Viime viikko
vierähti töissä ja työn täyteinen viikko päättyi muuttopuuhissa. Itse en ole
muuttamassa, mutta treenikaverini perheineen muutti takaisin upeasti
remontoituun kotiinsa. Olisin kyllä oikeasti ehtinyt lauantaina jonkin treenin
vetämään, mutta lauantaiaamuista on muodostunut se hetki, jolloin rauhassa saa
nauttia aamupalan lukien – milloin mitäkin.
Päivä venähti melko pitkälle iltaan eikä pimeys millään tavalla edes
auttanut saamaa itseäni lenkille.
Sunnuntaina
olimme sopineet muuttopuuhat vasta iltapäiväksi. Joten lauantaista
viisastuneena, en edes harkinut lenkin jättämistä iltaan. Tavoitteena oli kevyt
pitkähkö lenkki. Ajallisesti pitkähkön lenkin teinkin, mutta sykkeet eivät
olleet balanssissa nopeuden kanssa. Ylämäet kävelin pitääkseni sykkeet
aisoissa. Siitä huolimatta 10-15 pykälää liian korkeat. Muutenkin juoksu tuntui
pakonomaiselta muutamaa kilometriä lukuun ottamatta.
Kulunut viikko
alkoi tunnin uinnilla Mäkelänrinteessä. Jos Talenttia tai Idolsia katsellessaan
on välillä ihmetellyt ihmisten mielikuvia omista taidoistaan, niin kyllä sitä
taas altaan reunalla mietti, että miten ihmiset arvioivat omat taitonsa. En
halua olla julma, enkä missään nimessä sano olevani nopea uimari, mutta jos
rata on merkattu NOPEILLE UIMAREILLA, niin minkä vuoksi sinne tulee selkeästi
kuntouimareja, joiden vauhti on oikeasti hidas. Määrittelen hitaan vauhdin
näin: jos ilman potkuja ohitan ilman suurempaa ponnistusta tai laudan kanssa
potkiessa pysyn perässä, niin kyseinen henkilö todennäköisesti ui samaa vauhtia
kuin viereisellä radalla olevat kuntouimarit.
Nopeille uimareille on kuitenkin ainoastaan yksi rata varattu. Hitaus ei
ole synti ja ihanaa kun ihmiset pitävtät huolta itsestään. Mutta
peruskohteliaisuutta voisi viljellä altaassa. Jos hiihdät ladulla, todennäköisesti
annat tilaa takana tulevalle nopeammalle hiihtäjälle. Liikenteessä tuskin Fiat
127 lähdet liikennevaloista ottaa skabaa BMW:n kanssa. Minkä vuoksi altaassa ei
ole vastaavaa etikettiä? Siellä toimitaan melko villisti. Ei kiinnitetä
huomiota kanssa uimareiden vauhtiin, päädystä lähdetään suoraan käännöstä
tekevän eteen jne. Hyvä puoli tietenkin tuossa on, että tulee tehtyä
luonnollisesti vauhtiharjoittelua sekä harjoiteltua kimppauintia, jota taas
tarvitaan kesällä avovedessä. Tulipahan vuodatusta kerrallaan! Edellä olevan
teksti saa varmasti tunteet heräämään, jopa kuohahtamaan, mutta sen riskin
otin.
Tiistaina tuli
vauhtiharjoittelu suoritettua lähtemällä aivan liian myöhään salille. Sain
todella juosta pari kilsaa, jotta ehdin coretunnille. Huh! Ehdin nipin napin.
Tunnin jälkeen hölköttelin kiertolenkin kautta kotiin. Sykkeet pysyivät
oikealla tasolla, mutta edelleen juoksu tökki. Jaloissa ei tuntunut olevan
puhtia, tuntui väkisin vääntämiseltä.
Yhteistreenit
ovat käynnistyneet ja senpä vuoksi käänsin auton nokan kohti Pajulahtea
keskiviikkona. Tiistai-iltana lämpömittari näytti lähes +10 astetta,
keskiviikkoiltana mittari näytti -3 astetta Pajulahdessa. Kylmä sää yllätti.
Tiistaina oli liikaa vaatetta päällä, niin keskiviikkona sitten oli aivan liian
vähän. Harvoin palelen, mutta keskiviikkona kylmyys iski tekniikkaharjoituksissa.
Taisin keskittyä enemmänkin palelemiseen kuin tekniikan harjoitteluun. Palelin
vielä altaassakin.
Valmentaja oli hankkinut
veden kestävän kameran, joten hän pääsi kuvaamaan uintitekniikkaa veden alta.
Edellisen kerran ollessamme Pajulahdessa kuuntelin kuinka hän neuvoi erästä
triathlonista käsivedon tekniikan kanssa, demonstroiden liikettä pallon kanssa.
Tuolloin itse hiffasin mistä on kyse. Vanhasta pois oppiminen ei ole helppoa,
mutta ilmeisesti olen onnistunut itsenäisesti osittain korjaamaan tekniikkaa.
Hidastetusta, kuva ruutu kerrallaan, näki selkeästi miten käsiveto kulkee
vedessä sekä millainen on vartalon asento. Tällä kertaa uintini näytti
uimiselta eikä pomppimiselta. Edelleen kyynärpää tipahtaa, varsinkin
hengittäessä, joten parantamista löytyy vielä.
Treenin
päätteeksi valmentaja teippasi oikean jalkani. Kuljen siis pitkissä housuissa
niin kauan kuin teippi pysyy pohkeessa. Aniliininpunainen teippi pohkeessa saattaisi
herättää hilpeyttä työpaikalla kanssa ihmisten keskuudessa.
Älä pelkää, avauduit niin sovittelevasti, että ihmettelen kovasti, jos joku tuosta suuttuu :) Mä olen itse just sellanen väliinputoaja, joka ei sovi joukkoon millään radalla. Kuntouimareissa ärsyttää, kun koko ajan pitää hidastella ja kytätä sopivaa ohituspaikkaa, eikä koko touhu enää tunnu urheilulta. Nopeiden radalle en kehtaa mennä, koska en osaa kroolata vaan vetelen omalla epäkeskolla sammakkotyylilläni liian hitaasti :D
VastaaPoista