Perjantai 13.päivä - Hyvä päivä paljastaa oma hulluutensa

Blogikirjoituksessani ” Kuusijärven kolmonen 31.8.2013 ”viittasin katseen olevan tulevassa kaudessa ja ensi kesässä. Tulkoon tässä paljastus tulevasta kaudesta.

Ensimmäisenä kiitän saamastani positiviista palautteesta koskien edellistä blogikirjoitustani. Menin vähän hämilleni. Kiitos!

Aloittaessani triathlonin harrastamisen olin sitä mieltä, että perusmatka ok, jos ei ole muita tarjolla. Puolimatka on "oikea" matka. Sprinttimatkaan suhtautauduin vähän niin ja näin. Onneksi mielipiteet saavat muuttua.

Sprinttimatka on mielestäni äärimmäisen haastava kahdesta syystä. Kaikki kolme lajia olisi hyvä hallita yhtä vahvasti ja kaikki kolme lajia tulee mennä täysillä eikä virheille juuri ole tilaa. Kunnioitus sprinttimatkaa kohtaan kasvoi viime keväänä treenatessani Sääksin kisaan. Aivan hullua treenaamista. En ole koskaan saanut pakaroita niin kipeiksi juoksuvedoissa kuin tuolloin. Ja "räkä poskella" peesasin treenikaverin renkaassa kiinni lyhyissä pyöräilyvedoissa. Ainoana ajatuksena: Älä päästä sitä karkuun!

Perusmatkalla matkat ovat pidemmät kuin sprintissä, mutta vauhtia tulee pitää yhtä lailla yllä viivalta maaliin asti ja puolimatkalla kestävyys on koetuksella samoin kuin korvien välikin. Lisäksi matkojen ollessa pitkiä lähes kaikki on mahdollista.   

Jokainen näistä matkoista vaatii siis erilaisia ominaisuuksia urheilijalta, eri tyyppisiä treenejä ja kussakin matkassa on omat haasteet. Itse olen kisannut kullakin kolmella matkalla ja omassa ikäsarjassani jopa menestyksellisesti. Toiset triathleetit ovat mieltyneet määrättyihin matkoihin, mutta enää en itse pysty kertomaan millä matkalla kisaisin mieluiten. Olenkin ilmoittautunut ensi kesän Sääksin SM-sprinttiin sekä Joroisille SM-perusmatkaan. Kuopion perusmatkan SM-kisa jää väliin ensi kesänä. Kovasti mielisin ilmoittautua kisaan, sillä hampaankoloon jäi paljon viimeisestä Kuopion kisasta. 

Kuopiossa olen kisannut kahdesti ja sen perusteella omakohtaiset kokemukseni ovat, että järjestelyt toimivat loistavasti ja kisapaikalla on kisatunnelmaa. Pyöräilyreitti ei välttämättä ole helpoin, mutta pidän siitäkin. Ja Kuopiolaiset tykkäävät kannustaa.  Miksi siis jätän väliin?

”Hulluus on tarttuvaa”
Se tuli todistettua Nastolan kisan jälkeisenä sunnuntai-iltana, kun FB:ssä alkoi sadella kommentteja kahteen eri statuspäivitykseen:

”Kahtena vuotena tuolla Pajulahden "raasto" reitillä kisanneena ajattelin, että olisiko aika   koittaa jotain hieman "kevyempää" reittiä ensi vuonna. Joten tuumasta toimeen ja täräytin äsken sisään ilmoittautumisen Ironman Kalmariin 2014! Taitaa olla pää sekaisin vielä eilisestä...”

Sekä

”hulluus on tarttuvaa... saas nähdä montako kertaa tätäkin vielä kiroan... mutta haasteena omalle ryhmälle..(valmentaja oli listannut nimiä ja oma nimeni oli haasteessa mukana).”

Aikani seurasin kommenttien virtaa, tuskailin iskiashermosäryn kourissa, pohdin budjettia, keskustelin (tai vakuuttelin itselleni) mieheni kanssa mitä pitäisi tehdä. Ja sitten räväytin auki:
"Registaration for:  Ironman Sweden Kalmar 2014". Luottokortti peliin ja täyttämään tietojani.

Mä sitten TREENAAN tulevana kautena, mutta toivottavasti musta ei tule aivan näin fanaattista:

En ole siis KOSKAAN juossut yli 21,1 km matkaa. Pyöräillyt olen pidemmälle kuin 180 km ja jopa avovedessä pisin uintimatka on 5km ja kisassa 4km. Mutta siis tuo JUOKSU!?! Talven aikana tulee luoda vahva juoksuitsetuntoa.  Hullu? KYLLÄ!