Wanna-be-uimari uimareiden leirillä

Viikonlopun vietin Pajulahdessa ja tällä kertaa kyseessä oli Speedo Mastersien järjestämä uintileiri. Leirillä oli kolme eri ryhmää: tekniikka-, triatlon- + pitkän matkan uimari- ja uimariryhmä. Triathlonin näkökulmasta, triryhmän uintitreenit olisivat olleet itselleni ehkä se paras ryhmä, mutta kun en halunnut uida ainostaan vaparia, niin olin ilmoittautunut uimareiden ryhmään. 

Pari viikkoa ennen leiriä mieleeni alkoi nousta epäilys miten ihmeessä tulen pärjäämään uimareiden treeneissä. Muistissa on vielä Tuusulan uimaseuran treenit neljä vuoden takaa. Ryhmä, jossa tuolloin uin oli liian kovatasoinen itselleni. Rimpuillen kuitenkin uin heidän kanssaan vaikka ennen jokaista treenä vatsa olikin "kuralla"ja jännitin jaksanko loppuun asti.

Perjantai-iltana oli ensimmäinen treeni, joka ei sitten lopulta ollutkaan niin kova kuin olin ajatellut. Matkaa tuli n 3 km verran, mutta suurin osa uinnista oli I-alueella. Tutun oloista settiä oli: 25m pu + 50m su + 75m ru +100m sku + 200m vu + 100m sku + 75m su + 50m ru + 25m pu. Jos tuo sama setti olisi ollut omassa treenissäni, niin siitä olisi puuttuneet levot, mutta lisänä olisi ollut sulkumerkit ja jokin kiva kerroin. Setti oli itselleni todella mieleinen. 

Lauantain ensimmäinen treeni keskittyi enemmän teknikkaan ja illan potkuihin. Ennen illan treeniä kävin kevyellä lenkillä kaverin kanssa. Pajulahden ulkoilureitit vaan ovat kovin mäkisiä ja tiedostaen illan treenin sisältävän potkuja, en ollut kovin innokas juoksemaan jyrkempiä nousuja. Ja niinhän se oli, että illan treeneissä tuli treenattua mm. delffareita niin, että sunnuntaiaamuna uidessa perhosta tiesi vatsalihasten olemassaolon. 

Lauantai-iltana saatiin nauttia ohjatusta lihashuollosta. n 20 min foam-rullalla ja loppuaika venyttelyä käyttäen keppiä apuna muutamassa liikkeessä.  Osa liikkeistä oli vanhoja tuttuja, mutta mukana oli myös uusia hyviä liikettä kuten olkapäähän kohdistuva venytys. Ohjattu lihashuolto tuli kyllä tarpeeseen.

Ennen huoneisiin vetäytymistä istuttiin hetki kahvilassa. Toiset nauttivat alkoholipitoisempaa juomaa kuin toiset. Olisi mullekin lasillinen punaviiniä maistunut, mutta lääkityksen vuoksi valitsin kaakaon ja sen seuraksi proteiinipatukan.

Ennen sunnuntain treeniä kävin toistamiseen juoksemassa valiten mahdollisimman tasaisen maaston. Henkisesti olin valmistautunut viikonlopun kovimpaan treeniin. Lopulta sunnuntain treeni olikin lopulta se leirin kevein treeni, joka sisälsi mm:

Uimareiden suupielet varmaankin nousivat kuultuaan starttiharjoittelusta. Itse en ole edes hypännyt altaaseen sitten syksyn 2012 jälkeen. Mieli teki tehdä sama temppu kuin yläasteella telinevoimistelutunneilla. Olla aina jonon viimeinen. 

Mielenkiintoista oli huomata, miten triathleetin refleksit toimivat starttitilanteessa. Kuulin äänen ja starttasin. Ja siis ääni sanoi PAIKOILLAAN. Ja saman tien ponnistin veteen. Jos en olisi ollut vedessä, olisin naurannut ääneen. Voin vain kuvitella miltä ne mun startit näyttivät. Onneksi niitä ei videoitu. 100%:sti kymppiuutisten kevennysmateriaalia.

Leirin viimeinen treeni päättyi keskivartalotreeniin vedessä. Itse asiassa toi oli aika makee treeni enkä ole koskaan aikaisemmin uintitreeneissä tehnyt vastaavaa treeniä. Vaikka osallistuin lyhyiden matkojen uimareiden treeneihin, niin ne toivat hyvää vaihtelua normaaleihin uintitreeneihini.

Hyvin treenien lisäksi sain hyödyllistä palautettta vaparin ja perhosen potkuistani ja koetankin talven aikana saada jälleen korjattua potkujani molemmissa lajeissa. Etenkin perhosessa toinen potku on tärkeä ja varsinkin se on mulla tehoton. Potkujen lisäksi rinulin tekniikkaani sain täsmävinkin ja perhosen käsivedon aikana mulla on samanlainen "pakkoliike", joka mulla oli aikoinaan vaparissankin. 

Ennakolta olin hiukan huolissani miten olkapäät tulevat kestämään yllättäen neljä uintitreeniä parin vuorokauden sisällä kun viime aikoina olen uinut kerta viikkoon. Viimeisen vuoden aikana tehty lihaskunto on mennyt ilmeisesti perille, kun olkapäät eivät kipeytyneet.  Vaikka treenien kuormitus oli eri luokkaa kuin triathlonleirillä, niin kyllä yläkropan lihaksissa on hyvän väsymyksen tuntemusta. Juuri sellaista mitä pitääkin olla hyvien treenien jälkeen.

Porukka oli mahtavaa, oli kiva nähdä vanhoja uintituttuja ja tutustua muutamaan uusiin. Lisäksi sain kutsun palata Tuusulan uimaseuraan :). Mukaan tuli myös uusi rulla, johon mulla on viha-rakkaus -suhde ihan ensisilmäyksellä. Joustavuutta faskioihin ei ainakaan jää rullasta kiinni.