26 vrk Joroisiin

Ja mitenkäs ne treenit taas menikään tällä viikolla?

Maanantain avovesiuintikoulussa opeteltiin mm poijun ohittamista. Harvoin palelen vedessä, mutta maanantaina palelin, kun odottamista tuli jonkin verran. Lopuksi treenikaverin kanssa uintiin Kuusijärven rata kerran ympäri. 

Tiistaina oli ohjelmassa pyöräilyä. Sade sai mut toisiin aatoksiin. Odottelin sateen loppumista shoppaillen tulisia sekä itselleni siistin vaatteet keskiviikkoa varten. Myöhemmin illalla lähdin juoksemaan torstain treenin; 1½ tunnin pk-lenkki. Reitille osui sopivan näköinen mäki. Vähän niin kuin ex-tempore päätin tehdä lyhyitä mäkivetoja. Koira oli vapaana, sillä kovin rauhallista oli metsässä. Ehdittiin tehdä 4 vetoa ennen kuin ensimmäinen sauvakävelijä käveli mäkeä alas. Taisi vähän kummastella näkyä, jossa nainen ja koira vetää mäkeä ylös-alas ;). Kaiken kaikkiaan nousuja tuli 8.

Keskiviikko ja torstaina itse treenit jäivät väliin. Perjantaina väsymys meinasi voittaa, mutta sain väännettyä itseni pyörän päälle lähes kahdeksi tunniksi. Rauhallinen lenkki teki hyvää. En kuitenkaan jaksanut lähteä bilettämään Stadiin rankan viikon ja vähien yöunien vuoksi.

Lauantaina kiitin valintaani. Jälleen pientä sääntöä treeniohjelmaan, sillä lauantaiaamun lenkki meni melko raskailla jaloilla. Lisäksi ilma oli ihanteellinen pitkälle lenkille, toisin kuin sunnuntain keli ennusteen mukaan. Treenikaverin kanssa tehtiin yhdessä lähes 3 tunnin lenkki. Muutama todella hyvä veto tuli tehtyä ja vauhti oli mulle kiitettävä. Hiukan epäilin tuliko lenkistä oikeasti pk-lenkki, sillä toisinaan vauhti oli mulle melko kova. Kotiin päästyä tarkistin keskisykkeen. PK-tasolla olen mennyt. Taputus selkään. Hyvä minä!

Sunnuntaiaamu, tumma taivas ja ohjelmassa olisi vk-treeniä. Koska en ole aamuihminen, en saa itseäni liikkeelle mitenkään vauhdikkaasti. Viivyttelin aikana. Lopulta totesin, että nyt mennään. Aloitin treenin verrajuoksulla Khalin kanssa, jonka jälkeen tavoitteena oli pyöräillä VK-alueella. Jäi muuten haaveeksi. Sykkeet eivät nousseet eikä vauhti kasvanut kuin vasta 20 km jälkeen. Tässä vaiheessa matkaa olin aivan märkä, sukat litisivät pyöräilykengissä. Viimeisen kymmenen kilsan aikana sain nostettua vauhtia ja sykkeitäkin hilattua hiukan ylemmäksi. Sen verran märkä ja viileä olo, etten viitsit jatkaa treeniä pyörän päällä. Kotiin vaihtamaan kengät. Khali oli jälleen valmis juoksulenkille. Otin mukaan ja lähdettiin juoksemaan muutama vk-veto + verrajuoksu. Hyvin meni. Eipä juuri muita koiranpissattajia matkalla nähty ja Khali saikin juosta vapaana normaalia enemmän.

Mielessä oli lähteä salille illalla, mutta koko päivän jatkunut pienen pieni pääkipu sai mut jäämään kotiin. 

Tämän viikon treeneistä jäi taas yksi uintitreeni väliin. Tuon lisäksi tunnin sali ja pyörätreeni jäi vajaaksi n tunnilla. Kuitenkin sain 12 tuntia täyteen maantiepyöräilystä (6h) + juoksusta (3h30min) + uinti (1h) + lihashuolto(1h30min). Ensi viikolla ei saada sali eikä uinti väliin. 

25 vai 45?

Vielä tässä vaiheessa viikkoa (lauantai) treenimäärä on melko vähäinen, mutta eiköhän se tässä kasva muutamilla tunneilla tänään ja huomenna. Viikolta treenit jäivät väliin kahdelta päivältä työreissun vuoksi.

Keskiviikkona oli päivän reissu Amsterdamiin, joka tarkoitti minulle järkyttävän aikaista heräämistä. Heräsin 20 min myöhässä ja nuo minuutit meinasivat koitua myöhästymiseksi itse lennolta. En tiedä kuinka monesti nimeäni oli kuulutettu, mutta turvatarkastukseen mennessä kuulin nimeni. Onneksi ehdin koneeseen ja Arlandassa oli aikaa nauttia kiireettömästi aamukahvista.

Amsterdamista kotiuduin yhden jälkeen yöllä vietettyäni useamman tunnin Köpiksen kentällä. Itse määränpäässä en siis montaa tuntia ollut ja täytyy myöntää, etten täysin ymmärtänyt syytä olla hereillä 21 tuntia muutaman tunnin palaverin vuoksi. Lisäksi päivän syömiset koostuivat cafe latteista ja leivistä. Kunnon ruokaa ei saanut koko päivänä. Meidän perheen nuoripari oli kotona pitämässä huolta itsensä lisäksi myös koirasta.

Torstaipäivään heräsin yllättävä pirteänä, joskin aamulenkki jäi lyhyeen kävelyyn Khalin kanssa. Varsinaisen yllätyksen koin valmistaessani aamupalaa itselleni. Keittiö oli siivottu viimeisen päälle. Miten ihanaa on tulla aamulla kiiltävän puhtaaseen keittiöön! Lopullisesti silmät aukenivat avatessani jääkaapin oven. Täytekakku! 

Näkymä avattuani jääkaapin oven

 Nuoripari oli tehnyt mulla täytekakun! Kermaa, suomalaisia mansikoita, tuoretta lakua ja suklaata. Nam!

Itse työpäivä oli  hektinen keskiviikon reissun vuoksi ja illalla väsymys iski. Jos keskiviikon ravinto koostui maidosta, kahvista ja juustoleivistä, niin torstaina suuhun meni maitokahvia ja kakkua.

Torstaina myös mies palasi prätkäreissultaan ja vanhempi tytärkin tuli käymään illalla. Valitettavasti työpäivä venähti lähemmäksi ilta kuutta, joten porukka joutui odottelemaan päivänsankaria melko pitkään.

Vanhemman tyttären poikaystävä muisti mua kauniilla kukalla:

Tytär muisti äitiään ajatuksella hankituilla lahjoilla:

Ja mies toi mulla kengät suoraan Italiasta tankkilaukussaan Alppien yli! Saksalaisesta pyöräilyliikkeestä uudet pyöräilylasit. Kengät ovat juuri oikean kokoiset ja lasit istuvat täydellisesti kasvoille.Lähes 23 vuoden avioliitton jälkeen koot ovat hyvin hallussa kuten myös tyyli ;).

Synttäripäivän kruunasi paksukirje: nuorimmainen sai opiskelupaikan! Tänä aamuna hän väläytti mahdollisesta kiiinnostuksesta suorittaa kaksoistutkinto. Saa kaiken kannustukseni ja tukeni kaksoistutkintoa kohtaan. 

Kyllä mun kelpasi täyttää 45 vuotta vaikka kakun päällä olikin lakupaloilla kirjailtuna 25 :)

Viikko 22

Viime viikon treenit yhteenvedon muodossa:



Seuran uintitreeneihin en ole joko ehtinyt tai sitten olen joutunut priorisoimaan muita asioita uinnin edelle. En kuitenkaan koe uintitreenien vähyyden rikkovan kokonaisuutta. Uimaseuran treenit jäävät kesätauolla tämän viikon jälkeen, joten eipä tarvitse potea huonoa omaatuntoa treenien väliin jättämisesti ensi viikolla.

Tuo lähes puolitoista tuntia uintia on tullut yksistään avovesiuinnista, sisältää maanantain avovesiuimakoulun Kuusijärvellä. Sinne suunnistan taas tänään. Lauantaina kisoissa mieleeni palautui kaikille yhteisestä suunnattu kommentti suunnistaessamme poijulle: "ei sitä tarvitse Norpanlailla päätä nostaa vedestä". Tätä oppia yritin noudattaa kisoissa. En sitten tiedä kuinka hyvin onnistuin noudattaa ohjetta.

Kehittymistä tarvitaan erityisesti pyöräilyn ja juoksun saralla. Erityisesti haluaisin näkyvää kehitystä tapahtuvan pyöräilyssä. Nykyisen pyörän on kelvattava, joten panostusta on tehtävä tekniikkaan ja kestävyyteen ;). Toisenlaisella pyörällä saattaisin onnistua nipistämään joitain minuutteja pois 90 km matkalla. Perusongelmaa se ei kuitenkaan korjaisi eli huonoa tekniikkaa ja heikkoa vääntövoimaa. Tuumasta toimeen ja  "hakemus" Tour de Helsinki -valmennukseen lähti tänään.

Juoksujen lukumäärä on kasvanut jonkin verran koiran myötä. Olen pyrkinyt kolmesti viikossa sisällyttämän lenkkeihimme n puolen tunnin kevyen juoksuosuuden. Muuten juoksut olivat linkitettynä pyörälenkkiin.

Salille pääsin yhden vaivaisen kerran. Sinnekin lähteminen onnistui ainoastaan sen takia, että olen tehty sokerista. Ilta oli sateinen eikä kerta kaikkiaan huvittanut lähteä polkemaan/juoksemaan sateeseen.

Ja sitten oli tuo Triathlonkisa lauantaina. Kuten treenipäiväkirjasta käy ilmi kisaan ei valmistauduttu. Toki perjantaina vaihdoin uimaseuran treenit kevyeen pyöräilyyn kiertämällä lauantain pyöräilyosuuden kerran lävitse ja pulahtamalla veteen tarkistamaan, että liimaukset pitävät märkäpuvussa.

Sunnuntaiaamun uintitreenit vaihtuivat kodin siivoukseen. Enää en voinut sulkea silmiäni kaikelta sotkulta ja lialta. Viikko päättyi aamulenkkiin, myöhemmin iltapäivällä palauttavaan pyöräilyyn ja rauhalliseen iltakävelyyn metsässä.

Kisatuloksen analysointi

Nyt on eilisen kisan tulokset julkistettu.

Pikaisen analyysin jälkeen uinti on edelleen vahvin lajini. Yllättävää :). Puolentoista kilometrin matkaa meni aikaa hiukan alta 27 min (tässä on mukana juoksu rannalta vaihtoalueelle). Naisista nousin vedestä toisena. Tästä sitten alkoi "alamäki". Pyöräily meni juuri niin heikosti kuin arvelinkin. Vertailuna käytän viime vuoden keskivauhtia Joroisilla. Eroa vauhdissa on 0.4 km/h. Toiveena olisi kuitenkin kehittyä vuosi vuodelta eikä mennä takapakkia. Positiivisesti yllätyin juoksuaikaani, joka oli alle tunnin huomioiden selkeät pysähdykset tankkauspisteillä (3 kertaa), joissa kussakin join rauhallisesti vettä vaihtaen muutaman sanan toimitsijoiden kanssa sekä ne muutamat lyhyet kävelypätkät. Jos nämä poistetaan ajasta, niin olen edennyt melko rivakkaa tahtia.

Uinnissa olisin pystynyt todennäköisesti uimaan hiukan kovempaakin. Olisi ehkä pitänyt vaan rohkeasti mennä eteen eikä jäädä keskelle porukkaa. Vaihdoissa on parannettavaa. Pyöräilyssä tein sen minkä pystyin sen päivän jaloilla. Juoksussa jaloissa olisi ollut enemmän puhtia kuin mihin pystyin turvotuksen ja pistämisen vuoksi. Mutta lannistua en saisi kesken kisan vaan luottaa 110% omaan tekemiseeni. Edellä olevaan aikaeroa oli ainoastaan 2 MINUUTTIA! Osittain tuo kaksi minuuttia kului hitaissa vaihdoissa ja osittain siinä hetkessä, kun Mira pyyhälsi kevyesti ohitseni, epätoivo iski ja jalat tuntuivat olevan tehty betonista  - vauhdin kustannuksella.

Kumpa olisi joku mittari mittaamaan, kuinka paljon vauhti hidastuu siinä vaiheessa, kun  henkinen kantti pettää ja mitä se tarkoittaa loppuajassa.

 Ei mun ajoilla kärkeä hätyytellä, mutta kyllä näillä kilpailuihin kehtaa mennä :). Eiks vaan?

Trikausi avautui Vartti triathlonkisassa Nurmijärvellä

Alun perin suunnitelmissa oli osallistua Pirkan pyöräilyyn, mutta tiistaina aloimme pohtia olisiko sittenkään järkevää lähteä Tampereelle. Konsultoimme valmentajaa. Ohje oli, joko mennä Pirkan pyöräilyyn tekemään pitkä rauhallinen pk-lenkki tai Nurmijärvellä tekemään vk-treeni.  

Lopulliseen päätökseen vaikutti aikataulut.Itse olen sitä mieltä, että vaihto oli järkevä ratkaisu ottaen huomioon taustalla olevat syyt sekä sen tosiasian, ettei yhteen kauteen  montaa trikisaa saa mahtumaan. Päätöksemme jälkeen sooloilin keskiviikon treeneissä. Järkevää olisi ollut noudattaa saatua ohjelmaa vaikka se tähtäsikin Pirkan pyöräilyyn. Ohjelmassa oli 45 min pyöräily ja tunnin uinti. Mitä mä tein siinä vaiheessa, kun tajusin työpäivän venähtävän enkä ehtisi enää seuran uintitreeneihin?  Vedin lähes kahden tunnin pyöräilytreenit sisältäen mm 3x15 min (10min VK:lla + 5 min PK:lla),  jonka päälle puolen tunnin pk2-juoksu. Torstain maltoin pitää lepopäivän liimaten märkäpukua ja pesten pyörää.

Perjantain aamulenkillä jalat olivat RASKAAT! Illalla kävimme treenikaverin kanssa verryttelemässä pyöräreitin ja itse kävin vielä pyöräilyn jälkeen uimassa yhden uintikierroksen. Vesi oli KYLMÄÄ! Aallokko ihan riittävä. Ja pyöräily ei todellakaan ollut rentoa ja kivaa. Pienikin nousu tuntui ikävältä reisissä. 12 tuntia aikaa saada jalat vetreimmiksi.  Ei ollut poppakonsteja takataskussa. Tämän siitä saa, kun lähtee tekemään omiaan eikä millään usko, että palautuminen vie oman aikansa eikä se iän myötä ainakaan nopeudu.

Tänä aamulla kävin koiruuden kanssa ulkona, jolloin hiukan hölköttelin ja muutaman valotolpan välin otin hiukan reippaammin. Hiukan paremmalta tuntuivat jalat. Puuron jälkeen laitoin viimeiset asiat reppuun ja kohti Nurmijärveä. Aurinko pysytteli visusti pilvien takana. 

Ilmoittautuminen, pyörän katsastus, numerointi. Pyörä omalle paikalla ja tavaroiden laittaminen pyyhkeen päälle. Tuttuja oli paikalla ja oli ilo vaihtaa kuulumisia. Toisia kun näkee lähinnä kisoissa.

Uinti ensimmäiselle poijulle tuntui kestävän ikuisuuden. Pientä ”ahdistusta”, jalat tuntuivat ikäviltä. Voisiko kääntyä? Vaihtaisiko joku kanssani uimalakkia, jotta yksi uintikierros riittäisi? Ensimmäisen poijun jälkeen ajatukset vaihtuivat käsivetoon ja maanantaina avovesiuimakoulussa saatuihin ohjeisiin suunnistuksesta ja vartalon kierrosta. Uinti osuudella ohitin muutamia. Ylös vedestä, vajaa 200 m juoksua rannalla ja uusi kierros.  Kärki meni menojaan. Toisen kierroksen uin käytännössä yksin. Poijujen välissä uinti alkoi muistuttumaan siksak- ommelta enemmän kuin uintia. 

Vaihto ei todellakaan ollut mallisuoritus. En meinannut saada toista jalkaa pois puvusta. Muutenkin tuntui vaihto sujuvan verkkaisesti. 

Pyöräilyn aikana kävin melkoista kamppailua itseni kanssa. Jalat tuntuivat juuri samalta kuin perjantai-iltana. Reitti pitäisi kiertää kahteen kertaan. Eikä aikaankaan kun ohi alkoi sujahtaa pyöriä. Reitillä olisi ollut yksi nopea kohta, mutta vastatuuli. Toisaalta en olisi halunnut vastatuulta ajaessa takaisin kohti Kiljavaa. Sen verran kumpuilevaa oli tuo pätkä. Toiselle kierrokselle mennessä oikeasti harkitsin kisan keskeyttämistä. Reisien ulkosyrjiin sattui kipeästi erityisesti nousuissa.  Viimeinen isku vyön alle oli noustessa kohti Kiljavaa, kun ohitseni meni naiskilpailija. Hän meni niin ketterästi, nousu ei tuntunut hidastavan vauhtia eikä kadenssikierroksia. Omat reiteni olivat aivan tukossa. Annoin vauhdin laskea ja menin hetken verran melko rauhallisesti. Tuntui uskomattomalta, että pari viikko sitten poljin 111 km huomattavasti paremmin.

T2  ja  aivan yhtä verkkainen vaihto kuin edellinenkin. Ensimmäisen käännöksen jälkeen jouduin kävelemään pienen pätkän, pistelyn ja turvotuksen vuoksi.  Jalat tuntuivat kuitenkin jaksavan. Alussa jouduin kävelemään muutamia kertoja. Jokaisella tankkauspisteellä pysähdyin rauhallisesti ottamaan vettä. Puolen välin jälkeen pystyin juoksemaan 2.5 km ilman pysähdystä. Viimeisen 2.5 km aikana kävelin viimeisen pienen nousun. Loppumatkan pystyin oikeasti juoksemaan huolimatta siitä, että sormet  jälleen muistutivat keitettyjä nakkeja ja vatsan turvotuksesta. Maaliviivan ylitin melko lennokkaalla askeleella niukasti alle 3 tunnin. Jotain kehitystä on tapahtunut  :).

HyPy järjesti kisat ensimmäistä kertaa. Mielestäni he onnistuivat hyvin niin järjestelyiden puolesta että tunnelman luomisesta. Juoksun aikana kannustuksia jaettiin tutuille ja tuntemattomille. Yleensä kisan sinnikkäin tulee lähes tyhjälle maalialueelle, tänään hän ylitti maalilinjan musiikin ja yleisön voimakkaan kannustuksen kera. Ensi vuonna uudestaan!

39 vrk ja 18 tuntia

Jälleen ollaan yhtä viikkoa lähempänä Joroista. Tätä kirjoittaessa starttiin on aikaa 39 vuorokautta ja 18 tuntia.

Viime viikko on mennyt treenien osalta mukavasti vaikka pieniä muutoksia suunnitelmiin tuli viikon varrella. Keskiviikon uintitreenit jäivät väliin. En edes muista syytä, muta jokin hyvä syy mulla on ollut jättää treenit väliin. Keskiviikosta tuli treenivapaapäivä. Ainoa uinti on tiistailta, jolloin kävin ennen bodypumpia avovedessä.

Lihaskuntoa en ole tehnyt pariin kuukauteen ja aloitin sen viime viikolla. Harmikseni oli todettava, että bodypumptunteja on vähennetty kesän ajaksi. Ja juuri tuo tiistain tunti on poistunut kesän ohjelmasta. Kesäohjelman bodypumpit ovat ikäviin aikoihin, joten täytyy katsoa miten saan lihaskuntoharjoittelun sovitettua omaan ohjelmaan. En todellakaan kuulu siihen ihmisryhmään, jotka jumppaavat kotona. Olohuoneen matto on sen verran pehmeä, että siihen jää mukavasti köllöttelemään jumpan sijaan.

Pyöräilyä on ollut hurjan vähän ohjelmassa johtuen Giro de Espoosta sekä ajatuksesta lähteä Pirkan pyöräilyyn. Olen kuitenkin käynyt muutaman kerran pyörän päällä ja molempina kertoina olen tehnyt lajikohtaista lihastreeniä, polkien raskailla vastuksilla koetan pitää jalat liikkeessä koko ajan. Kadenssilukema ei päätä hirvitä. Valitettavasti.

Juoksu kulkee, josta olen erityisen iloinen. Perjantai juoksutreeni lähti nihkeästi käyntiin, mutta sinnikkäästi yritin saada koneen kulkemaan. Lopulta juoksin nousevasti 4 x n.1.9 km. (ulkoilureitin pätkä, joka kulkee metsän läpi, jonka vuoksi ei tullut täyttä 2 km per veto). Lopuksi piti olla 1 km MK:lla. No sykkeet eivät nousseet, mutta koetin juosta kovempaa kuin viimeisen n 1.9 km vedon. Yli puolet tuosta ajasta oli loivaa nousua.

Lauantaista tuli hektisempi kuin olin osannut ennakoida. Aamulla vein miehen lentokentällä. Jonka vuoksi oli herätys kukonlaulun aikaan. Tuntemattomasta syystä olin nukkunut vain muutaman tunnin edellisenä yönä. Joten uni olisi maistunut. Lentokentältä ostin ison laten ja myslipatukan. Ajellessa kotiin en ollut vielä tietoinen, että saankin luvan tulla ysien kevätjuhlaan. Tytär ei halunnut muita kuin siskonsa ja poikaystävän mukaan siinä pelossa, että valokuvaan häntä.

Aikainen herätys, lähes yhdeksän tuntia menossa enemmän tai vähemmän, sai mulle aikaiseksi ikävän ja lievän pääkivun, jonka syyksi laitan laiskakatariinan tarttumisen. Lauantaina kävin parin tunnin kävelylenkillä koiruuden kanssa ja kotiin tullessa kuulin sohvan kutsuvan. Punaviinilasi eksyi käteeni.

Viikolla olin luvannut itselleni, että menisin uimaan sunnuntaina. Jos lauantaina heräsin aikaisin, niin sunnuntaiaamuna sain herätyksen heti kuuden jälkeen. Nelitassuinen ystävä tuli ilmoittamaan, että nyt on aika nousta ja lähteä ulos. Kuka olisi uskonut, että MINÄ olen sunnuntaiaamuna klo 6:30 ulkona. En juossut. En todellakaan. Löntystelin tunnin verran Khalin perässä. Puoli yhdeksän aikaan olisi pitänyt lähteä ajamaan kohti uimahallia. Väsymys iski. Treeniohjelmassa olisi pitkä pyörälenkki ja verrajuoksu. Jätin uinnin väliin ja otin aamupäivä päikkärit ;).

Keli oli mitä oli sunnuntaina - tuulinen ja sateinen. Vasta kuuden aikaan sade loppui ja pääsin pyörän päälle. Ei siis tullut pitkää pyöräilyä. Pyöräily ei tuntunut kevyeltä eikä meno ei rennolta. Vastaavasti pyöräilyn jälkeen juoksu tuntui erinomaisen hyvältä.

Monina aamuina aamupalan jälkeen olen käynyt Khalin kanssa aamulenkillä - jopa sateessa. Kevyet aamulenkit ovat tervetulleita treeniohjelmaan, joten toivottavasti ajan kuluessa nämä ovat osa päivärutiineja. Lisäksi olen Khalin kanssa viettänyt useamman tunnin metsässä liikkuen, joita en ole merkannut treeneiksi.