Säästä huolimatta se on kevät

Tänä keväänä(kin) sää on ollut kovin vaihteleva. Maantiepyöräilykauden alussa sää oli lämmin ja   jokaiselle pyörälenkillä oli liikaa vaatetta päällä, kunnes viime viikon lauantaille ennustettiin räntää ja ukkosta. Sääennustee oli sen verran kurja, etten ollut halukas pyöräilemään kolmea tuntia räntäsateessa.

Lauantain sää, joka ei houkutellut ulos pyöräilemään

Kun talven jälkeen on pääsyt kerran maantiepyöräilyn makuun, niin sisäpyöräily ei juurikaan houkuttele. Mukavuudenhaluisena pyöräily on kuitenkin mukavempaa sisällä lämpöisessä kuin ulkona räntäsateessa.

Kolme tuntia meni melko kivuttomasti, kun siirsin lauantaina treenin perjantai-iltaan, jolloin salilla on 2x 60 min spinde.

2 h 45 min kohdalla tuli tunne, että nyt riittää ja ajankuluminen tuntui pysähtyneen. Pari minuuttia ennen kolmennen tunnin täyttymistä oli tunne, että voisihan tuota pyörittämistä jatkaa.

Sunnnuntaina osallistuin Helsinki Spring maratonille juoksemaan puolikkaan maran puhtaasti treeninä. Tavoite oli saada pohjalle ehjä ja tasapainoinen juoksu ilman minkäänlaista aikatavoitetta. Alla ei ollut valmistautumista taikka tankkausta. Vasta sunnuntaiaamuna mietin mitä ihmettä sitä laittaisi päälleen ilman ollessa +3 pilvistä ja tuulta 5-6 m/s. Aamupalan ja yhden banaanin voimin päätin taivaltaa 21,1 km.

Automatkan aikana tein itselleni suunnitelman juosta ensimmäinen 10 km PKII/VK-kynnyksen sykkeillä, josta seuraavat 6 km VK-kynnys/VK-ala, jonka jälkeen fiiliksen mukaan annan sykkeen nousta ylemmäksi. Tavoitteen oli siis hyvin maltillista juoksua toivoen kuitenkin myös vauhdin nousevan linjassa sykkeiden kanssa. Juoksusta tuli juuri sellainen kuin olin suunnitellutkin. Maltillinen juoksu, joka oli loppua kohden nouseva.

Aina tavoite ei ole ajan parannus. Toisinaan tavoite on saada juosta tasaisesti, kivuttomasti ja pitäen kiinni omasta suunnitelmasta.

Olin tyytyväinen juoksuun vaikka aika oli mitä oli. Jos kesällä puolimatkalla juoksu kulkee samalla tavalla ja vaikka samaan aikaan kuin nyt sunnuntaina, niin olen tyytyväinen. Jos on hidas, niin on hidas. Minkäs sille tekee. Kyllähän se vaan niin on, ettei tällä sydämellä kovia treenejä tehdä eikä kisoissa mennä korkeilla sykkeillä. Kun raja ylittyy, sydän muistuttaa hiljentämään. Niin se teki sunnuntainakin, muistuttaen menemään maltilla maaliin asti. Valitettava seikka minkä kova stressi laukaisi alku kesästä 2013.

Hartiaseudun/olkapään/epäkäslihaksen kivut ovat helpottaneet, mutta eivät täysin poistuneet, jonka vuoksi kävin tämän viikon maanantaina uudelleen lääkärissä. Lihasvauriot ovat parantuneet hyvin, mutta lääkäri ei ollut täysin tyytyväinen kuulessaan kipujen vielä vaivaavan mm pienen rintalihaksen ja lapaluun kohdalla.

Lähetteellä pääsin fyssarille seuraavana päivänä. Fyssari aukaisi jumeja ja manipuloi mm. pientä rintalihasta, ensimmmäistä ja neljättä kylkiluuta. Tunnin mobilisoinnin ja manipulaation jälkeen tilanteeseen saatiin huomattava parannus. Etenkin ensimmäisen kylkiluun käsittely toi välitöntä helpotusta. Eiköhän tästä(kin) vielä toivuta ja päästä tällä viikolla kokeilemaan uintia.