Kolmannalle uintiviikolla aamuheräämiset alkoivat sujua unirytmin muutettua suotuisammaksi aamutreeneille. Edellisen viikon kovat treenit olivat tehneet tehtävänsä, sillä uinti tuntui erittäin vahvalta. Ensimmäisen viikolla olin joutunut turvautumaan räpylöihin perhostuinti- ja potkuseteissä. Kolmannella viikolla pitkätkin perhossetit menivät ilman räpylöitä. Kun vielä osasi aloittaa rauhallisesti, niin edes vauhti ei hidastunut loppua kohden.
Perjantaiaamuna oli 6 km uinti, joka ei ollut kelaustreeni vaan sisälsi melko tiukan n 4 km setin. Viiden ja puolen kilsan kohdalla piti verkkokalvoilla saada kuva valmentajasta altaan reunalle, kun mieli alkoi sanomaan, ettei oikein millään millään enää jaksaisi. Kädet alkoi olemaan melko hyytelöä, mutta olihan se - erään biisin sanoja lainaten - "tää vaan on sikamakeet", kun mun keho kykenee mun mittapuussa mielettömiin treeneihin.
Lauantain uintitreeneissä oli kaksi vaihdetta. Joka verraa tai sitten kaikki mitä lähtee. Yllätyin miten hyvin vauhtia löytyi, vaikka alla oli melko kova treenijakso. Sunnuntain treeni oli sitten sitä tervetullutta kelausta ja hyvä niin. Ei olisi enää löytynyt yhtään kovempaa vauhtia.
Sunnuntain toisen treenin jälkeen sitten istahdin sohvalle teelasin kanssa. Silmänräpäyksessä tilanne muuttui siihen, että seuraavan viikonloput uintikisat oli peruutettava. Kuuma tee kaatui syliini. Niin kipeätä teki, etten itse kyennyt suihkuttelemaan palovamma-aluetta hetkeä pidempään. Sairaalan päivystyksessä sain ensiavuksi vahvojen särkylääkkeiden lisäksi rauhoittavat ja kylmentävät geelipeitteet. Tuntia myöhemmin paloalueet peitettiin hopeasidoksilla.
Oikean jalan sisäreidessä on ensimmäisen asteen palovamma. Vasemman jalan sisäreidessä toiseen asteen palovamma.
Keskiviikkona siteen vaihdettiin sairaalassa, jolloin lääkäri poisti rakkulan kattoa. Tänään jouduin itse vaihtamaan siteet kotona ja näkemään miltä vamma-alue näyttää. Noin mun käden kokoiselta alueelta on ihon pintaa poistettu.
Tällä jalalla ei ihan heti hypätä altaaseen, mutta onneksi liikkumista ei ole kielletty. Hikoilu sitä vasten on kielletty siihen asti, kunnes ihon pinta on parantanut.
Alkuviikosta olin niin kipeä, ettei kävely eikä istuminen luonnistunut. Nyt kun toinen sisäreisi on jo kivuton, niin voin istua toisella kankulla. Kävelylenkit voi vielä unohtaa. Kivun lisäksi mulla oli lämpöä vielä torstaina, mutta onneksi sekin on jo poistunut.
Eilen alkoi mieli jo tehdä jotain, joka muistuttaa liikuntaa. Niinpä telkkaria katsellessa aloin kylkiasennossa heiluttamaan jalkoja, etsimään vatsalihaksia ja kokeilemaan kevennettyjen punnerruksien tekemistä.
Tänään jo uskaltauduin pyörän päälle. Aluksi vai kokeilemaan pystynkö edes olemaan pyörän päällä, ja siitä kevyesti pyörittelemään. Ajoasennossa sisäreisi ei ota kiinni satulaan, joten hyvin pystyi pyörittelemään hetken. Pidempäänkin olisi voinut olla, mutta hikoilu on kielletty. Joten 10 min riitti alkuun ja toinen 10 min loppuverraksi.
TRX-nauhoilla, oman kehon painolla ja kahvakuulalla tein muutamia lihaskuntoliikkeitä koko kropalle.
Viiden päivän sohvaperunaolon jälkeen jopa punnerrukset ottivat koville ja 10 kg kahvakuula oli ihan riittävä. Nopeasti lihaskunto heikkenee, kun ei pääse mitään tekemään. Kyllä täältä taas noustaan, mutta valitettavasti kovat treenit ovat jälleen tauolla.
Onko palovamma alue parantunut hyvin?
VastaaPoista