Mega Enonsaari Challenge 26.8. ja vähän muutakin

Viimeisestä blogikirjoituksesta on vierähtänyt tovi. Treenien osalta olen pitänyt sinänsä taukoa, että olen mennyt fiiliksen mukaan. Täysin fiiliksen mukaan en kuitenkaan ole päässyt liikkumaan, sillä edellisen bloggauksen jälkeen onnistuin astumaan nilkkani päälle aamulenkillä. Nilkka kipuili levossa, joten kävin lääkärissä tarkistuttamassa vahingot. Ei juoksua muutamaan päivää. Saman viikon perjantaina työpäivän aikana ihmettelin miten veto voikaan olla poissa kahden viikon työrupeaman jälkeen. Viikonloppuna ei oikein ruokakaan maistunut, mutta siitä huolimatta elokuun 26. päivän aamuna suuntasin kohti Sibelius-taloa ja Vesijärveä. 

Olin jo hyvissä ajoin lupautunut osallistumaan Mega Enonsaari Challenge – tapahtumaan, joka oli osa Vesijärvisäätiön Puhdas Vesijärvi -kampanjaa. 

Matkaa saareen oli n 5 km. Suosiolla lähdin hitaampaan ryhmän kanssa kauhomaan rennon rauhallisesti kohti Enonsaarta. Aivan lopussa erkaannuin porukasta pitäen oman tahdin jäämättä odottelemaan muita. Kanootin saattelemana saavuin saareen eikä mieleeni tullut uida takaisin vaan valitsin venekyydin takaisin Sibelius-talolle. Heikosta olosta ja varsinkin lähes mitättömästä syömisestä huolimatta uinti meni hyvin. Tässä uintireitti:

 Hyvin järjestetty pieni muotoinen tapahtuma, jolle toivon jatkoa ensi vuonna. Toivottavasti uimareita on silloin yhtä paljon kuin tänä vuonna oli katsojia. 

Samana sunnuntaina vietimme nuoremman tyttären sweet sixteen – synttäreitä. Synttärit olivat onnistuneet ja vieraiden lähdettyä emäntä oli aivan puhki vaikka päivänsankari itse oli leiponut upean kakun ja sulhaskokelas suklaamuffinsseja. 

Maanantai ja tiistai menivätkin lääkärikäynneissä. Vatsaa turvotti koko ajan, mikään ei maistunut, olin väsynyt, mutta kuumetta ei ollut. Keskiviikkona vahvistui, että mulla on viruksen aiheuttama vatsatauti. Kaikki mikä meni suuhun tuli hetken päästä vetenä ulos. Perjantaihin asti sairaslomalla eikä mitään asiaa startata Tour de Helsingissä. Päivää ennen starttia kävin peruuttamassa osallistumiseni. 140 km pyörän päälle ei olisi ollut järkevää sairasteltuaan kokonaisen viikon.

On tässä ehtinyt käydä pari kertaa salille, laskemassa kaakeleita kahdessa eri uimahallissa, jopa pyörän päälle olen hypännyt ja toki juossut olen joka viikko pääasiassa maastossa. Tällaisiin kivirakennelmiin voi meilläpäin törmätä keskellä metsää.

Nyt koetan päästä kiinni treenirytmiin pitäen kirkkaan mielessä lokakuun lopussa uitava pitkän radan Mastersmestaruusuinnit Turussa. Viime keväästä lähtien olen uhonnut tuonne meneväni, joten kai sinne on sitten mentävä kauhomaan joku mukava leppoinen matka.