Kuusijärven kolmonen 31.8.2013

Paluu arkirutiineihin alkaa jälleen huomenna herätyskellon pirahtaessa kuuden jälkeen ja aamuruuhkassa herätellään itseään maitokahvin, pirtelön ja aamujuontajien parissa. Kivut ovat helpottaneet eikä tulehduskipulääkkeitä ole tarvinnut ottaa enää muutamaan päivään. Samalla ajatukset ovat alkaneet pyöriä treeneissä ja tulevassa syksyssä sekä ensi kesässä. Niistä enemmän myöhemmin, nyt menneeseen viikonloppuun.

Aikaisemmin jo viikolla oli mielessä käynyt, että pitäisikö lauantaina lähteä tekemään tänäkin vuonna hyvää uinnin merkeissä. Viikolla olin tehnyt jo kaksi pidempää avovesiuintitreeniä HyPyn miesten kanssa, jotka ovat lähdössä lokakuussa Barcelonaan, joten uintitreeniä ei nyt välttämättä enää olisi tarvittu tähän viikkoon. Mutta sääennusteiden luvatessa syksyistä ilmaa viikonlopun jälkeen, tämä viikonloppu voisi olla viimeisiä ajankohtia avovesiuinnille. Pähkäilyä, pähkäilyä. Mennäkkö vai ei?

Lauantaiaamuna miettiessämme päivän ohjelmaa totesin, että saatan lähteä Kuusijärvelle, mutta en ole varma. Kello oli jo puoli yksi, kun päätin pakata märkkäriä, uimalaseja ja -hattua reppuun. Ilmoittautuminen alkaisi klo 14 ja 1500m uinti klo 15:00 sekä 45min myöhemmin pidempi matka eli 3000m. Pakkasin mukaan myös juoksukengät ja t-paidan kisa-asun lisäksi. Harkitsin, että jos uin 1500m voisin kokeilla uinnin jälkeen kevyttä juoksua Kuusijärven ympäri. Jos uisin 3000m, voisin juosta ennen uintia.

Matkalla tajuntaan tuli, että olen matkalla aamupalan voimalla. Menomatkalla poikkesin Jumboon. Sieltä mukaan lähti Choko Bumba eli raakasuklaa-banaani-mitä-lienee -smoothie. Hyvää oli!

Kuusijärven Kolmonen järjestettiin siis ensimmäistä kertaa ja paikalle kerääntyi pieni joukko uimareita. Tunnelma oli todella miellyttävä - sellainen hyvä treenifiilis. Te, jotka treenaatte porukoissa tiedätte kyllä mitä tarkoitan :).  Vaikka itse pidin tapahtumasta juuri sen  vuoksi, että meitä oli niin vähän, niin toivottavasti ensi kesänä paikalla olisi kuitenkin enemmän porukkaa. Kyseessä on kuitenkin hyväntekeväisyystapahtuma, joka kerää varoja (vapaaehtoinen 5 € osallistumismaksu) Liikutaan hyvää –projektin kautta SPR:n luuydinluovutusrekisterin hyväksi.

Paikanpäällä en sitten osannut tehdä päätöstä uidakko 1500m vai 3000m. Tiesin, että pystyn uimaan 4500m, kunha otan rauhallisesti. Eihän se matka tapa, vaan vauhti. Ja ainahan voi keskeyttää. Just! Nimet siis molempiin matkoihin ja 10€ lippaaseen.

Märkäpuku oli jo päällä ja starttiin vajaa 10 min aikaa, kun mulle valkeni, että kyseessä on kisa, jossa kolme nopeinta nais- ja miesuimaria palkittaan. No huh! Mulla siis riittäisi kauhottavaa ja mä kun olin lähtenyt kellumaan Kuusijärvelle.

kuva by Sebastian Dannberg

1500m matkaan ei ollut montaa osallistujaa: kaksi naista ja kuusi miestä. Heti alusta lähdin tekemään omaa uintia, koettaen mennä rauhallisesti. Tunnetusti en osaa arvioida omaa vauhtiani avovedessä, vaan menen fiilispohjalta. Uinti tuntui hyvältä ja taisin muutaman miehen ohittaa ensimmäisen kierroksen aikana.

Missä on se korkea kyynerpää?!? Missä vartalonkierto?!? Talvella tehdään peukalo kainaloon -drillejä ihan ajatuksen kera.

Kuva by Sebastian Dannberg

Lopussa yksi  mies meni ohitseni ja koetin pysyä hänen peesissä, mutta onneksi sain kuitenkin järjen äänestä kopin jatkaen omaa uintiani loppuun asti. Mulla olisi vielä 3km uinti tämän jälkeen. Rannalla sain kuulla, että samainen mies ei osallistunut kisaan, vaan oli tullut jo klo 14 paikalle ja uinut jo ennen meidän starttia oman treeninsä ja lähtenyt mun perään viimeiselle kierrokselle kokeilemaan miltä tuntuu uida peesissä ja koettaa lähteä ohitse. Siinä hän onnistui oikein hyvin :)

Kuusijärven kolmosessa ajanotto oli käsipelillä eikä ajat ole siis ole virallisia taikka tarkkoja. Mulle kellotettiin ajaksi 25:45 ja olin naisista ensimmäinen. Uinnin jälkeen kaivoin repustani Kuopion kisasta jääneen palautusjuoman. Märkäpuku päällä rantavedessä istuessani tankkasin puolet tuosta palautusjuomasta. Parisenkymmentä minuuttia ehdin palautumaan ennen toista starttia.

Taas mennään kohti starttialuetta:

Kuva by Sebastian Dannberg

Kolmen kilsan uinnissa olikin jo sitten enemmän osallistujia: neljä naista ja kahdeksan miestä. Lähdön hetkellä tunnelma oli korkealla.

Kuva by Sebastian Dannberg

Mä olen taas kärkkymässä kärkeen:

Kuva by Sebastian Dannberg

Myönnän, että puolessa välissä eli kolmannelle (kierroksia oli neljä) kierrokselle lähtiessä kyllä kadutti ja kädet alkoi olla aika lopussa. Energiat taisi olla vähän vähissä ja mielessä mietin, että tältäkö se maratonin juokseminen tuntuu. Toisaalta, enää kaksi kierrosta jäljellä (1500m), eihän se ole kuin perusmatkan uintiosuus. Jep! Jollakin tavalla oli tsempattava itseään saamaan päätökseen aloittamansa urakka.

 Alkaa olla vähän väsynyt nainen vedessä: Missä SE poiju on?!?

Kuva by Sebastian Dannberg

Viimeisen kerran poijujen kierto ja vauhdilla rantaan. Koetin vielä saada jostain vauhtia. En tiedä kasvoiko vauhti, mutta ainakin sykkeet nousivat loppua kohden.

Urakka ohi! Epävirallinen aika 3km uinnille oli 54:35. Startissa ollut hymy on muuttunut irvistykseksi. Olen juuri nostanut lasit pois silmiltäni, mutta hymyillä voisi siitä huolimatta.

Kuva by Sebastian Dannberg

Tämän vuoden ensimmäiset kultaiset mitalit :)

Sarjojen voittajat saivat mitalin lisäksi tarpeellisen ISHOF SaferSwimmer floatin (mulle riitti yksi):

Itse osallistuisin vastaaviin tapahtumiin myös ilman kellotusta ja kilpailuakin. Hyvässä porukassa on aina ilo liikkua!

Lopuksi vielä uinti sykekäyränä. 20 min tauko näkyy vain osittain, kun jossain vaiheessa tajusin laittaa pausen päälle. Ei se uinti nyt ihan kevyenä sitten kuitenkaan mennyt missään vaiheessa, mutta molemmat menivat sykkeiden perusteella nousevasti;):

ps. Jee! Perjantaina Kuopiosta saapui perusmatkan pronssimitali: