Vuosi 2013

Vuotta 2013 alkaa olemaan taputeltu ja aika tehdä yhteenvetoa kuluneesta vuodesta, joka ei millään mittakaavalla mitattuna ole ollut helpoimmasta päästä - ei henkisesti eikä fyysisesti. Vuoden vaihteessa työsuhde päättyi eikä tämän ikäisen ihmisen työllistyminen ole helppoa. Ikärasismin olemassaolon vahvistaa myös TE-keskus. Kesän jälkeen tein päätöksen ottaa loppuvuoden ilman paineita keskittyen omaan henkiseen hyvinvointiin ja vuoden vaihteen jälkeen tehdä ratkaisuja. Vuosi vaihtuu ja edelleen arvon. Hyppy tuntemattomaan pelottaa.

Urheilun saralla vuoden ensimmäinen kilpailu piti olla Ahvenmaalla, jossa käytiin mastersien pitkän radan SM-uinnit. Noin kuukautta ennen kisapäivää liukastuin ulkoiluttaessani koiraa. Huonoksi onnekseni otin vastaan kädellä loukaten olkapääni. Onneksi olkapää ei rikkoutunut, mutta kunnon kolauksen se sai. Tuli sairaslomaa, taukoa treenaamisesta ja kisojen peruuntuminen. Kipu oli sitä luokkaa, että pelkäsin koko kauden olevan tuossa kaatumisessa.

Uintitauko oli melko pitkä, mutta onneksi triathlonvalmentaja oli sitä mieltä, että perusuintini oli siinä kunnossa, ettei tauosta ole haittaa kesän kisoja ajatellen. Tuusulan uintitreenit jäivät kokonaan väliin kevään aikana. Puolikuntoisena tuohon ryhmään ei ole mitään asiaan.

Kauden ensimmäinen trikisan kävin Sääksisssä. Elämäni ensimmäinen sprinttimatka. Melkoista raastoa, jossa sydän meinasi tulla kurkusta ulos. Tyhjentäessäni Polarin, niin melkoisia piikkejä sykkeissä oli ollutkin. Vaihdot menivät poskilleen. T1:ssä märkkäri jäi kiinni nilkkoihin ja T2:ssä viereinen pyörä oli miten sattuu ja lopulta mulla oli molemmisssa käsissä pyörät. Juoksuosuudella annoin periksi puolessa välissä muiden naisten juostessa kevyesti ohitseni. Suorituksen jälkeen keräilin tavaroitani, kun joku tuli onnittelemaan kolmannesta sijasta. Tuloslista piti käydä tarkistamassa ja näinhän se oli. Olin kolmas!

Viikkoa myöhemmin olin Ruotsissa pyörän päällä. Tavoitteena kiertää Vättern-järvi, jossa matkaa kertyy 300km. Starttiajan vaihtaminen onnistui ihmillisempään ajankohtaa ja pienen haaverin jälkeen pääsimme starttaamaan kuuden aikoihin aamulla. Omalta kohdaltani 200km sujui ok, mutta sitten se iski. Jos tuolloin olisin tiennyt mistä kivut johtuivat, en olisi arponut viimeisen 100km aikana keskeyttääkö vai ei. Olisin keskeyttänyt. 100km matkan aikana ei ollut yhtään kivutonta kampiakselikierrosta. Alaselkään sattui oikealta puolelta, kuten myös samanpuoleisen polven ulkosyrjään. Maaliin tulin ja yö oli yhtä kipua. Jalan asennon muuttaminen onnistui ainoastaan siirtämällä jalkaa käsien avustuksella.

Ruotsin jälkeen hakemassa triathlonbuustia Kiskosta. Kaksikymmentä kilsaa pyörän päällä oli ihan maksimi, en olisi pystynyt polkemaan yhtään pidempää. Juoksu oli. No juoksun yritystä, mutta lopussa erinomainen loppukiri.

Sitten alkoi treenaaminen ja valmistautuminen Joroisille. Joroisilla valmistautuminen sujui ihan ok, joskin juoksulenkit tuntuivat raskaalta ja muutamissa pyöräilytreeneissä jouduin antamaan periksi selkäkivulle. Tässä vaiheessa ajattelin pakaralihasten vaan olevan jumissa ja ylimääräisten elopaino kilojen tuovat ongelmia. Radalla juokseminen oli kivaa, mutta pidemmissä juoksuissa oli outoa väsähtyneisyyttä vaikka juoksin vaihtelevissa maastoissa.

Finntriathlonkisaa edeltävänä iltana vatsani turposi. Paniikki iski. Aamulla oireet jatkuivat enkä sitten uskaltanut syödä kunnollista aamupalaa. Pyöräilyosuudella en uskaltanut riskeetata ottamalla geeliä ja urheilujuomaa yhtä aikaa. Juoksuosuuden mokasin täysin geelien ottamisen osalta. Pyöräilyosuudella selkeästi himmasin ylämäkiosuudet selkäoireiden vuoksi, mutta muuten pidin ketjun tiukkana. Juoksuun lähdin hyvissä voimin, mutta jo ensimmäisen mäen jälkeen tilanne muuttui kahdesta syystä 1) energiavaje 2) vielä tuossa vaiheessa tiedostamaton pakaraperäinen iskiasoireyhtymä aiheutti väsymystä jaloissa.

Juoksuosuuden aikana moneen eri otteeseen mietin, miksi jalat tuntuvat voimattomilta. Mun pitäisi olla hyvässä kunnossa, juoksuvauhtia pitäisi olla, mutta mä en vaan jaksa. Energiavajeen piikkiin laitoin väsymyksen tunteen. Kävin pusikossa vaan sen vuoksi, ettei huvittanut juosta. Menetin kaksi sijaa tuossa. Ja kuinkahan monta minuuttia yhteensä menetin kävelypätkissäni sekä etsiessäni sopivaa pusikkopysähdyspaikkaa. Maalissa olin aivan poikki ja pettynyt. Syvästi pettynyt omaan suoritukseeni.  Neljäs kerta Joroisilla ja millainen juoksu, millainen fiilis. Halusin vaan lämpöiseen suihkuun ja ruokaa. Pääsin kylmään suihkuun ja vasta useamman tunnin jälkeen hilasin itseni syömään. Lopputulos kuudes sija ja oma ennätys.

Palautuminen oli hidasta. Yllättävän hidasta. Juoksu ei maistunut, ei vaikka oli levännyt viisi päivää. Kuopio häämötti nurkan takana. Kauden pääkisa ja ehdottamasti mulle paras matka. Juoksuun ei tullut missään vaiheessa keveyttä. Kuopion kisaa edeltävänä päivänä tein verran. Olo oli ok, mutta tiesin että mäet on otettava rauhallisesti vaikka matkaa on vain 40km. Etuvaihteet eivät toimineet. Tein päätöksen mennä isolla vaihteella kisoissa, jotta saisin kaiken irti suorilla ja alamäkiosuuksilla. Verran aikana ihmettelin minkä vuoksi toinen pyöräilykenkä ei meinaa pysyä kiinni polkimessa. Lukko oli rikkoutunut. Onneksi paikan päällä oli paikallinen pyöräilyliikkeen edustus ja erittäin hyvä palvelu. Klossit ja polkimet menivät uusiksi sillä aikaa kun kävin itse suihkussa.

Kisa-aamuna kipua lantion alueella, alaselkään särki, jaloissa vedon tunnetta ja jo pelkkä kevyttä kevyempi kävely sattui. Buranaa ja kineositeippiä peliin ennen starttia. Niillä mentiin. Uinnissa meinasin kyyneleet tulla silmiin. Jalkoihin sattui, uinti tuntui raskaalta. Tästä ei tulisi hyvää kisaa, pääsisinkö edes maaliin! Vedestä nousin ja jatkoin kisaa pyörän päällä. Klossit kolahtivat lukkoihin kauniisti. Mutta miksi ihmeessä mulla on edessä pieni vaihde?!? Polkimien vaihdossa olivat vaihtaneet eteen pienen vaihteen enkä ollut tarkistanut asiaa. Voi rähmä! Tällä oli mentävä kisa. Ei voi mitään. Juoksuosuuden alku oli  tahmaista, tuntui pahalta, ei kulkenut, jalat olivat täysin voimattomat. Miten tää voi olla mahdollista?!? Viime vuonna juoksu oli kevyttä ja nyt tuskin jaksan juosta?!? Moneen kertaan mietin keskeyttämistä, pysähtymistä ja kävelemistä. En tehnyt mitään näistä. Jossain vaiheessa sain pakotettua jalat juoksemaan, reisissä tuntui pahalta. Pelkäsin niiden kramppaavan kesken kisan. Maaliin pääsin, kuin pääsinkin. Pettynyt nainen siirtyi suihkun puolelle ja klinkkasi itsensä tavaroiden kanssa autoon. Kotimatkalla sain viestin, että olin ollut ikäsarjani SM-kisassa kolmas. Mitä ihmettä? Kolmanneksi nopein ei kuulunut triathlonliiton alaiseen seuraan.

Muutama viikko Kuopion kisan jälkeen en pystynyt kunnolla kävelemään enkä istumaan. Sain kolme päivää sairaslomaa lääkäriltä, joka istua röhnötti tuolillaan todennäköisesti kirjoittaen kolmen päivän sairaslomalappuja koko kyseisen päivän. Seuraavana päivänä tilasin uuden ajan toiselle lääkärille. Sairasloma jatkuisi seuraavalle viikolle, sain lääkettä ja lähetteen fyssarille. Urheilijan pakaraperäinen iskiasoireyhtymä oli diagnoosi. Viikkoa myöhemmin sairaslomaa jatkettiin vielä viikolla. Ei treenaamista, pelkkää olemista. Tunti istumista, tunti makaamista ja tunti köpöttelyä. Tätä rundia vedin viikon verrran. Avoveteen uskaltauduin kuitenkin vielä kerran sillä ajatuksella, että porukassa on kiva kellua. Tuli uitua sitten sekä 1500m että 3000m Kuusijärven kolmosessa. Oliko tuo fiksu veto? No ei todellakaan.

Syksy menikin sitten iskiasoireyhtymän parissa ja kun uskaltauduin juoksemaan sekä menemään juoksutekniikkatreeneihin rikoin oikeanpuoleisen jalan pohkeen. Saatuani pohkeen hölkkäkuntoon, kaaduin satuttaen polveni, joka mustui täysin. Alla kuva maastossa, jossa kaaduin sekä kädestä kaatumisen jälkeen. Polvesta olevaa kuvaa en löydä mistään ja hyvä niin.

Näiden seurauksena en ole päässyt mm. Tuusulan uintitreeneihin enkä näin ollen myöskään mastersien lyhyen radan SM-kisoihin, jotka käytiin lokakuun lopussa Tikkurillassa. Juoksutekniikkatreeneissä olen käynyt jonkin verran, kuten myös uimassa itsekseni. Alussa lähinnä pullareilla ja viimeisen parin viikon aikana olen pystynyt ottamaan puhtaita lyhyitä potkuharjoitteita. Lyhyt tarkoittaa oikeasti lyhyttä.

Juoksu tuntuu jo ok:lta, mutta ei mitenkään loistavalta. Vauhti on kadonnut, mutta sentäs pystyn juoksemaan. Wattbiken päällä olen ollut pari kertaa sekä kerran oman pyörän päällä. Harjoituksiin on aikaisempaa enemmän tullut keskivartalotreeniä ja liikkuvuutta. Itse olen ottanut maltillisesti treenit kuunnellen mitä tää vanheneva kroppa koettaa ilmoittaa.

Ensi vuoteen lähdetään osittain uusien tuulien mukana. Niistä kerron myöhemmin lisää.