Mitä tehty? Missä mennään?

Heräämisiä ennen auringon nousua, kaakelien laskemista, altaan reunalla valmentamista, maantiellä ajoa autolla, treenejä, uutta tietoa, uusia ihmisiä, verkostoitumista, harjoitusohjelmien tekemistä puoleksi vuodeksi, ravitsemustietoa,  testien teettämistä…

Mukaan on mahtunut tutustumista Itäkeskuksen uimahalliin:

En ole koskaan aikaisemmin käynyt uimassa Itiksen uimahallissa, mutta ensimmäinen kerta ei varmastikkaan jäänyt viimeiseksi kerraksi. 50m rata, melko hiljaista oli ainakin perjantaiaamuna klo 9 aikaan. Lisäksi kaksi rataa oli varattu nopeille uimareille. Toisella radalla ui Lehtosen Kaisa, joten valitsin kiltisti toisen radan. En halunnut jäädä jalkoihin. 

Viikottain olen pyrkinyt käymään salilla sekä tekemään liikkuvuusharjoitteita että fyssarilta saamiani jumppaohjelmia.

Pari viikkoa sitten kävin Suomen UrheiluFysiossa. Käynti oli antoisa sillä selästäni aukaistiin kolme nikamaa sekä keskimmäistä pakaralihasta. Käsitttelyn jälkeen jo pelkkä käveleminen tuntui autuaalta. Pari päivää myöhemmin kävin juoksemassa. Hyvin kulki. Ehkä liiankin hyvin. Askel oli kevyt ja erittäin rullaava. Viisikymmentä minuuttia myöhemmin iski vanha kipu. Ei pahasti, mutta kuitenkin.

Sisäkenttää olen kuluttanut kipujen sallimissa rajoissa juoksutekniikan parantamiseen yleisurheiluvalmentajan opeissa. Mielenkiintoisia harjoituksia ja juoksuaskeleen rakentamista vaihe vaiheelta. Ollaan myös juostu vetoja, joiden yhteydessä onnistuin kipeyttämään oikean jalan polvitaipeen. Nyt lähtisi halvalla oikean puoleinen raaja pakarasta alaspäin. Ei kukaan haluaisi vaihtaa tervettä alaraajaansa mun lievästi raihnaiseen versioon? Uutta kaivattaisiin kipeästi.

Kuvankaappaus oman valmentajani videoimasta pätkästä. Parannettavaa on, mutta näyttäähän tuo jo mun silmissä juoksulta. Tekniikkaharjoittelun myötä mulle on tullut haasteeksi juosta eri vauhdeilla. Eli mulle on kehittynyt samainen ongelma kuin monella on uinnissa. Joko meno on hidasta tai sitten hapoilla. 

Juoksun lisäksi on videokuvaa uinnista. Tässä kuvankaappaus videosta ja tyylinäyte mun uinnista:

Tässä kuvassa se ei tule esille, mutta uintitekniikka on hajonnut melko pahasti yrittäessäni korjata päänasentoa alaspäin ja hakiessani liukua. Nyt on uudet drillit käytössä, katsotaan jos nillä onnistuisin löytämään oikean rytmityksen käsivetooni sekä siinä ohessa ois kiva oppia liukumaan uidessa vaparia. 

Wattibike on tullut tutuksi treenikaverina, mutta oman pyörän päälle on kivuttu myös. Se vaati kyllä seurakavereiden läsnäolon ja lievän ryhmäpaineen.

Ryhmäpaine kera valmentajan varmistaa myös keskivartalotreenin onnistumisen tai ainakin keskivartalon treenaamisen:

Treenin jälkeen juoksuvideoiden läpikäynti kentän reunalla:

Monet viikonloput olen viettänyt joko Tampereella tai Vuosaaressa niin itse en ehtinyt esim. seuran kaudenpäättäjäisiin, mutta seuran edustaja oli pistänyt postin kautta mulle tulemaan tällaiset (seuran uusi paita jäi vielä tässä vaiheessa saamatta olemalla poissaolevana juhlista):

Hiukan nihkeästi on siis uusi kausi saatu startattua erilaisten ongelmien vuoksi, mutta toivottavasti kivun laskeminen selästä alaspäin alaraajaan on hyvä merkki. Kenties kipu etsii reittiä ulos kropastani kulkeutumalla kohti varpaita.