39 vrk ja 18 tuntia

Jälleen ollaan yhtä viikkoa lähempänä Joroista. Tätä kirjoittaessa starttiin on aikaa 39 vuorokautta ja 18 tuntia.

Viime viikko on mennyt treenien osalta mukavasti vaikka pieniä muutoksia suunnitelmiin tuli viikon varrella. Keskiviikon uintitreenit jäivät väliin. En edes muista syytä, muta jokin hyvä syy mulla on ollut jättää treenit väliin. Keskiviikosta tuli treenivapaapäivä. Ainoa uinti on tiistailta, jolloin kävin ennen bodypumpia avovedessä.

Lihaskuntoa en ole tehnyt pariin kuukauteen ja aloitin sen viime viikolla. Harmikseni oli todettava, että bodypumptunteja on vähennetty kesän ajaksi. Ja juuri tuo tiistain tunti on poistunut kesän ohjelmasta. Kesäohjelman bodypumpit ovat ikäviin aikoihin, joten täytyy katsoa miten saan lihaskuntoharjoittelun sovitettua omaan ohjelmaan. En todellakaan kuulu siihen ihmisryhmään, jotka jumppaavat kotona. Olohuoneen matto on sen verran pehmeä, että siihen jää mukavasti köllöttelemään jumpan sijaan.

Pyöräilyä on ollut hurjan vähän ohjelmassa johtuen Giro de Espoosta sekä ajatuksesta lähteä Pirkan pyöräilyyn. Olen kuitenkin käynyt muutaman kerran pyörän päällä ja molempina kertoina olen tehnyt lajikohtaista lihastreeniä, polkien raskailla vastuksilla koetan pitää jalat liikkeessä koko ajan. Kadenssilukema ei päätä hirvitä. Valitettavasti.

Juoksu kulkee, josta olen erityisen iloinen. Perjantai juoksutreeni lähti nihkeästi käyntiin, mutta sinnikkäästi yritin saada koneen kulkemaan. Lopulta juoksin nousevasti 4 x n.1.9 km. (ulkoilureitin pätkä, joka kulkee metsän läpi, jonka vuoksi ei tullut täyttä 2 km per veto). Lopuksi piti olla 1 km MK:lla. No sykkeet eivät nousseet, mutta koetin juosta kovempaa kuin viimeisen n 1.9 km vedon. Yli puolet tuosta ajasta oli loivaa nousua.

Lauantaista tuli hektisempi kuin olin osannut ennakoida. Aamulla vein miehen lentokentällä. Jonka vuoksi oli herätys kukonlaulun aikaan. Tuntemattomasta syystä olin nukkunut vain muutaman tunnin edellisenä yönä. Joten uni olisi maistunut. Lentokentältä ostin ison laten ja myslipatukan. Ajellessa kotiin en ollut vielä tietoinen, että saankin luvan tulla ysien kevätjuhlaan. Tytär ei halunnut muita kuin siskonsa ja poikaystävän mukaan siinä pelossa, että valokuvaan häntä.

Aikainen herätys, lähes yhdeksän tuntia menossa enemmän tai vähemmän, sai mulle aikaiseksi ikävän ja lievän pääkivun, jonka syyksi laitan laiskakatariinan tarttumisen. Lauantaina kävin parin tunnin kävelylenkillä koiruuden kanssa ja kotiin tullessa kuulin sohvan kutsuvan. Punaviinilasi eksyi käteeni.

Viikolla olin luvannut itselleni, että menisin uimaan sunnuntaina. Jos lauantaina heräsin aikaisin, niin sunnuntaiaamuna sain herätyksen heti kuuden jälkeen. Nelitassuinen ystävä tuli ilmoittamaan, että nyt on aika nousta ja lähteä ulos. Kuka olisi uskonut, että MINÄ olen sunnuntaiaamuna klo 6:30 ulkona. En juossut. En todellakaan. Löntystelin tunnin verran Khalin perässä. Puoli yhdeksän aikaan olisi pitänyt lähteä ajamaan kohti uimahallia. Väsymys iski. Treeniohjelmassa olisi pitkä pyörälenkki ja verrajuoksu. Jätin uinnin väliin ja otin aamupäivä päikkärit ;).

Keli oli mitä oli sunnuntaina - tuulinen ja sateinen. Vasta kuuden aikaan sade loppui ja pääsin pyörän päälle. Ei siis tullut pitkää pyöräilyä. Pyöräily ei tuntunut kevyeltä eikä meno ei rennolta. Vastaavasti pyöräilyn jälkeen juoksu tuntui erinomaisen hyvältä.

Monina aamuina aamupalan jälkeen olen käynyt Khalin kanssa aamulenkillä - jopa sateessa. Kevyet aamulenkit ovat tervetulleita treeniohjelmaan, joten toivottavasti ajan kuluessa nämä ovat osa päivärutiineja. Lisäksi olen Khalin kanssa viettänyt useamman tunnin metsässä liikkuen, joita en ole merkannut treeneiksi.