Aktiivisuus ei heikennä toipumista

Viikkoa vaille kaksi kuukautta on kulunut diagnoosista. Toipumisen aikana olen vain kerran lähtenyt iltapäiväkahvin päätteeksi päivystykseen hengenahdistuksen vuoksi, joka ehti helpottaa viiden tunnin odotuksen jälkeen. EKG:n, röntgenin ja valtimoverinäytteen jälkeen pääsin kotiin. Kaikki oli kunnossa. 

Kandi yritti nelisen kertaa saada verinäytettä onnistumatta ennen kuin pyysi kokeneemman lääkärin.

Vaikka kaikki on mennyt huomattavasti paremmin kuin olin osannut odottaa ja olen pystynyt liikkumaan, niin epävarmuus on ollut koko ajan mukana. Mieltä on etenkin painannut epätietoisuus siitä miten paljon liikuntaa ja millä intensiivisyydellä on turvallista liikkua. 

Olo on ollut hyvä, olen tehnyt vain sitä mikä on tuntunut hyvältä puskematta yhtään eli mukavuusalueella on liikuttu. Sykkeen noustessa korkealla, olen himmaillut vaikka kehossa tunne on ollut hyvä eikä ollenkaan tuskainen tai hapottava. Ehkä jopa liiankin varovasti, mutta mielummin liian varovasti kuin ottamalla takapakkia. Siitä huolimatta olen ollut huolestunut saatanko aiheuttaa hallaa itselleni. Syy huolestumiseen on tiedon puute. On ollut erittäin vaikea löytää tai saada vastauksia miten edetä, mitä saa tehdä, miten paljon saa tehdä ja saako syke nousta esim anaerobiselle tasolle? Mitä haittaa voi olla rasituksesta toipumiseen ja sydämen toimintaan? Kysymyksiä on paljon, mutta kovin vähän vastauksia. Näitä samoja kysymyksiä tein jo sairaalassa lääkärille ja sydänhoitajalle. Terveyskeskuksen puolella omalle lääkärille sekä sairaanhoitajalle. Vastauksia vaan en oikein saanut. 

On täysin ymmärrettävää, että jokainen potilas on erilainen taustoineen ja jokaisen toipuminen on kovin yksilöllistä. Mutta se ei paljoa auta ymmärtämään omaa tilannetta. Jos olisin mennyt kotiuttamisohjeiden mukaan, niin epäilen olisinko selvinnyt kuukauden sairaslomalla. Tuskin. Jos ei muuta niin, liikuttamattomuus olisi saattanut aiheuttaa sekä muita fyysisiä ongelmia että kunnon selkeää heikentymistä. 

Vaikka netti on täynnä tietoa, niin on ollut äärimmäisen vaikea löytää sitä luotettavaa tai oikeastaan mitään tietoa keuhkoemboliasta toipumisesta, liikunnasta ja liikunnan merkityksestä / haitasta toipumisen aikana. 

Yrittänyttä ei laiteta. Tarpeeksi kauan kuin googlettaa erilaisilla hakusanoilla, niin vastaan alkoi tulemaan vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin ja inspiroivia esimerkkejä Clot buster helping to stop the clot -blogin kautta sekä artikkelin, jossa oli ohjeita keuhkoembolia potilaalle toipumiseen. Samaisessa artikkelissa oli myös lyhyt osio koskien liikunnan aloittamista: "After a diagnosis of  DVT or PE, use common sense and listen your body. Physically, do only what is comfortable. You will not speed up recovery by pushing yourself aggressively through of pain and swelling. But you also will not make things worse by being active."

Tiedän, etten ole vielä kunnossa, mutta helpottuneena, positiivisin ajatuksin ja luottavaisin mieli jatkan samalla tavalla kuin tähänkin asti. Summer 2017, Here I come!

Velotour Helsinki 2016 ja valmiina lähteämään 75km (oikeasti lähes 78 km) -lenkille