Sairaalasta päätyäni keuhkoemboliaa on hoidettu Marevanilla, joka estää hyytymisiä. Valitettavasti en saanut uudempaa verenhyytymistä estävää lääkettä, koska kyseessä oli molemminpuolinen laaja keuhkoembolia. Sairaalassa sain jo ns napapiikkejä kahdesti päivässä. Googlettamalla saa tietoa, että napapiikit lopetetaan noin viiden päivän kuluttua Marevan-lääkkeen aloituksesta. Itseni kohdalla meni reilu kuukausi ennen kuin sain luvan lopettaa. Syy piikkien ottamiseen kuukauden ajan, oli liian alhainen verenhyytymisarvo eli INR. Marevan-lääkettä jatketaan aina tammikuun laajaan kontrollikäyntiin asti, jolloin selviää joudunko loppuelämäni syömään verenohennuslääkettä vai pääsenkö eroon jatkuvasta lääkityksestä.
Marevanin annostelua seurataan INR-verikokeen avulla. Seuraavan kontrollikäynnin saan aina tietää edellisen kontrollikäynnin tuloksen yhteydessä. Tuossa samaisessa viestissä on myös lääkityksen taso per päivä. Lääkeannostus ei siis ole esim yksi tabletti per päivä toistaiseksi, vaan se on riippuvainen kontrollikäynnin tuloksesta. Annostus saattaa pysyä samana koko viikon tai sitten se voi olla 0-2 tablettiin per päivä siten, että joka päivä otetaan eri määrä tabletteja.
Muutaman viikon sain mennä yhdellä kontrollikäynnillä, mutta viime viikkoina olen joutunut käymään useamman kerran viikossa. Itse verikokeen ottaminen ei kestä kauaa ja labraan saa varattua aikojakin. Käytännössä kuitenkin tilanne on se, että saan esim tiistaina ennen klo 16 tietää maanantaiaamun verikokeen tulokset ja tiedon seuraavan kontrollikäynnin olevan esim torstaina. Kahta päivää ennen on melko haastavaa saada enää ajanvarauksen kautta varattua aikaa labraan. Ei mikään iso juttu, mutta tämä on viikottaista ja labrassa tulee käydä ennen klo 11. Istun siis aamulla tunnista puoleentoista tuntiin odottamassa labraan pääsyä.
Koska kyseessä on Marevan, niin hoitoon kuuluu syödä normaalisti pitäen kuitenkin vihreiden kasvisten määrä samana joka päivä, sama on marjojen kanssa (maks 2 dl per päivä) sekä nestetasapainosta huolehtiminen. Kuulostaa helpolta ja niin itsekkin ajattelin. Aina siihen asti, kunnes alkoi arki.
Kesällä tuli syötyä marjoja enemmän kuin nyt. Lomalla tuntui olevan helpompaa pitää vihreiden kasvisten määrä melko vakiona. Kesä päättyi, samoin loma. Arki on tuonut tullessaan erilaisia tilanteita, joissa on ollut mahdotonta syödä vihreää sama määrä kuin edellisenä päivänä.
Tai viikonloppuna nälissään tuunaa vähän pitsaa.
Mitä seurausta näistä on sitten ollut?
Alkuvaiheessa INR-arvo ei millään meinannut nousta hoitotasolle ja sitten alkoi työt, elokuusa tuli viileämmät ilmat, nestetasopaino oli ehkä paremmin hallussa ja tuli päiviä, jolloin vihannesten määrä jäi todella vähäiseksi, niin INR-arvo ylitti reilusti hoitotason (2-3) kahdessa peräkkäisessä kontrollissa. Sainkin sitten puhelun, että mistähän moinen nousu voisi johtua. Olinko mahdollisesti nauttinut alkoholia?
Nyt arvo on jälleen alle hoitotason. Ja jälleen kysyttiin syytä. Todennäköisin syy on ruokailussani ja nesteen nauttimisessa. Kasviruokailijana on ollut yllättävän vaikeaa pitää kasvisten määrä vakioina. Tiedän, että moni joutuu käymään rankoissa hoidoissa ja itse valitan yhdestä helkutin INR-arvosta. Asiani on hyvin. Tiedän. Elämäni on kuitenkin muuttunut ainakin tammikuun puoleen väliin asti.
INR-arvon romahdettua lähes 5:stä reilusti alle 2:n. Ensimmäinen tunne oli pettymys ja sitten epätoivo. Jos hoitotasoa ei ole saavutettu tällä viikolla, joudun palamaan napapiikkeihin. Mietinkin jo ruokapäiväkirjan pitämistä, johon saan lisättyä INR-arvon. Saattaisi auttaa hahmottamaan paremmin miten INR -arvo muuttuu suhteessa ruokailuun. Tai mitä jos vaan söisi roskaruokaa?
Moi,
VastaaPoistaTörmäsin blogiisi FB:n Triathlonfoorumi-ryhmän ja huomasin, että kirjoitit merilevän suuresta K-vitamiinin määrästä. Itse nyt reilun kahden ja puolen vuoden (ja loppuelämän kestävän) Marevan-lääkitykseni vuoksi päätin kommentoida tuosta merilevän K-vitamiinista. Finelistä kun olen itse noita katsellut, niin sen paremmin nori-, kombu- kuin wakame-leväkään ei sisällä K-vitamiinia ollenkaan. En siis tiedä, mistä olet päätynyt levän suureen K-vitamiinin määrään, mutta sanoisin, että se ei tässä kohtaa välttämättä ole noin vaikka voimakkaan vihreitä ovatkin.
Itselläni hoitotaso on 2,5 - 3,5 ja välillä se pysyy siinä hyvin, mutta paljoakaan ei tarvitse vihreitä vähemmän syödä, niin saattaa INR pompsahtaa jo hyvinkin lähelle neljää tai toistaalta vähän reilumpi parsakaalimäärä laskee arvon helposti ihan alarajallekin. Yleensä olenkin mielummin koittanut pitää arvon hiukan yli kolmen, että ei heti oltaisi alarajan tuntumassa, jos vähän reilummin syö parsakaalia.
Toivottavasti arvosi pysyy jatkossa paremmin kunnossa ja nähtävästi kuitenkaan et joudu Marevanin kanssa askaroimaan iänkaiken. Tsemppiä paranemiseen! :)
Kiitos kommentistasi! Tuo tuli kyllä oikein hyvään saumaan, sillä itse en ole tehnyt kovin kattavaa selvitystä vaan käyttänyt ohjeena mitä tummemman vihreää, sitä enemmän k-vitamiinia. "Runsaasti K-vitamiinia sisältävät tummanvihreät kasvikset, esim. pinaatti, nokkonen ja maustevihannekset, kuten persilja, tilli sekä tuoreet yrtit."
PoistaKorjaan erheellisen tiedon myös blogitekstiini.
PoistaEipä mitään kiittämistä. Toi mitä tummeman vihreää, sitä enemmän K-vitamiinia on ihan kelpo yleisohje, mutta ei kuitenkaan toimi ihan kaikkien ruoka-aineiden kohdalla. Ja itsekin tiedän esimerkiksi monia vanhuksia, joita terveyskeskuksen INr-verikoejonossa on on lisäkseni suurin osa, jotka varovat ihan kurkkuakin tai ainakin kuorivat sen, eikä siinäkään loppujen lopuksi ole isostikaan K-vitamiinia.
PoistaIhan uteliaisuuttani vielä kysyn, että oletko saanut sairaalasta ja/tai hoitohenkilökunnalta mielestäsi hyvin opastusta siihen, mitä ja miten Marevanin kanssa on hyvä syödä?
Itselläni takana sydämen tekoläppäleikkaus tammikuulta 2014, jonka vuoksi siis joudun syömään Marevania lopun ikääni, enkä saanut oikeastaan juuri mitään opastusta sen koommin sairaalasta kuin terveyskeskuksen henkilökunnaltakaan. Olen pääosin googlettamalla haalinut kaikki mahdolliset neuvot ja oppaat. Fineli on myös ollut kovassa käytössä ja välillä pitää vertailuksi tutkia ulkomaisiakin nettilähteitä K-vitamiinipitoisuuksien setvimikseksi.
Mikäli haluat, voin laittaa sähköpostitse tulemaan noita PDF-oppaita, joita olen netistä haalinut.
En uskalla edes laskea kuinka monta tuntia olen viettänyt netin ääressä googlettamalla tietoa keuhkoemboliaan liittyen; ruokailuun, toipumiseen, liikkumiseen, harjoittelun aloittamiseen, sykerajoihin jne. Sain kyllä perustiedot sairaaalasta ja terveyskeskuksen kautta vielä sydän/keuhkosairauksiin erikoistuneelta sairaanhoitajalta ja omalta lääkäriltäni. Mutta ohjeet olivat melko yleisellä tasolla. Koin saavani hoito-ohjeet, jotka mielestäni olivat suunnattu itseäni huomattavalla vanhemmalle ja huonokuntoisemmalle potilaalle.
Poista