31.12.2015

Dataa: syksy 2014 vs syksy 2015


Harvoin tuon esille treenituntimääriäni, mutta kaikkea pitää edes kerran tehdä.

Syksy 2014 oli toisinta vuoden 2013 syksystä ellei jopa heikompi. Syksy 2014 meni kivuliaan  juoksijanpolven parissa.


Tuosta 96 tunnista jonkin asteista juoksua oli huikeat 10 h, jonka lisäksi juoksumatolla oli n 4h. Tästä ei voinut olla muuta kuin suunta ylöspäin vuonna 2015.

Uusi treenikausi alkoi maltillisesti. Yllätys, yllätys mopo lähti keulimaan. Huolestuttavinta on, että kaikista syksyn treeneistä ei ole dataa. Toisaalta ei dataa = ei treeniä ;).  Viidennen "hullun" viikon kohdalla tajusin, että on asiaa on pakko tulla muutos. Viihdyin spindesalissa ohjatuilla tunneilla ja juoksumatolla liiankin hyvin. Viikolla 51 tein muutoksen ja tuo muutos näkyy selkeästi alla olevassa taulokossa vaikkakin viikosta 53 puuttuu loppuviikon treenit eikä siis näytä täyttä totuutta. Mutta suunnan se näyttää.

Juoksutunteja ulkona on tullut huomattavasti enenmmän kuin edellisenä syksynä. Erityisesti tästä olen iloinen, että jalkani tai oikeastaan keskivartalon lihakset ovat vahvistuneet ja näin polveni ovat kestäneet juoksua yli 52 viikkoa :). Näiden tuntien lisäksi olen viettänyt juoksumatolla - poislukien lämmittelyjuoksut ennen salia tms - reilu 14 tuntia. Vuoden viimeinen juoksutreeni osoitti, että juostu on, voimaa on saatu jalkoihin. Matkaa on vielä tavoitteeseen, mutta tänään juoksin Khalin kanssa PKII alueella 10 km lähes samaan aikaan kuin Kuopiossa vuonna 2012 & 2013.


Uintitreeniä oli tullut n.10 h enemmän kuin vuosi sitten. Viime viikkoina uintiin kuin myös muuhunkin tekemiseen on tullut aivan uusi tatsi. Aikuisena en varmaankaan ole koskaan uinut vastaavia uintitreenejä kuin nyt olen. Hämärästi muistuttuvat jenkkivuoden uintivalmentajani settejä. Pyöräily/sisäpyöräilytreeniä oli tullut n.20 h enemmän.

Määrää tärkeämpää on pitää treeni laadukkaana tehden kehittäviä ja järkeviä treenejä eikä kerätä tunteja. Senpä vuoksi tämän vuoden viimeiset treenit ovat keskittyneet laatuun ja sama jatkunee vuonna 2016. Erityisen tyytyväinen olen siihen miltä kropassa on tuntunut viime viikkoina. Vahvalta, hyvinvoivalta, kykenevältä.

29.12.2015

Syksy 2015 alkaa olemaan pulkassa

Salitreenin jälkeen hoiperrellessani pukuhuoneeseen mieleeni tuli kaksi sanaa: projekti 2017. Se voisi olla vaikka blogin nimi ;), mutta en lähde luomaan uutta blogia tai vaihtamaan blogin nimeä.

Ensi kesästä tulee toinen kausi, jolle en ole asettanut mitään tavoitteita. Vuosien 2013 ja 2014 syksyt menivät toipuessa ja parannellessani itseäni. Toki toivon oppineeni jotain noista kuukausista. Takana on siis kaksi erittäin rikkinäistä kautta, joskaan ei kovin huonoja. Se on myönnettävä.

Mennyt syksy on ollut hyvä - kaikin puolin. Vaikka vuotta on vielä jäljellä muutama päivä niin tein pienen vertailun viime syksyn treenitunteihin. Tänä syksynä olen treenannut noin 90 h enemmän kuin vastaavana aikana viime vuonna. Lisäksi tänä syksynä ei ole kulunut yhtään viikkoa toipumiseen tai vanhojen vammojen paranteluihin, vaan nuo tämän syksyn tunnit ovat kunnon treeenitunteja.

Todistettavasti Hyvinkäällä oli lunta ennen joulua. Hyvin paikallisesti, mutta oli.
Muutaman viikon olen harjoitellut miltä treenaaminen todella tuntuu. Vaikka kroppa on tottunut treenaamiseen, niin uudet harjoitteet tuovat kaivattua uudenlaista ärsykettä lihaksiin saaden ne myös kipeiksi.

Onneksi en jännistänyt jättäen mahdollisuutta mennä Vesan luokse monen vuoden tauon jälkeen. Siellä niitä uusia ärsykkeitä tuli. Tekniikka ei ole täysin kadonnut, mutta oikean jalan hermotus ei toimi kuten sen pitäisi. Tieto ei tullut yllätyksenä. Viime talvena huomasin saman asian iskiasoireyhtymän jäljiltä. Vaikka kuinka hermostuin jalan tottelemattomuuteen, niin se ei auttanut.




Vesan vetämän treenin jälkeen vastalihakset huusivat hoosiannaa ja kyljet olivat parin päivän päästä lähes kosketusarat. Siitäkin huolimatta, että salilla olen käynyt etsimässä syviä vatsalihaksia.


Muutama viikko sitten avasin suuni, että tykkään uida perhosta. Niinhän se menee, että sitä saa mitä tilaa. Perhostelu on kyllä ihan loistava laji tukemaan vaparia ja oikeasti tykkään uida sitä, mutta viime sunnuntain uintitreenissä mulla oli juuri alla olevan kuvan mukainen olo.


Ensi vuoden teemana lienee tämä:

Joulu perheen kanssa ollen ja nauttien


Olen kiitollinen 
terveydestäni
perheestäni
siitä mitä minulla on
osatessani nauttia monelle itsestään selvistä asioista
pystyessäni rakentamaan meidän näköisen joulun



Vaihtarivuonna sain isäntäperheeltäni mm tämän joulukoristeen,
joka on ollut joka vuosi koristamassa kuusta.
Vaikka tyttäret ovat muuttaneet pois kotoonta, niin piparkakkutaikinasta rakennetaan.
Tänä vuonna se oli lyhty.



Hyvinkään SRK esittää jouluevankeliumin. Kesto 30min.

Kiireetön jouluateria

Meidän näköisiä lahjapaketteja

9.12.2015

Uudet tuulet puhaltavat


Tuohon kuvaan kiteytyy oma selviytymiseni pitkäaikaistyöttömyysjaksostani. Olen vakuuttunut, että ilman liikuntaa, siihen liittyviä muita sivuaktiviteetteja ja niitä ihmisiä, jotka luottivat ja valoivat uskoa minuun, en olisi henkisesti selviytynyt tuosta ajanjaksosta. Ihminen, joka on itse käynyt läpi työttömyyden helvetin tietää mitä se pahimmillaan on. Tuona aikana tein palkatonta työtä kolmelle eri yritykselle saamatta palkallista työtä. 

Noin vuosi sitten sain vastauksen työpaikkahakemukseeni. Osaamisprofiilini kiinnostaa. Kohtasin ihmisen, joka näki minussa potentiaalia, sopivuuteni yritykseen ja aidon haluni päästä takaisin työelämään sivuuttaen työttömyysjaksoni. Nelisen kuukautta tuosta päivästä työsopimus oli allekirjoitettu ja aloitin työt. Yhteiskuntakelpoisuuteni ja ihmisarvoni palautui.
Uudet tuulet puhaltavat. Olen vahvasti kiinni työelämässä, henkinen tasapaino on palautunut, nukun yöni ja stressitaso on laskenut. Treenaaminen ei ole enää keino selviytyä päivästä, pysyä kasassa.
Tänä päivänä se on jälleen itsensä haastamista, kehittymistä paremmaksi minäksi. Nautinnollista.

Olen jopa asettanut tavoitteita itselleni. Tosin vasta vuodelle 2017, mutta nyt ne ovatkin ensimmäistä kertaa kirjattu ja ovat numeraalisia. Aikaisempina vuosina tavoitteet ovat olleet luokkaa "olis ihan kiva, jos...." ja viime kesänä en edes tavoitteita asettanut, koska henkisesti en ollut valmis minkäänlaisiin urheilullisiin tavoitteisiin. Oli hienoa saada itsensä edes starttiviivalle.
Tässä muutama kuva Tahkon puolikkaalta:


Tahko 2015
Kuvaaja: Kunnon Kuvaaja Oy
Tahko 2015
Kuvaaja: Kunnon Kuvaaja Oy
Tahko 2015
Kuvaaja: Kunnon Kuvaaja Oy 
Tahko 2015