Juoksufiilis palautunut

Viikonlopun treenit eivät noudattaneet täysin ohjelmaa ja viikolta jäi yksi treeni väliin. Koottuihin selitykseen voidaan lisätä; kahvihetki ystävän seurassa, kulkeminen julkisilla, perjantai-iltana väsymys-laiskakatariina – yhdistelmä. 

Torstaina kotiuduin vasta seitsemän jälkeen. Lähteä juoksemaan pimeyteen ei houkutellut, ei sitten niin yhtään. Perjantaina olin saanut myös kutsun lähteä Egotropin –keikalle, mutta kun olisi pitänyt alkaa laittautumaan, silmät alkoivat painua kiinni. Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä torstain juoksutreeni työpäivän jälkeen ja lähteä autolla viettämään kollegan synttäreitä. Autollani ei ajeta metrikään ennen kuin jarrupalat ovat vaihdettu ja talvirenkaat ovat alla. Ajatus junalla lähtemisestä tuli ylitsepääsemätön haaste. Niinäpä jäin kotiin.  Telkkaria katsoessa sain kuitenkin hiukan venyteltyä. Ei treeniä ei biletystä. Ikä painaa!

Lauantainkin aikataulu meni uusiksi. Tytär yllätti tulemaan visiitille puolen päivän jälkeen. Juttua riitti, aika vierähti siivillä. Mukavan päivän päätteeksi lähdin tekemään pitkää treeniä. Kovasti teki mieli mennä metsään lenkille, mutta pimeään metsään ei ole asiaa. Lopulta olin suunnitellut lenkin menemään valaistuja ulkoilureittejä pitkin, välttäen asfaltilla juoksemista. Juuri ennen lähtöä olo oli muuttunut raskaaksi. Ensimmäisten kilometrien aikana tajusin vatsani olevan jälleen kerran turvoksissa, raskasta tunnetta. Päätin jatkaa juoksua, mutta kevyesti pitäen sykkeet matalina. Jaloissa ei ollut kipuja. Juokseminen olisi tuntunut mukavalta ilman tuota outoja raskasta oloa. Kiukutti! Juokseminen ei ole tuntunut näin hyvältä moneen kuukauteen, ja sitten vatsan pitää temppuilla! Puolen tunnin välein jouduin ”katoamaan” pusikoihin. Reilun tunnin juoksun jälkeen olin salin ovella. 

Tähän mennessä lihaskuntotreeni on keskittynyt keskivartaloon, jalka- ja ylävartalolihastreenit on jätetty tarkoituksella pois kropan ollessa niin äärimmäisen jumissa. Nyt kuitenkin hengitys kulkee ja jalkalihaksia on myös saatu hiukan auki. Lauantaina salitreeni tuntui hyvältä. Isoilla painoilla en tehnyt ja olin varma, ettei treeni tunnu sunnuntaiaamuna.

Sunnuntaiaamuksi olimme treenikaverin kanssa suunnitelleet yhdistelmätreenin. Aamulla mittari näytti -5 astetta, aurinko paistoi. Mainio sää! Maa oli hiukan jäässä, kylmyys tuntui ensimmäisen kilometrin aikana. Jaloissa tuntui edellisen illan salitreeni. Oli mahtavaa juosta yhdessä vaikka vauhtimme ja kuntomme onkin eri tasoilla. Todennäköisesti treenikaverini teki puhtaan pk-alatason treenin, kun minulla taas sykkeet olivat pk-ylätasolla ja viimeinen kilometrin taisin tulla aerobisella kynnyksellä. Kuta kuinkin sitä sykevaihtelua mitä torstaina olisi pitänyt tehdä. 

Uinti sujui lopulta melko hyvin. Alussa kädet olivat kankeat, mutta verran jälkeen uinti alkoi tuntua uinnilta. Kumpikin teki omaa treeniä eikä kuntouimarit olleet halukkaita tulemaan meidän kanssa samalla radalla. Oma uintitreeni oli seuraavanlainen:

300m verraa

4x125 (potkuja, tekniikkaa ja uintia)

12 x100 m vu (bullareilla, lättäreillä + bullareilla, normaali uintia) ’’ 15 sek

100m verraa

600 m vu käsivetoja, hengitys joka 3:lla, 4:lla ja 5:lla käsivedolla

400 m su/ru, kevyttä

2x vesilähtö

Viikon treenimäärä jäi 8 tuntiin, jossa ei ole mukana venyttelyitä.