Ensi kesästä tulee toinen kausi, jolle en ole asettanut mitään tavoitteita. Vuosien 2013 ja 2014 syksyt menivät toipuessa ja parannellessani itseäni. Toki toivon oppineeni jotain noista kuukausista. Takana on siis kaksi erittäin rikkinäistä kautta, joskaan ei kovin huonoja. Se on myönnettävä.
Mennyt syksy on ollut hyvä - kaikin puolin. Vaikka vuotta on vielä jäljellä muutama päivä niin tein pienen vertailun viime syksyn treenitunteihin. Tänä syksynä olen treenannut noin 90 h enemmän kuin vastaavana aikana viime vuonna. Lisäksi tänä syksynä ei ole kulunut yhtään viikkoa toipumiseen tai vanhojen vammojen paranteluihin, vaan nuo tämän syksyn tunnit ovat kunnon treeenitunteja.
 |
| Todistettavasti Hyvinkäällä oli lunta ennen joulua. Hyvin paikallisesti, mutta oli. |
Onneksi en jännistänyt jättäen mahdollisuutta mennä Vesan luokse monen vuoden tauon jälkeen. Siellä niitä uusia ärsykkeitä tuli. Tekniikka ei ole täysin kadonnut, mutta oikean jalan hermotus ei toimi kuten sen pitäisi. Tieto ei tullut yllätyksenä. Viime talvena huomasin saman asian iskiasoireyhtymän jäljiltä. Vaikka kuinka hermostuin jalan tottelemattomuuteen, niin se ei auttanut.
Vesan vetämän treenin jälkeen vastalihakset huusivat hoosiannaa ja kyljet olivat parin päivän päästä lähes kosketusarat. Siitäkin huolimatta, että salilla olen käynyt etsimässä syviä vatsalihaksia.
Muutama viikko sitten avasin suuni, että tykkään uida perhosta. Niinhän se menee, että sitä saa mitä tilaa. Perhostelu on kyllä ihan loistava laji tukemaan vaparia ja oikeasti tykkään uida sitä, mutta viime sunnuntain uintitreenissä mulla oli juuri alla olevan kuvan mukainen olo.
Ensi vuoden teemana lienee tämä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki voivat lähettää kommentin, mutta ne näkyvät vasta minun tarkistuksen jälkeen.
Kommenttien valvonnan avulla näen kaikki tulleet kommentit eikä kommentti jää huomaamatta :)