Tuttuja kasvoja menneisyydestä

Kolmen vuoden syrjähypyn jälkeen olen ilmeisesti palaamassa kotikylän uimaseuraan. Tiedustelupuhelun tuloksena ja nettisurffailun jälkeen olin tietoinen, ettei kyseisessä seurassa ole oikeaa Masters-uintiryhmää. Ryhmä koostuu vuosina 92-95 syntyneistä nuorista, joilla on SM-tason uintitausta. Porukan väriläiskänä kaksi aikuista, joista toinen olisi triathlonisti ja toinen olisi uintiuran uudelleen aloittanut nainen. Näillä taustatiedoilla reppu selässä hölköttelin hallille. 

Olin paikalla hiukan etuajassa ja kuntouimareille varatuilla radoilla oli vain kaksi uimaria, joten pääsin kevyesti verraamaan ennen varsinaista treeniä. Ryhmällä on valmentaja paikalla kaksi kertaa viikossa ja kaksi muuta kertaa on heillä omaa treeniä.  Tänään valmentaja oli paikalla, lisäksi nuorisoa edusti kaksi nuorta miestä ja yksi nuori nainen, meitä vanhempia oli lopulta kolme. Alku – ja loppuverrat ovat omaa ohjelmaani, mutta kaikki niiden välissä oli valmentajan tekemää ohjelmaa.

400 m verr

2x4x100m  (100m vu kovaa, 100m vu verra - lepo 10s - 100m vu potkuja kovaa, 100m su verra), lepo 20s

100 verraa

2x100 m ru (50m kovaa – lepo 10s – 25m kovaa – lepo10s – 25m kovaa), lepo 20s

100 verraa

4x25m pu kovaa  lepo10s

200 verraa

5x 25m  startilla

400m verraa pulliksilla 

Hetkellisesti treeni tuntui kovalta, kun koetti pysyä nuorison perässä. Jollakin tavoin pystyin räpiköimään 25 m aivan edellisen peesissä, mutta en yhtään pidemmälle. Perhosissa oli pakko antaa periksi 50 m jälkeen ja vaihtaa lajia. En olisi enää mitenkään pystynyt uimaan kolmatta 25 m perhosta kovaa. Katsotaan miten kroppa reagoi huomenna. Tuntuuko lihaksissa nuo vedot?

Edelliset kaksi talvea olen käynyt uimassa n kerran viikossa. Ensimmäisen talven olin naapurikylän uimaseurassa, jolloin treenikaverin kanssa toisinaan uintiin kimpassa. Viime talvena sain kovaa vastusta HelTrin porukassa Pirkkolassa sekä hyvää valmennusta keskittyen vapaauintiin. HelTrin uintitreenit alkoivat jäädä väliin vuoden vaihteessa työkuvioiden muuttuessa. Osa syy oli, että ryhmän koon kasvaessa myös tasoerot kasvoivat. Viime kevään ja nyt alkusyksyn uinnit olen tehnyt itsenäisesti. Tuossa taustaa sille, etten oikeasti ole uinut kovinkaan vauhtipitoisia treenejä enkä muita lajeja kuin vaparia. Kaikissa lajeissa pääsen eteenpäin, mutta vauhti ei ole hirmuinen eikä tekniikka puhdas. Illan treeniin olin siinä mielessä tyytyväinen, että jouduin uimaan kovaa. Eikä minun tarvinnut ohitella, kunhan koetin pysyä peesissä ;). 

Mielenkiintoista oli huomata, että jotkut asiat eivät muutu. Viereisellä radalla oli kylän toisen uimaseuran masters -ryhmä, joka koostuu oikeasti masters -ikäisistä uimareista. Ja mikä siis ei ole muuttunut? Se, että olen itse vuosina 2002-2003 (jos oikein muistat vuodet) ollut uimassa tuossa ryhmässä. Edelleen pystyin tunnistamaan muutamia tuttuja kasvoja. Ihailtavan pitkään he ovat jaksaneet treenata yhdessä!

Tuttu kasvo oli myös se nainen, joka on aloittanut uintiuransa uudelleen. Kasvot tunnistin vuosien takaa, en vaan osannut mitenkään yhdistää kasvoja nimeen enkä määrättyyn tilanteeseen. Hän osasi kertoa, että olen aikaisemmin ollut seuran jäsenenä ja, että olen vaikuttanut Vantaalla. Vantaa sekoitti koko pakan. En ole asunnut tuolla yli kahteenkymmeneen vuoteen! Treenin loppupuolella hän päästi mut pinteestä kertomalla tyttönimensä. Ja palikat loksahtivat kohdilleen!  Kauan aikaa sitten, ennen pahinta murkkuikääni, olemme uineet jossain kilpailussa samassa lähdössä. Tuohon aikaa hän oli yksi suomen parhaimpia naisuimareita. Emme ole koskaan uineet samassa ikäsarjassa, mutta tuon startin muistan elävästi. Kaksi ikäsarjaa oli yhdistetty samaan starttiin. Matka oli 400m Vu. Jokaisella vedolla jäin jälkeen :(.  Tuolloin katsoin häntä ihailevasti, nyt treenataan samalla radalla.