"I love your blog"

Sähköpostiini oli tullut tieto kahdesta kommentista blogiini. Yllätyin ylipäätän jo siitä, että joku on kommentoinut jotain lähes kuukauden kestäneen blogihiljaisuuden vuoksi. Kommentit lämmittävät aina mieltä. Mutta se, että olen saanut kaksi blogitunnustusta tuntui erityisen hyvältä. Erinomaisia blogeja on hurja määrä, joita seurata. Lisäksi tiedostan erittäin hyvin, että blogiani julkisesti seuraa itseäni huomattavasti nuoremmat ihmiset. Muutama taitaa iältään olla lähempänä jälkikasvuani kuin minua :). Kiitos tunnustuksista!

Tunnukset tulivat Reippaasti-blogin Mirjamilta; blogissa käsitellään juurikin näitä asioita: treeniä ja arkielämää. Päivi on ihailtavan reipas ja treenaa triathlonia kurinalaisesti valmentajan opastamana. Mukavia tarinoita elämästä ja liikkumisesta.

Ja Triathlonin viemään Hannelta: Miun "etävalmentaja"...:) Päivillä on mukava, aikuisen naisen kirjoittama treeniblogi. Olen sanonut sen Päiville, sanon sen nyt eikä tähän ole yksinkertasesti muuta lisättävää kuin että: Toivoisin olevani kymmenen vuoden päästä yhtä motivoitunut ja yhtä rautaisessa kunnossa kuin Päivi on. Piste.

Olen äärimmäisen otettu näistä perusteluista, joilla blogitunnustus on minulle annettu. Kommenteista heijastuu takaisin juuri blogini alkuperäinen ajatus. Minun tyyppinen treenipäiväkirja, jossa avaan omaa treenielämääni koettaen pitää jonkin asteista itsesensuuria yllä ;). En edes koeta olla muuta kuin oma itseni vaikka ideoita ammennan muiden blogeista.

 Mutta, tunnustuksen idea ja säännöt:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla. 
3. Kopioi Post it -lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Idea siirtyä pitämään blogia julkisesti sai kimmokkeen Kaukomaran blogista. Ennen blogimaailmaa olen törmännyt Piian triathlonkisoissa, maraton- ja avovesitapahtumissa. Hänen pirteä ja kannustava olemuksensa kiinnittää huomiota.

Ensimmäinen tunnustus siis lähtee etuoikeutetusta Kaukomaran Pialle: Kaukomaran blogi huokuu hyvää oloa, tasapainoista elämää. Pian blogia lukiessa ei voi muuta kuin innostuu liikunnasta. Kannustavien tekstien lisäksi blogia piristävät tilannekuvat. Kamera taitaa olla aina Pian mukana.

Toinen tunnustus lähtee blogin pitäjälle, jonka valokuvat inspiroivat itseni lisäämään visuaalisuutta omaan blogiin eli Liikuntapäiväkirjan Jaanalle. Liikuntapäiväkirja on visuaalinen, rehdistä liikuntapäiväkirja kisaraportteineen. Varoituksen sana on kuitenkin paikallaan; saattaa johtaa kolmeen riippuvuuteen - triathloniin, valokuvaukseen ja ruokaan.

Triathlonin viemää Hannelle lähtee kolmas blogitunnustus. En muista miten Hannen sivuille päädyin eikä se ole mitenkään oleellista. Hanne kirjoittaa elävästi käyttäen kivasti murretta. Blogissaan hän on ihanan vilpitön ja rehellisesti valokuvien saattamani tuonut esille mm uintitekniikkaansa. Nuo valokuvat saivat valmentajapuoleni heräämään vuosikymmenien takaa. Blogia lukiessa tulen aina hyvällä päälle. 

Seuraava tunnustus lähtee Kari across America by Bicycle Karille. Hän piti aikaisemmin blogia toisaalla, jossa tutustuin Karin pyöräilytreeneihin ja seurasin valmistautumista Vätternrundaniin. Samaan tapahtumaan, johon itse olin menossa. Tämän vuoden huhtikuun lopusta toukokuun 18.päivään asti seurasin Karin blogia päivittäin, tarkemmin: aamu ei alkanut ilman Karin blogia, jossa hän kirjoitti kuulumisiaan blogin nimen viittaamasta tapahtumasta. 27 päivässä Kari pyöräili Kaliforniasta Floridaan. Kova suoritus kenelle tahansa, mutta vaikeuskerrointa lisätään titaanipolvilla. Ei yhdellä operoidulla polvella vaan kahdella. Blogitunnustus tulee kuitenkin blogin sisällöstä. Jokainen päivä on kuvattu elävästi käyttäen mielenkiintoisia assosiaatioita. Elävä kirjoitustapa jätti koukkuunsa. Note to self: polvien mahdollinen leikkaus ei estä kovaakaan treeniä.

Viimeisen tunnustuksen haluaisin jakaa kaikkien loppujen kanssa. Jos en pitäisi blogista, miksi seuraisin sitä. Mutta yksi on nostettava vielä. Viides blogitunnustus lähtee - ei ainoastaan itse blogin vuoksi - vaan myös uskomattoman positiivisen asenteen vuoksi. Mirjamin Reippaasti -blogia lukiessa on usein tullut mieleen, että asioilla on todellakin aina vastakohtansa. Jos ei saa liikkua, ehtii tekemään monia muita mielenkiintoisia asioita. Jos ei juuri nyt saa liikkua niin paljoa, että voisi trikisassa itse uida, pyöräillä ja juosta, niin osallistutaan kisaan joukkueena. Mirjamin blogissa välittyvät rauhallisuus, luonto, ihmisläheisyys ja rohkeus tehdä asioita, joista itse pitää. Blogi saa usein itseni pysähtymään katselemaan, kuullostelemaan ja etsimään niitä pieniä arkipäivän ilon aiheita, jotka usein jäävät niin helposti huomaamatta.