Kisan ennakkotiedoissa luvattiin kumpuilevien maastojen tarjoavan sekä pyöräilyyn ja juoksuun mielenkiintoiset ja vaihtelevat reitit. Ehkä tuon mainoslauseen olisi pitänyt soittaa herätyskelloja. Itselleni sana kumpuileva maasto tuo mieleen maaston, jossa on paljon loivia nousuja, osa lyhyempiä ja osa pidempiä, mutta ei teräviä nousuja, jossa vauhti tippuu kävelyvauhdiksi tai juoksuosuudella nousu on niin jyrkkä, että yrittäessä juosta sitä ylös juoksutekniikka hajoaa.
Startin jälkeen uin omassa yksinäisyydessään. Edellä meni kärki enkä edes havitellut heidän peesiin ja sitä mitä takana oli, siitä en tiedä muuta kuin sen, että joku koetti pari kertaa uida jalkojen päältä. Muuten uinti meni sitä taso kuin odotinkin. Ja loppuaikakin olisi vastannut odotuksia ilman tuota n 150 m tasoitusta.
Pyöräosuudella ei ollut yhtään tasaista kohtaa. Muutama kova nousu ja toki takaisinpäin tullessa ne olivat alamäkiä, mutta sen verran tiukkaa nousua oli, että putkelta oli vaan pyöritettävä vauhdin laskettua etanavauhdiksi. Etenkin kierroksen viimeinen nousu oli itselleni paha. Viimeisen kerran noustessa otin sen todella maltilla. Nousut olivat juuri sellaisia nousuja, joita en osaa teknillisesti nousta ylös eikä reisissä riitä vääntöä, jonka vuoksi vauhti tippuu kuin seinää.
Pyöräosuus meni kohtuullisesti. Enkä liian varovaisesti menin osan nousuista peläten ajavan jalat altani. Henkilökohtaisesti en ole kovin ihastunut kiertämään samaa rataa neljästi. Positiivista oli pyöräreitin sulkeminen muulta liikenteeltä. Ja kiitos ja anteeksi niille kanssakisaajille, joille huusin takaanta: vasemmalla. Te muutamat, joille huusin antoivat hienosti tilaa ilman minkäänlaista vaaratilannetta.
Peesivapaasta kisasta huolimatta en päässyt peesaamaan. Hyvästä peesistä olisi varmaan ollut apua etenkin nousuissa, mutta nyt sain mennä koko matkan 100% yksin. Jos joku sattui olemaan takanani, niin olen otettu, jos vauhtini riitti hänelle. Valitettavasti en ollut huomannut siirtää nopeusanturia kisakiekkoihin, joten näe millaista vauhtia olen mennyt parhaimmillani ja heikoimmillani. Vauhtiero on ollut valtava.
Onneksi en ollut ehtinyt tutustumaan juoksuosuuteen. Infossa oli mainittu kierroksen päättyvän nousuun, mutta ei kerrottu millaiseen nousuun. Nousu oli pitkä ja jyrkkä. Niin jyrkkä, että arvioisin 90 % osallistujista kävelleen sen ylös. Kahden kierroksen jälkeen koetin motivoida itseni juoksemaan mäen ylös viimeisellä kierroksella. Yritin ja meninkin pidemmälle kuin kahdella ensimmäisellä kierroksella, mutta kun askel ei enää millään tavalla muistuttanut juoksua päätin kävellä muiden ohelle sen vielä kertaalleen ylös. Olisin vaan voinut kävellä nousun sillä samalla tarmolla ylös kaikille kierroksilla eikä vain viimeiselle.
Juoksureittillä oli yksi lyhyt tasaisinen kohta, muuten siis nousua ja laskua. Alamäet eivät olleet kovinkaan helppoja päästellä menemään, kun pohja oli hiekkaa, oli satanut melko rankasti pari päivää ja alamäki oli lähes yhtä jyrkkää laskua kuin edeltävä nousu. En voi puhua kuin omasta puolestani, mutta alamäki ei tarjonnut mahdollisuutta rullata mäkeä alas vauhdikkaasti.
Juoksu oli hitain osuuteni, mikä ei ole yllätys heikkona juoksijana. Valitettavasti se oli myös omaa tasooni nähden surkea. Pääsin vain muutaman kerran hetkellisesti nauttimaan siitä vauhdista, jota tavoittelin keskivauhdiksi. Keväällä juoksin puolimaran paremmalla keskivauhdilla ja matalimmilla sykkeillä kuin tämän 5 km lenkin.
Edit: Syy heikkoon suoriutumiseen löytyi: https://xtri.blogspot.fi/2016/07/totaali-lepo.html
Oma mielipiteeni on se, että halutessa päästä tekemään vauhdikkaan sprinttikisan, niin tämä ei kyllä reitiltään sitä tarjoa. Pyöräosuudella kyllä tarjosi erinomaisen mäkitreenin, juoksussa ei kyllä sitäkään.
Ensikertalaisia kävi kyllä vähän sääliksi. Osalla oli normi pyörä ilman lukkupolkimia ja kun kisaa on mainostettu kaikille sopivaksi matkojen vuoksi, niin maasto ei mielesäni ollut ensikertalaisille ehkä se paras mahdollinen. Kaikki lähtivät samaa aikaan kisaan, itse olin jo hyvän aikaa ylittänyt maaliviivan ja ehtinyt viemään pyöränkin pois, kun porukkaa tuli T2-vaihtoon.
Itse kisajärjestelyt olivat onnistuneet, mutta pientä hymähdystä aiheutti sääntöjen tarkentaminen kisaviikolla sekä se, että pystyikö järjestäjä oikeasti sääntöjä noudattamaan. En tiedä (enkä kyllä nähnyt) oliko kenelläkään triathlonpyörää tai aika-ajotankoja tai sääntöjen vastaisia tankoja kuin ehkä itselläni. Säännöissä oli, että 10m peesisääntö koskee heitä eivät he saa palkintoja. Pyörän katsastuksessa kukaan ei tarkistanut lisätankojani erikseen tai sanonut niistä mitään tai maininnut peesikiellosta tms. Kaksi kuvaa, kaksi hiukan eri kuvakulmaa samoista lisätangoista. Säännöt ovat mielestäni aiheellisia, mutta jos niitä ei valvota, niin niiden merkitys katoaa.
