Sairaalasta päätyäni keuhkoemboliaa on hoidettu Marevanilla, joka estää hyytymisiä. Valitettavasti en saanut uudempaa verenhyytymistä estävää lääkettä, koska kyseessä oli molemminpuolinen laaja keuhkoembolia. Sairaalassa sain jo ns napapiikkejä kahdesti päivässä. Googlettamalla saa tietoa, että napapiikit lopetetaan noin viiden päivän kuluttua Marevan-lääkkeen aloituksesta. Itseni kohdalla meni reilu kuukausi ennen kuin sain luvan lopettaa. Syy piikkien ottamiseen kuukauden ajan, oli liian alhainen verenhyytymisarvo eli INR. Marevan-lääkettä jatketaan aina tammikuun laajaan kontrollikäyntiin asti, jolloin selviää joudunko loppuelämäni syömään verenohennuslääkettä vai pääsenkö eroon jatkuvasta lääkityksestä.
Marevanin annostelua seurataan INR-verikokeen avulla. Seuraavan kontrollikäynnin saan aina tietää edellisen kontrollikäynnin tuloksen yhteydessä. Tuossa samaisessa viestissä on myös lääkityksen taso per päivä. Lääkeannostus ei siis ole esim yksi tabletti per päivä toistaiseksi, vaan se on riippuvainen kontrollikäynnin tuloksesta. Annostus saattaa pysyä samana koko viikon tai sitten se voi olla 0-2 tablettiin per päivä siten, että joka päivä otetaan eri määrä tabletteja.
Muutaman viikon sain mennä yhdellä kontrollikäynnillä, mutta viime viikkoina olen joutunut käymään useamman kerran viikossa. Itse verikokeen ottaminen ei kestä kauaa ja labraan saa varattua aikojakin. Käytännössä kuitenkin tilanne on se, että saan esim tiistaina ennen klo 16 tietää maanantaiaamun verikokeen tulokset ja tiedon seuraavan kontrollikäynnin olevan esim torstaina. Kahta päivää ennen on melko haastavaa saada enää ajanvarauksen kautta varattua aikaa labraan. Ei mikään iso juttu, mutta tämä on viikottaista ja labrassa tulee käydä ennen klo 11. Istun siis aamulla tunnista puoleentoista tuntiin odottamassa labraan pääsyä.
Koska kyseessä on Marevan, niin hoitoon kuuluu syödä normaalisti pitäen kuitenkin vihreiden kasvisten määrä samana joka päivä, sama on marjojen kanssa (maks 2 dl per päivä) sekä nestetasapainosta huolehtiminen. Kuulostaa helpolta ja niin itsekkin ajattelin. Aina siihen asti, kunnes alkoi arki.
Kesällä tuli syötyä marjoja enemmän kuin nyt. Lomalla tuntui olevan helpompaa pitää vihreiden kasvisten määrä melko vakiona. Kesä päättyi, samoin loma. Arki on tuonut tullessaan erilaisia tilanteita, joissa on ollut mahdotonta syödä vihreää sama määrä kuin edellisenä päivänä.
Tai viikonloppuna nälissään tuunaa vähän pitsaa.
Mitä seurausta näistä on sitten ollut?
Alkuvaiheessa INR-arvo ei millään meinannut nousta hoitotasolle ja sitten alkoi työt, elokuusa tuli viileämmät ilmat, nestetasopaino oli ehkä paremmin hallussa ja tuli päiviä, jolloin vihannesten määrä jäi todella vähäiseksi, niin INR-arvo ylitti reilusti hoitotason (2-3) kahdessa peräkkäisessä kontrollissa. Sainkin sitten puhelun, että mistähän moinen nousu voisi johtua. Olinko mahdollisesti nauttinut alkoholia?
Nyt arvo on jälleen alle hoitotason. Ja jälleen kysyttiin syytä. Todennäköisin syy on ruokailussani ja nesteen nauttimisessa. Kasviruokailijana on ollut yllättävän vaikeaa pitää kasvisten määrä vakioina. Tiedän, että moni joutuu käymään rankoissa hoidoissa ja itse valitan yhdestä helkutin INR-arvosta. Asiani on hyvin. Tiedän. Elämäni on kuitenkin muuttunut ainakin tammikuun puoleen väliin asti.
INR-arvon romahdettua lähes 5:stä reilusti alle 2:n. Ensimmäinen tunne oli pettymys ja sitten epätoivo. Jos hoitotasoa ei ole saavutettu tällä viikolla, joudun palamaan napapiikkeihin. Mietinkin jo ruokapäiväkirjan pitämistä, johon saan lisättyä INR-arvon. Saattaisi auttaa hahmottamaan paremmin miten INR -arvo muuttuu suhteessa ruokailuun. Tai mitä jos vaan söisi roskaruokaa?
