmin olleet liian kovia, niin olihan se mahtava fiilis. Kisasimmarit kaivoin esille ja vetotreenit tein kisavarusteissa.
Matkat varattu ja nopeutta saatu. Odotin mielenkiinnolla ja innolla ensimmäisiä PM-kisojani. Kunnes viikkoa ennen kisaa kaadoin juuri keitetyn teeveden syliini. Äksidentistä tarkemmin täällä. huom! Sisältää kuvia palovammasta.
Taas pakkolepoa.
Marraskuu
Loppujen lopuksi palovamma parani nopeasti ja pääsin aloittamaan täysipainoisen treenaamisen. Niinpä puolessa välissä kuuta kävin tekemässä pyörä- ja juoksutestit Ylöjärvellä. Tällä kertaa testeistä näkyi selkeästi, että pyörän päällä en ollut viihtynyt sitten Vierumäen kisan.
Työreissut jatkuivat, mutta tällä kertaa ihan kotimaassa - Suomen Turussa.
Joulukuu
Joulukuussa työrintamalla rauhoittui, ja projektit etenevät aikataulun mukaisesti.
Loppuvuosi eli joulun jälkeen meni ns vapailla. Ensimmäinen vapaapäivän aamu alkoi valmennuspuuhissa, jonka jälkeen suunnistin Phalliin juoksemaan ja pyörittämään kampiakselia. Vaikka Tampereen treenipäiviin menee koko päivä, niin olisi se vaan hienoa päästä useammin lämpöisiin sisätiloihin tekemään laadukkaita treenejä. Juoksutreenit radalla ovat melkoista luksusta.
Toinen vapaapäivä alkoi fyssarikäynnillä ja iltapäivällä laskin kaakeleita. Kolmas vapaapäivä oli alustavasti suunniteltu Phallipäiväksi, mutta sunnuntaina tehtiin muutos alkuperäisiin suunnitelmiin. Treenit vedettiin ihan kotimaisemissa.
YHTEENVETO
Opettavainen ja samalla ihan mieletön vuosi takana. Vastoinkäymisistä huolimatta: Never give up - Anything is possible.
Kiitos omalla huoltajalle, joka jo lokakuussa alkoi kyselemään mihin meidän kesälomamatkat suuntaavat kesällä 2019. Taustalla on myös ammattitaitoinen valmentaja, joka osaa oikeassa kohtaa jarruttaa menoa ja vastaavasti sopivissa kohtaan rauhallisesti vaan todeta, että sen treenin pitääkin tuntua.
Vuonna 2019 nautitaan liikunnasta, palkitaan kehoa riittävällä levolla ja ravinnolla, jotta se kykenee venymään näihin mielettömiin suorituksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki voivat lähettää kommentin, mutta ne näkyvät vasta minun tarkistuksen jälkeen.
Kommenttien valvonnan avulla näen kaikki tulleet kommentit eikä kommentti jää huomaamatta :)