Kun järki ja tunne eivät kohtaa

Hiukan vajaa kolme kuukautta diagnoosista. Viimeisen puolentoista - kahden viikon aikana on juoksussa ja uinnissa tullut tunnetta, että lihaksia saa aktivoitua ja meno ei ole vaivalloista. Tekeminen ja meno ovat tuntuneet hyvältä ja vahvalta. Juostessa nousut eivät ole enää aiheuttaneet sykkeissä välitöntä piikkiä anaerobisen kynnyksen paremmalle puolelle. Minkäälaisia vauhtitreenejä en uintia lukuunottamatta ole tehnyt. Uinnin puolellakin kyse on ollut vauhtileikittelystä. Kaikissa kolmessa lajissa vauhdit ovat olleet sellaisia, ettei niissä ole mitään kerrottavaa jälkikasvulle.

Tukoksien poistumiseen keuhkovaltimosta on arvioitu kestävän puolisen vuotta eli tammikuussa pääsen keuhkojen varjoainekuvaukseen, jolloin tiedän miten hyvin elimistöni on pystynyt tekemään siltä vaaditun työn. Tiedän siis erittäin hyvin, etteivät tukokset ole välttämättä vielä täysin liuenneet keuhovaltimoista, jolloin sydän joutuu tekemään hurjan paljon enemmän töitä viedäkseen happea lihaksiin. Lisäksi vauhtikestävyystreenejä en ole tehnyt toukokuun jälkeen kun kesäkuussa en vaan saanut kehostani irti sitä mitä olisin halunnut. Kesäkuun puolessa välissä bloggasin asiasta otsikolla: alisuorittamista. Kesä meni pysyessä hengissä ja pyrkien pitämään sydän ehjänä muistaen millaiseen rasitukseen se on joutunut ja edelleen joutuu tukoksien vuoksi.

Tänään oli kuitenkin pyörä- ja juoksutestit, joilla mitattiin rmm rasva-aineevaihduntaa ja hapenottoa.

Tämä oli jo kolmas kerta samalla testiprotokollalla, joten verrattavaa dataa on kerääntynyt syksyltä 2015 ja keväältä 2016. Järjellä ajateltuna tämän hetken tuloksia ei tulisi verrata aikaisempiin tuloksiin, mutta kukapa pystyy olla vertaamatta. En ainakaan minä. Tämän päivän tulokset kertovat tämän päivän tilanteen ja pitäisi pystyä olemaan onnellinen miten hyvin olen toipunut kolmessa kuukaudessa. Täydellisen toipumisen on arvioitu kestävän 6 kk - 24 kk. Silti en osannut henkisesti varautua vastaanottamaan elämäni surkeimpia tuloksia.

Vuonna 2009 kävin tekemässä laktaattitestit Pajulahdessa triathlonkoulun yhteydessä. Jopa tuolloin mun testitulokset olivat huomattavasti paremmat kuin mitä ne olivat tänään. Verratessa tämän päivän tuloksia tämän kevään tuloksiin, niin esim palauttavan juoksun vauhti on tippunut 2 km /h alaspäin. Ja se on PALJON. Samaan aikaan syke on laskenut 11 pykälää alaspäin. Anaerobisen kynnyksen vauhti on tippunut 1.5 km /h hitaammaksi ja syke 5 pykälää alaspäin. Pyöräilyssä pk-alueen tehot ovat 7 wattia matalemmat kuin keväällä ja vauhti-ja maksimikestävyysalueen tehot ovat pudonneet lähes 20 wattia alaspäin.

Kyynelkanavat ovat auenneet tänään ja fiilis on ollut melko surkea, kun tunnetasolla tulokset syövät naista ja pahasti. Toipuminen vaatii henkisiä voimavaroja ja paljon. .Järki kyllä tietää ja osaa käsitellä asian. Onneksi.

Tammikuussa keuhkovarjoainekuvauksen jälkeen uudestaan samoihin pyörä- ja juoksutesteihin.