Toisinaan treeneihin pääseminen ja sen aloittaminen vaatii enemmän kuin toisinaan

Ohjelmassa luki lauantain kohdalla: uinti. Laji, joka on ehdottomasti itselleni se helpoin näistä kolmesta ja siinä mielessä sen pitäisi myös olla se miellyttävin. Altaaseen hyppääminen ei vaan aina ole helppoa. Etenkin tänään se vaati yllättävän paljon ajokilometrejä, ison kourallisen motivointia, litroja kuumaa vettä suihkussa ja lopuksi pienen lorauksen lupausta mennä vaikka vaan verraamaan.

Koko ajomatkan jouduin käymään keskustelua itseni kanssa päivän treenistä. Onneksi päälä oli verkkarit ja kello liian paljon ehtiäkseni kahvilaan cafe latelle. Lopulta löysin itseni Mäkelänrinteen uimahallista. Ois noita uimahalleja ollut lähempänäkin ja jopa auki, jos oisin vaan lähtenyt ajoissa matkaan.

Suihkussa seisoin samalla tavalla kuin niin monesti vuosikymmeniä sitten Myyrmäen uimahallin suihkutiloissa. Uikkari päällä ilman pienintäkään aikomusta mennä altaaseen. Vielä tässäkin vaiheessa harkitsin siirtymistä saunan puolella. Järki kuitenkin puhutteli toisella olkapäällä. Mitä mieltä oli ajaa Mäkelänrinteeseen ja maksaa uimahallimaksu, jos ei edes kastele itseään klooripitoisessa vedessä.

Altaan reunallakin piti istua tovi arvioiden muiden vauhtia nopeiden radalla. Monenlaista kauhojaa oli jälleen tuolla radalla, mutta sekaan mahtuisi vielä yksi. Rauhallisesti lähdin tietämättä millaisen ohjelman sitä sitten oikein uisikaan. Päätin uida 600m verraa tunnustellen tulisiko uintitreeniä vai kevyttä kellumista. Tuntumaa alkoi tulemaan ja muutaman ohituksen jälkeen rytmikin löytyi. Onneksi vaudikkaammat uintitreenit voi vielä unohtaa, sillä rata täyttyi hyvin eritasoisista uimareista. Jossain vaiheessa uinti alkoi muistuttamaan ohitusten osalta triathlonkisaan sillä erotuksella, että oli myös vastaantulijoita. Sateinen sää on uimahallien sesonkiaikaa.

Lopulta treeni näytti tällaiseltä:
noin 1000m verraa, vauhti nousi loppua kohden.
noin 1000m pullareilla. Isompi vaihde lähti päälle, kun yksi kaveri lähti päädystä suoraan mun eteen uimaan. Ohitin ja pidin sitten hyvää matkavauhtia yllä loppuun asti ja  siihen päättyi myös mun "vähän vaan verramaan" -fiilis.
???? m lättäreillä. Sen verran kiukutti ohittelu ja tilan puute päädyissä, ettei ole mitään käsitystä paljonko uin. Tarkoitus oli uida se kolmas tonni rauhallisesti, mutta kyllästyin ohittelemaan ja lopetin kauhomisen siinä vaiheessa, kun olisi jälleen käännöksen jälkeen pitänyt lähteä ohittamaan paria uimaria.
300m verraa

Eilinen salitreeni tuntui uidessa eniten ojentajissa. Tästä voisi päätellä, että a) vaparin käsiveto menee loppuun asti b) salitreeniä olisi syytä tehdä aktiivisemmin.

Huomenna Pajulahteen, jossa meillä on yhteistreeni; juoksua, kuntopiiriä ja uintia ;).