Challenge Turku, 2018

Challenge Turku oli tämän vuoden neljäs triathlon startti, kolmas puolimatkan kisan ja kesän viimeinen. Tanskan pitkän matkan kisasta oli ehtinyt vierähtämään neljä viikkoa ennen Turun kisan starttia. Oma tavoitteeni Turkuun oli saada kisafiilis päälle heti startista ja tulla maaliin tietäen, että kaikki mitä oli annettavaa jäisi kisareitille.

Valmistautuminen
Valmistautumiseen ei olisi voinut toivoa parempia olosuhteita, mitä Suomen kesä tarjosi. Treenit sujuivat hyvin, mutta vielä kisaviikon maanantaina en saanut pyörää kulkemaan tahtomalla tavallani. Tehot ja vauhdit jäivät mataliksi, enkä tuntunut saavan siirrettyä jaloista voimaa pyörittämiseen. Juoksu tuntui hyvältä ja kisaviikolla myös uintivauhditkin alkoi tyydyttämään itseäni.

Viikolla sääennusteet vaihtelivat melkolailla ja vielä lauantai-iltana povattiin ukkosta aamusta lähtien aina iltapäivään asti. Varmuudella luvassa olisi sadetta ja vähintäänkin heikkoa tuulta.

Uinti
Kisa-aamu oli sateinen ja kävellessäni kohti vaihtoaluetta, sade vain yltyi. Jihaa!! Kaksi kisaa Suomessa, jolloin molemmilla kerroilla on kisattu viileässä ja sateissa kelissä. Sade kuitenkin hiipui täysin hyvissä ajoin ennen starttia.

Rolling-start alkoi 9:05. Olin asettunut 30 min -kyltin taakse, joten kovin pitkää ei tarvinnut verran jälkeen odotella uudestaan veteen pääsyä. Ripeästi jono eteni ja mitä ilmeisemmin ehdin asettaa vasemman jalkani maton etureunalle koettaessani päästä toiselle reunalla. Ajanotto alkoi siitä, kun astui tuolle kyseiselle matolle. Se selittäisi osittain hitaan uintiaikani.

Pää edelle Aurajokeen ja heti alusta lähtien lähdin uimaan vahvalla käsivedolla. Alussa oli pientä ruuhkaa ja pari kosketusta, mutta ei mitään yliuintia, ei lyöntejä. Erittäin sivistynyttä uintia ryhmässä. Kääntyessäni takaisin uimaan pitkää siivua, sainkin uida lähes koko matkan yksin. Pari lyhyttä hetkeä lukuun ottamatta ajatukseni oli 100%:sti uinnissa, vahvassa käsivedossa. Uinti tuntui todella hyvältä. Ennen seuraavia kääntöpoijua sain kiinni edellä menevän pienen ryhmän. Rantautuminen sujui todella jouhevasti. Tässä vaiheessa kuvittelin uintiaikani olevan hyvä, sillä uin nyt paremmin ja keskittyneemmin kuin esim Lahdessa, puhumattakaan Tanskan kisasta. Tulokset nähdessäni olin todella pettynyt uintiaikaani. Tunne ja aika eivät millään tavalla vastanneet toisiaan.

T1
Juostessani kohti T1:stä kuulin Lolan selostusta, jossa hän mainitsi jotain paljan jaloin juoksemisesta uinnin jälkeen. Tämä sain jalkoihin lisää vauhtia. Oman pussi löytyi vaivattomasti ja märkäpuvusta riisuutuminen sujui jouhevasti. Geeli suuhun ja hörppy vettä. Tavarat pussiin, kengät jalkaan, kypärä käteen ja menoksi. Eikun... tavarat pois ja energiapatukka mukaan (jolle ei kuitenkaan tullut missään vaiheessa tarvetta). Voi helvattu...

Pyörä
Pyöräosuuden ensimmäinen 20 km tuntui yhdeltä pitkältä nousulta. Kääntöpaikan jälkeen myötätuuli tuli apuun. Nyt sain sen tuntuman pyöräilyyn, jota olin kaivannut koko kesän. Mitä fiilis! Nautin pyöräilystä koko sydämestäni.

Pyöräilyosuuden toisen kierroksen lopussa aloin epäilemään olenko epähuomiossa ajanut käännöspaikan ohitse.  Mielestäni ensimmäiselle kierroksella toinen kääntöpaikka tuli vastaan huomattavasti nopeammin. Epäröidessäni ohitseni meni naispyöräilijä, jonka kanssa sitten mentiinkin kolmas kierros. Kumpikaan ei halunnut jäädä toisen peesiin, joten ohittelimme toisiamme useamman seuraavien kierroksien aikana.

Kuva: aika-ajo.com

Toisella kierroksella ajoin tiellä olevana reikään menettäen yhden juomapulloistani. Huoltopisteestä nappasin vesipullon mukaani. Mitä vähemmäksi kilometrit kävivät, sen korkeammaksi keskivauhti kasvoi. Ei ollut kipuja, ei jumituksia. Niin fiiliksissä ajoin, että pari kertaa rannelaitteen ilmoitukset energian ottamisesta meni taivaan tuuliin. Ei siis auta, että rannelaite vilkuttaa ja piippaa. Eikä se, että pullossa on viivat informoimaan miten paljon energiaa pitäisi mennä alas tunnin aikana.

Siirtymäosuuden olin suunnittelut ottavani rauhallisemmin, mutta kun vauhti oli hyvä, fiilis vielä parempi, niin annoin mennä viimeisiin käännöksiin asti. Huomioiden tämän kesän aikaisempien kisojen vauhdit ja tehot, niin nyt oli tyytyväinen suoritukseeni. Tästä olisi hyvä jatkaa juoksuun.

T2
Tässä vaihdossa ei paljoa ehtinyt miettimään. Pussukka maasta, penkille istumaan pikaista pikaisempi päätös: Sauconyt vai OC:t jalkaan, lippis ja lasit päähän. Pienellä riskillä valitsit OC:t jalkaan.

Juoksu
Juoksuun päästyäni sain kuulla olevani toinen, lisäksi kuulin jotain 5 min erosta. Tiesin, että Minna on edelleäni ja saisi mennä omaa vauhtia. Jos 5 min tarkoitti takana tulevaani, niin se ei tulisi riittämään pitääään toista sijaa. Ensimmäiselle kierroksella sain pidettyä tavoitevauhtini, vaikka juoksu ensimmäisen kilsan aikana olin avian varma reisien kramppaavan ihan millä hetkellä vaan. Ensimmäisen kierroksen loppupuolella kuulin toistamiseen olevani toisena. Huikkasin Katjalle, etten halua kuulla sijoitustani. Heikkona juoksijana olen niin monesti kokenut sijoitukseni laskevan monta sijaa alaspäin juuri juoksuosuudella, etten halunnut tietää sijoitustani. Pahoitteluni kiukuttelusta! Vikalla kierroksella olisin hyvin todennäköisesti reagoinut eri tavalla tietoon.

Toinen kierros alkoi pikaisella vessakäynnillä ja hetkeä myöhemmin voimakkaani pistoksena palleassa. Koitin jatkaa juoksemista, mutta pinaava pistos pakotti kävelemään ja nostamaan kädet ylös. Uusi yritys päästä juoksemaan. Kävely-juoksu -yhdistelmää kesti varmaankin pari kilsan verran. Näiden parin kilometrin aikana Sonja meni ohitseni pyytäen lähtemään hänen matkaansa. En vaan kyennyt. Oli pakko saada pistäminen rauhoittumaan. Mietin jo, että tässäkö tämä kisa oli. En olisi valmis kävelemään tätä kisaa.

Toisen kierroksen lopussa havahduin siihen, etten ollut ottanut energiaa suunnitelman mukaisesti. Toinen ja kolmas kierros olivat ehdottomasti tuskallisimmat kierrokset vaikka vauhti oli perusjuoksulenkin tasolla.

Neljännen kierroksen alkuun mennessä energiataso tai vähintään adrenaalitaso oli noussut. Kun sillan kohdalla näin uudestaan Sonjan tajusin saaneeni häntä kiinni.

Ennen viimeistä huoltopistettä kuulin Teemun huutavan useamman kerran nimeäni takanani. Lentävällä askeleella hän sitten suhahti ohitseni. Teemun hurjat kannustukset ja etenkin hänen kevyt askelluksensa saivat hymyn kasvoilleni. 

Viimeinen suora. Se pisin. Enää kaksi kilsaa. Kunhan vaan saan näkyviin expoalueen. Katjan kannustus nimellä antoi lisää buustia. Sonjan selkä läheni. Hänen askeleensa oli niin rennon ja helpon näköistä. Vastoin kun omani, joka tuntui painavan tonnin. Saavutin hänet. Hetken mietin, että jos Sonja pystyy ottamaan loppukirin, niin näillä jaloilla en pystyisi vastamaan siihen. Siitäkin huolimatta ohitin hänet hyvissä ajoin ennen maalia. Tässä vaiheess kisaa minulla ei siis ollut mitään käsitystä omasta eikä Sonjan sijoituksesta. Sonjan tsemppihuudot tuntuivat erityisen hyviltä. Hän taisi nähdä miten raskas askeleeni oli.

Tällä kertaa en tullut maaliin tyytyväisenä. Olin niin äärimmäisen pettynyt juoksuuni ja harmitus oli yllättävän voimakas. Olihan Tanskassa, pidemmällä kisamatkalla, juoksu tuntunut niin paljon helpolta keskivauhdin ollessa lähes sama kuin nyt.

Maalialueella näin Teemun, joka hymyili kuin naantalin aurinko. Hänellä oli ollut erinomainen kisa. Mahtavaa nähdä, että vaikean kevään jälkeen kaveri onnistuu täydellisesti vuoden pääkisassa.

Istuessani maalialueella koettaen saada jotain nestettä ja energiaa alas sekä antaa hengityksen tasaantua ennen suihkuun menoa Lola kuulutti nimeni ja kysyi olisiko Päivi vielä maalialueella. Hämmästyneenä nostin käden ylös merkiksi paikalla olostani. Samassa hän jo kuulutti minun tulleeni toiseksi omassa ikäsarjassani ja halusi saada vaihtaa muutaman sanan kanssani. Vaikka juoksun alussa olinkin saanut infoa sijoituksestani, niin olin 100% varma, että sijoitukseni oli laskenut juoksuosuuden aikana. Niinpä olin yhtäaikaa sekä yllättänyt että epäileväinen sijoituksestani, koska kyseessä oli rolling start -kisa ja olin vasta hetki sitten tullut maaliin. Takaanta voisi tulla vielä joku, jolla olisi nopeampi kokonaisaika. Pidin toista sijaa epävarmana aina palkintojen jakoon asti.

Ennen kisan päättymistä taivas päätti revetä. Todennäköisesti viimeiset kisaajat joutuivat juosksemaan osaksi tulvilla teillä. Ainakin ruokailuteltan edessä tulvi samoin maalialueella.   Sade tyhjensi myös maalialuueen täydellisesti kannustajista ja palkintojenjako siirrettiin autotalliin.

Vaikka en oikein osannut olla tyytyväinen päivän suorituksestani, niin olihan se mahtavaa päästä podiumille ja vielä Minnan viereen.

Paikka Challenge Familyn Championship -kisaan olisi nyt kolmannen kerran takataskussa.