Vauhtia hakemassa

Viime viikon treenikisan viralliset ajatkin tulivat. Tunnin sain kulutettua koko matkaan enkä puolitoista tuntia kuten edellisessä blogikirjoituksessani kirjoitin. Tuo "ylimääräinen" puolituntia tuli verroista. Siis kokonaisuudessani vauhti oli aivan omaa tasoani alusta loppuun. Kovempaa en olisi vaan päässyt. Hidas, mikä hidas ;).

Kuluneella viikolla on sitten haettu etanalle vauhtia.Valitettavasti alkuviikon treenit eivät aivan menneet suunnitelman mukaisesti, kun toistamiseen keskiviikkona iski sellainen väsymys ettei ollut mitään mieltä lähteä vetämään mäkivetoja. Lisäksi satoi vettä. Mikä ihana tekosyy Suomen suvessa!

Tiistaina kyllä kävin uimassa Mäkelänrinteessä hyvän uintitreenin vaikka pari kanssauimaria saikin verenpaineeni nousemaan. Onneksi olin tekemässä kelaustreeniä. Vaikka kyseessä olikin enemmän kelaustreeni kuin mitään muuta, niin ennen loppuverraa oli 12x50m (25m perhosta III, 25m vu II). Neljännän vinstan jälkeen olin melko varma ettei 12 tule täyteen, mutta kyllä se vaan tuli ja hyvin mielin nousin altaasta ylös. Jälleen oli aihetta taputtamaan itseään selkään.

Keskiviikon treenin siirsin perjantailla ja perjantain treenin yhdistin torstain treeniin. En siis todellakaan olen helppo valmennettava, kun mä aina säädän näiden treenien kanssa. Mutta näin sain treenit soviteltua omaan aikatauluuni ja Suomen vaihteleviin sääolosuhteisiin.

Perjantain pyöräilytreenissä chebici kulki hyvin ja fiilis oli korkea vaikka treeniin sisältyi mäkivetoja, jotka eivät ole koskaan olleet mun lempitreenejä. Mäeksi valitsin eniten inhoamani mäen, jossa ollaan valmentajan kanssa käyty yhdessä treenaamassa pari kesää sitten. Ensimmäisen kerran törmäsin tähän mäkeen viisi kesää sitten. Tuolloin mäki selätti mut. Toki tulin sen ylös, mutta vain kerran ja koko kesän valitsin reitit vältellen tätä mäkeä. Nyt tulin mäen neljästi ylös lähes täydellisesti valmentajan ohjeiden mukaisesti.

the mäki, tai siis osa the mäestä.

Mäkivedot eivät välttämättä olleet kaikista fiksuinta tehdä vajaa vuorokautta ennen kovaa vk-treeniä. Pientä palautetta tuli vk-treenin jälkeen treenikaverilta ja aivan aiheesta. Jos oisin mennyt suunnitelman mukaisesti, olisi alavartalon lihakset olleet huomattavasti freshimmät ja näin vk-treenistä olisi saanut irti sen mikä niiden tavoite on.

Lauantaille olin sopinut myös ensimmäisen avovesiuinnin Jukan kanssa. Hiukan arvelutti lähteä uimaan niinkin kylmään veteen. Kyllähän nilkoissa ja ranteissa tuntui aluksi epämiellyttävältä, mutta periksi ei annettu. Olin päättänyt uida ensimmäiselle poijulle, jos vielä ensimmäisen poijun kohdalla tuntuu epämiellyttävältä suuntaan rantaan. Epämiellyttävä tunne käsistä ja nilkoissa oli poissa eikä edes pari lyhyttä pysähdystä tuntunut missään odotellessani Jukkaa.

Uinti toimi mainiona verrana kovaan vk-treeniin. Laji vaihtui ja samalla mies ;). Treenikaveri halusi lähteä pitämään vauhtia yllä ja samalla toimia kellottajana. Hyvä niin. Itse olisin todennäköisesti mennyt hitaammin ja aivan varmasti luovuttanut jossain vaiheessa - hetkeksi. Nyt ei voinut, kun toinen piti silmällä kelloa, vauhtia ja mun pyöritystä. Treenistä muista väsymyksen tunteen sekä tsemppaukset: "edessä oleva mäki pyöritetään tasaisesti", "rouva nyt vaan tulee sieltä", "anna tulla, kaikki peliin". Juoksuvedot menivät samalla kaavalla. Riitti, kun mä vaan tulin rinnalla tai perässä. Treenikaveri tarkkaili matkaa. Juoksu tuntui toivottoman hitaalta ja korviini kantautui: "viimeinen satametriä", "vauhtia", "ja sitten jätätät mut", "maaliviiva on tuossa vinotolpan kohdalla" ja mun pakarat huusivat armoa - etenkin viimeisessä vedossa. Oli muuten ensimmäisen kerta, kun pakaralihakseni huusivat hoosiannaa juoksussa.

Treeni päättyi samaan paikkaa kuin mistä se oli alkanutkin eli järveen. Lähes vyötäröön asti kahlasin kylmässä vedessä. Ai, että kuinka mä pidän kesästä! Nää hetket kovan treenin jälkeen, kun pääsee viileään veteen on aivan ykkösjuttu. Loppuilta meni syöden, leväten ja venytellen. Mun hurja hurjempi lauantai-ilta!

Treeniviikko päättyi pitkään rauhalliseen pk-treeniin. Ei kyllä olisi irronnut yhtään vetoa, ei pyörän päällä eikä jalan. Hyvä ja kehittävä viikko siis takana.