Jälleen ollaan yhtä viikkoa
lähempänä Joroista. Tätä kirjoittaessa starttiin on aikaa 39 vuorokautta ja 18 tuntia.
Viime viikko on mennyt treenien osalta mukavasti vaikka
pieniä muutoksia suunnitelmiin tuli viikon varrella. Keskiviikon uintitreenit
jäivät väliin. En edes muista syytä, muta jokin hyvä syy mulla on ollut jättää
treenit väliin. Keskiviikosta tuli treenivapaapäivä. Ainoa uinti on tiistailta,
jolloin kävin ennen bodypumpia avovedessä.
Lihaskuntoa en ole tehnyt pariin
kuukauteen ja aloitin sen viime viikolla. Harmikseni oli todettava, että
bodypumptunteja on vähennetty kesän ajaksi. Ja juuri tuo tiistain tunti on
poistunut kesän ohjelmasta. Kesäohjelman bodypumpit ovat ikäviin aikoihin,
joten täytyy katsoa miten saan lihaskuntoharjoittelun sovitettua omaan
ohjelmaan. En todellakaan kuulu siihen ihmisryhmään, jotka jumppaavat kotona.
Olohuoneen matto on sen verran pehmeä, että siihen jää mukavasti köllöttelemään
jumpan sijaan.
Pyöräilyä on ollut hurjan vähän
ohjelmassa johtuen Giro de Espoosta sekä ajatuksesta lähteä Pirkan pyöräilyyn.
Olen kuitenkin käynyt muutaman kerran pyörän päällä ja molempina kertoina olen
tehnyt lajikohtaista lihastreeniä, polkien raskailla vastuksilla koetan pitää
jalat liikkeessä koko ajan. Kadenssilukema ei päätä hirvitä. Valitettavasti.
Juoksu kulkee, josta olen
erityisen iloinen. Perjantai juoksutreeni lähti nihkeästi käyntiin, mutta
sinnikkäästi yritin saada koneen kulkemaan. Lopulta juoksin nousevasti 4 x
n.1.9 km. (ulkoilureitin pätkä, joka kulkee metsän läpi, jonka vuoksi ei tullut
täyttä 2 km per veto). Lopuksi piti olla 1 km MK:lla. No sykkeet eivät
nousseet, mutta koetin juosta kovempaa kuin viimeisen n 1.9 km vedon. Yli
puolet tuosta ajasta oli loivaa nousua.
Lauantaista tuli hektisempi kuin
olin osannut ennakoida. Aamulla vein miehen lentokentällä. Jonka vuoksi oli
herätys kukonlaulun aikaan. Tuntemattomasta syystä olin nukkunut vain muutaman
tunnin edellisenä yönä. Joten uni olisi maistunut. Lentokentältä ostin ison
laten ja myslipatukan. Ajellessa kotiin en ollut vielä tietoinen, että saankin
luvan tulla ysien kevätjuhlaan. Tytär ei halunnut muita kuin siskonsa ja
poikaystävän mukaan siinä pelossa, että valokuvaan häntä.
Aikainen herätys, lähes yhdeksän
tuntia menossa enemmän tai vähemmän, sai mulle aikaiseksi ikävän ja lievän
pääkivun, jonka syyksi laitan laiskakatariinan tarttumisen. Lauantaina kävin
parin tunnin kävelylenkillä koiruuden kanssa ja kotiin tullessa kuulin sohvan
kutsuvan. Punaviinilasi eksyi käteeni.
Viikolla olin luvannut itselleni,
että menisin uimaan sunnuntaina. Jos lauantaina heräsin aikaisin, niin sunnuntaiaamuna
sain herätyksen heti kuuden jälkeen. Nelitassuinen ystävä tuli ilmoittamaan,
että nyt on aika nousta ja lähteä ulos. Kuka olisi uskonut, että MINÄ olen
sunnuntaiaamuna klo 6:30 ulkona. En juossut. En todellakaan. Löntystelin tunnin
verran Khalin perässä. Puoli yhdeksän aikaan olisi pitänyt lähteä ajamaan kohti
uimahallia. Väsymys iski. Treeniohjelmassa olisi pitkä pyörälenkki ja
verrajuoksu. Jätin uinnin väliin ja otin aamupäivä päikkärit ;).
Keli oli mitä oli sunnuntaina -
tuulinen ja sateinen. Vasta kuuden aikaan sade loppui ja pääsin pyörän päälle.
Ei siis tullut pitkää pyöräilyä. Pyöräily ei tuntunut kevyeltä eikä meno ei
rennolta. Vastaavasti pyöräilyn jälkeen juoksu tuntui erinomaisen hyvältä.
Monina aamuina aamupalan jälkeen olen
käynyt Khalin kanssa aamulenkillä - jopa sateessa. Kevyet aamulenkit ovat
tervetulleita treeniohjelmaan, joten toivottavasti ajan kuluessa nämä ovat osa
päivärutiineja. Lisäksi olen Khalin kanssa viettänyt useamman tunnin metsässä liikkuen,
joita en ole merkannut treeneiksi.
Mie veikkaan, että jonkun ajan päästä siusta tuntuu oudolta jos ei tarvii joku aamu lähteä koiruuden kanssa lenkille :D Sen verran siitä tulee vuosien saatossa rutiinia..
VastaaPoistaOot osannu kyllä hyvin relata kun siltä on tuntunut!! Lasillinen punaviintäkin kuullostaa niin hyvältä ja rentouttavalta :)
Nyt kun iskit nuo vuorokausi lukemat joroisista seinälle niin: a p u v a h =D Vastahan sinne oli puoli vuotta aikaa....