Maanantai ja tiistai meni kisapaniikin merkeissä. Mieleen nousi kaikki tekemättömät treenit, laiskan pulskeat päivät, jolloin ei ole huvittanut tai muutan vaan tuli kehitettyä jotain muuta tekemistä treenien sijaan. Suunnittelin mielessäni uintitreeniä tiistaille ja torstaille. Molemmat kaatuivat. Toinen nukkumalla pomppiin ja toinen osittain huonoon keliin. Katumus ehti iskeä ja lupaus: " Sitten ensi kautena....". Jos nyt kuitenkin edes aloittaisi kisakauden ennen kuin aloittaa jo seuraavan kauden suunnittelua.
Keskiviikkona olisi ollut yhteistreeni Pajulahdessa, mutta maanantaina viestittelyn perusteella tulimme siihen päätökseen, että teen ihan oman treenin Sääksissä. Fiilispohjalta, ei kellotuksia.
Kaverikseni sain HyPy:n triathlonkoulusta yhden naisen ja HelTrin puolelta toisen sekä treenikaverini. Nelistään tehtiin loistava treeni. Itse tein verran uiden yhden kierroksen rauhallisesti kuunnellen kroppaa. Alunperin olin suunnitellut verraavani yhden kierroksen ja toisen kellottavani. Matkalla mietin, että jos tämä verra menee alle määrätyn ajan niin en ui toista kierrosta. Rantauduttuani huomasin, etten ollut laittanut mittaria tallentamaan treeniä. Ei kun uudelle kierrokselle. Omasta startista lähdin ja rannalle tultuani katsoin väliajan. Samassa mennään kuin vuosi sitten. Ryhtikin taisi samantien kohentua tajutessani, ettei vähäinen uintimäärä ole kuitenkaan heikentänyt uintivauhtiani. Kisoissa on sitten monta tekijää, jotka vaikuttavat lopulliseen aikaan. Tuuli, alun ryntäilyt, suunnistaminen ym....
Kävellessäni rannalta parkkipaikalle sain psyykkausvalmennusta, joka tuli oikeaan kohtaan ja tarpeeseen.
Pyörä lähti kulkemaan kuin itsestään. Heikko tuuli kävi takaantapäin ja vauhti oli sen mukaista sykkeiden ollessa koko ajan PK-alueella. Kevyt ja vahvaa polkemista. Takaisinpäin tullessa saikin sitten tehdä vähän enemmän töitä ja tuolla matkalla otin pari lyhyttä vetoa. Viimeisin veto oli paras. Sain jalat pyörimään hyvin. Fiilis oli aika mahtava!
Lopuksi lyhyt juoksu. Verraa ja todella lyhyitä rentoja vetoja. Jalat olivat kevyet ja askel voimakas.
Keskiviikon treenin jälkeen mieli on ollut huomattavasti levollisempi, mutta huomenna taas adrenaalitason noustessa jännitys on käsin kosketeltavaa. Vasta startin jälkeen osaan sanoa miten kisa tulee menemään ja miltä kroppa tuntuu. Jos uidessa ei satu mihinkään eikä reiteen vedä, niin uskon saavani ehjän suorituksen. Tosin reilun tunnin aikana monta asiaa voi mennä pieleen ja monta asiaa tapahtua. Koetan pitää mielessä viime kesänä Liisan sanat Joroisilla ennen starttia:" Ollaan onnellisia siitä, että meillä on terveyttä nauttia liikkumisesta!"
Tsempataan toisemme maaliviivan yli ja kisataan rehdisti sääntöjä noudattaen ottaen huomioon oma ja muiden turvallisuus!
Tsemppiä siis kaikillle huomiseen kisaan! Starttiviivalla nähdään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki voivat lähettää kommentin, mutta ne näkyvät vasta minun tarkistuksen jälkeen.
Kommenttien valvonnan avulla näen kaikki tulleet kommentit eikä kommentti jää huomaamatta :)