Tuohon kuvaan kiteytyy oma selviytymiseni pitkäaikaistyöttömyysjaksostani. Olen vakuuttunut, että ilman liikuntaa, siihen liittyviä muita sivuaktiviteetteja ja niitä ihmisiä, jotka luottivat ja valoivat uskoa minuun, en olisi henkisesti selviytynyt tuosta ajanjaksosta. Ihminen, joka on itse käynyt läpi työttömyyden helvetin tietää mitä se pahimmillaan on. Tuona aikana tein palkatonta työtä kolmelle eri yritykselle saamatta palkallista työtä.
Noin vuosi sitten sain vastauksen työpaikkahakemukseeni. Osaamisprofiilini kiinnostaa. Kohtasin ihmisen, joka näki minussa potentiaalia, sopivuuteni yritykseen ja aidon haluni päästä takaisin työelämään sivuuttaen työttömyysjaksoni. Nelisen kuukautta tuosta päivästä työsopimus oli allekirjoitettu ja aloitin työt. Yhteiskuntakelpoisuuteni ja ihmisarvoni palautui.
Uudet tuulet puhaltavat. Olen vahvasti kiinni työelämässä, henkinen tasapaino on palautunut, nukun yöni ja stressitaso on laskenut. Treenaaminen ei ole enää keino selviytyä päivästä, pysyä kasassa.
Tänä päivänä se on jälleen itsensä haastamista, kehittymistä paremmaksi minäksi. Nautinnollista.
Olen jopa asettanut tavoitteita itselleni. Tosin vasta vuodelle 2017, mutta nyt ne ovatkin ensimmäistä kertaa kirjattu ja ovat numeraalisia. Aikaisempina vuosina tavoitteet ovat olleet luokkaa "olis ihan kiva, jos...." ja viime kesänä en edes tavoitteita asettanut, koska henkisesti en ollut valmis minkäänlaisiin urheilullisiin tavoitteisiin. Oli hienoa saada itsensä edes starttiviivalle.
Tässä muutama kuva Tahkon puolikkaalta:
 |
| Tahko 2015 Kuvaaja: Kunnon Kuvaaja Oy |
 |
| Tahko 2015 Kuvaaja: Kunnon Kuvaaja Oy |
 |
| Tahko 2015 Kuvaaja: Kunnon Kuvaaja Oy |
 |
| Tahko 2015 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki voivat lähettää kommentin, mutta ne näkyvät vasta minun tarkistuksen jälkeen.
Kommenttien valvonnan avulla näen kaikki tulleet kommentit eikä kommentti jää huomaamatta :)