Sunnuntaina ajettiin ensimmäinen
Giro de Espoo ja siellähän minäkin olin reilun tuhannen muun pyöräilijän
kanssa. Sää suosi kerrankin. Oli lämmintä, ei juurikaan vastatuulta, hyvää
seuraa ja jalat eivät menneet alta.
Aamulla pakkasin mukaan mitä
lenkille tarvitaan, niin automatkalla sitten tajusin, että numerolappukin
pitäisi laittaa selkäpuolelle. En ole kovin innokas lävistämään teknillisiä
vaatteita hakaneuloilla, jonka vuoksi mulla on kuminauhaa ym. kotona. Hanskatkin
jäivät kotiin. Juomapulloissa oli vettä. Olimme koko ajan puhuneet, että
mennään polkemaan reissu lenkkinä. Mä sitten varauduin sen mukaisesti. Mukana
oli mm. aurinkorasvaa, aurinkolasit, hihaton ajopaita, kaksi 5 dl juomapulloa
(isommat eivät mahdu pyörääni pienen rungon takia) ja 4 energiapatukkaa + yksi
geeli.
Paikan päällä arvottiin
seurakaverien kesken minkä ryhmän takaa olisi turvallista lähteä. Varoituksen
sanoja oli kuultu alkumatkan mutkista. Yhteistuumin arvelimme, kovemmissa
ryhmissä olevan hankalempi välttää vähältä piti -tilanteita. Jäimme 26
keskivauhtiryhmän takajoukkoon.
Alkumatka mentiin melkoisessa sumpussa,
mutta rauhallisesti. En osaa sanoa kuinka pitkään tulimme tuossa joukossa ennen
kuin totesimme, että nyt mennään koko letkan ohitse, jotta pääsemme ajamaan
omassa rauhassa. Tässä vaiheessa kadotimme seurakaverimme :(.
Päästyämme tuon keskivauhtiryhmän
ohitse ei mennyt kuin tovi ennen kuin saavutimme seuraavan. Päätimme jäädä
tähän. Melkoisen tempoilevaa matkan teko oli ja pian huomasimme olevamme ryhmän
kärjessä. Yhteisellä päätöksellä taas mentiin vasemmalta ohitse.
Melko pian ohituksen
jälkeen tuli ensimmäinen juomapiste. Itselläni oli yksi pullo lähes tyhjä,
joten päätimme pysähtyä täydentämään pullot. Ja siinä sitten meni tuo ohittamamme
ryhmä ohitse. Kiire jäi siihen. Meillä ei ollut suurempia intohimoja lähteä
aivan heidän peräänsä.
Saimme jälleen tuon 28km
keskivauhtiryhmän kiinni. Pientä ärsytystä aiheutti tempoileva vauhti. Joka
ikinen pienempikin nousu aiheutti selkeän vauhdin hidastumisen. Jokainen nousu
oli todellakin nousu, koska lähes pysähtyneestä vauhdista joutui vääntämään
mäet ylös.
Seuraava pysähdys. Ryhmä
pysähtyi. Mahdollisimman nopeasti pullon täyttäminen, janon sammuttaminen ja
banaani + suolakurkku alas. Treenikaveri oli nopeampi vaikka olinkin koettanut
puikkelehtia isompien ihmisten kainaloiden alta ;).
Pyörän selkään ja maantielle
ennen ryhmää. Loppumatka taittui omassa rauhassa. Mäkiä riitti ja noustessamme
kohti Bodomjärveä mielessä kävi mitenhän tässä jaksaa loppuun asti. Bodomjärven
ympäristö on kaunis, tie kumpuilevaa. Tour de Helsinki menee samaa reittiä,
joten muistin mitä mäkiä tuolla reitillä on. Miellyttävästi tuo taittui ja
seuraavaksi aloin jo miettimään sitä Jorvin mäkeä, josta oli mainittu. Noin 20
km ennen maalia saavutimme seurakaverit. Vaihdoimme muutaman sanan. Olin
asennoitunut polkemaan heidän kanssaan loppumatka. Sillä heidän vauhtinsa ei kuitenkaan
olisi ollut itselleni mahdoton, kuten olin lähdössä arvellut. Treenikaveri
kysyi jäädänkö tähän. Matkaa n 20 km. Arvelin, että saatoin tehdä väärän
päätöksen, mutta jalat jaksoivat pyörittää hyvin, joskin ylämäet tuntuivat jo
selkeästi. Päätimme mennä omaa vauhtiamme.
Olin melko varma, että tulisin
vielä jossain vaiheessa matkaa katumaan tuota päätöstä sekä sitä kuinka nousin
muutaman mäen ylös. Yhdessä mäessä suusta pääsi "Auts", kun reisiä
alkoi polttaa ja koetin sinnikkäästi pysyä perässä. Tässä vaiheessa tajusin,
että takanani polki ainakin yksi mies. Heti perään tuli toinen nousu, jossa
jäin sen verran pahasti jälkeen, että oli pakko antaa treenikaverille merkki,
että jään jälkeen. Pieni ärräpää pääsi suusta.
Yhteen risteykseen tultiin auton
kanssa peräkkäin ja ymmärsimme, että meidät ohjattiin auton kanssa samaan
suuntaan. Väärä suuntahan se oli. Harmitti, sillä vauhti oli hyvä. Toisaalta
pääsimme eroon meidän peesissä tulleesta 4 miehen porukasta. Ei mua olisi
haitannut tuo porukka ollenkaan, jos olisivat menneet mäet mun edellä :).
Olettaisin heidän reisissä olevan enemmän vääntöä kuin mulla.
Hyvissä ajoin ennen Jorvin mäkeä
olin ilmoittanut, että sen mäen tulen ylös rauhallisesti. Olihan se hiukan
inhottava mäki, mutta ylös pääsin pyörittäen tasaisesti. Pidin mielessä
talvella saatuja ohjeita: ylävartalo rennosti, pyöritä kaikilla lihaksilla. Mielestäni
tuon jälkeen tuli lähes samanlaisia nousuja, joskaan ei ehkä aivan yhtä
jyrkkää.
Pari kilsaa ennen maalia
treenikaveri otti pienen spurtin, ajatteli mun pysyvän peesissä. Kun vauhti
alkaa lähestyä 40 km tunnissa ja edessä on edelleen se pieni vaihde, niin enhän
mä millään pysy peesissä muutama hetkeä pidempää. En myöskään halunnut ottaa
riskiä vaihtamalla isommalle, sillä pelkäsin ketjujen irtoamista. Maaliin
tultiin kuitenkin yhdessä alittaen 4 tuntia.
Lopuksi on todettava, että olin
erittäin tyytyväinen pyöräilyyn. Vauhti oli itselleni toisinaan melko kova, joskin
keskisyke jäi PK2- tasolla, joka oli positiivinen yllätys. Toki rauhallinen
alku, pari pysähdystä tiputti keskisykettä. Kun otan tuloslistan käteeni, niin
voin olla itseeni tyytyväinen. Naisten kuntosarjassa oli yli 100 maaliin
tullutta naista, joiden seurassa sijoituin 30 parhaan joukkoon. Ei yhtään
hullumpi sijoitus. Päinvastoin taisin saada tarvitsemaani nostetta itsetuntooni
viime vuoden ja tämän vuoden HCR:n jälkeen.
Hyvä suoritus Päivi, onnea paljon! :)) Paljonka tässä kisassa oli matkaa?
VastaaPoistaMiten herkästi muuten maantiepyörästä irtoo ketjut..??? =/
Kiitos Hanne! Matkaa oli 111km. Mulla ei aina mene paikoilleen vaihtaessani edessä pienemmältä isommalle ketjun jäädessä liian kireälle. Ei multa usein mene, mutta jokainen kerta on liikaa. Varsinkin kisoissa ja tapahtumissa.
VastaaPoistaNo huh mikä matka, on ollu polkemista tuossa!
VastaaPoistaKyllä on yksikin kerta ihan liikaa ketjujen irtoamiseen, sekin on vaan ilmeisesti opeteltava, ei auta. Samoin kuin renkaan vaihto (nielasu)...
Hei vasta nyt huomasin tän tekstin ja tajusin että olit kans Espoossa fillaroimassa! Kiva kun jäi hyvä fiilis - se oli kyllä mukava tapahtuma!:)
VastaaPoistaIina: Siellähän mä olin ja edelleen leijailen hiukan ilmassa, kun reissu meni eriomaisesti vaikka enhän mä millään pysty tuollaisiin vauhteihin kuin sinä :).
VastaaPoista