Harjoittelusykkeen seuranta -harjoitus

Jälleen Tampeella vietetty muutama päivä. Tällä kertaa päädyin jäämään yöksi, sillä edellinen päivä päättyi melko myöhään ja seuraavana päivänä aloitettiin päivä poikkeuksellisesti tuntia aikaisemmin. 

Kiinnostavia aiheita ja ihana porukka. On se vaan jännä kuinka nopeasti ihmiset hitsautuvat kiinni ja ryhmähenki löytyy huolimatta eri ikäerosta ja taustoistamme. Ikävä tulee näitä ihmisiä ja pitänee ottaa valokuva ensi kerralla kun tavataan.  

Näkymä hotellihuoneeni ikkunasta

Näiden viikonloppujen aikana olen joutunut muuttamaan monia asenteitani. Circuit training eli kiertoharjoittelua kohtaan mulla on ollut määrätynlainen asenne. Salilla, jossa käyn olen nähnyt  kiertoharjoittelua, jossa siihen osallistuvilla tavoite on enemmän tai vähemmän sosiaalisella kuin hikitreenin puolella. Ja siis tämä on se, mitä itse olen nähnyt. Viikonlopun aikana sain kokea, että circuit training voi olla todella kovaa treeniä. 

Kouluttaja piti meillä kiertoharjoittelun, jossa oli jokaisen kahden lihaskuntoliikkeen jälkeen sykkeen nosto. Kutakin liikettä tehtiin 50 sek, jonka jälkeen vaihto seuraavaan liikkeeseen. Koska lihaskunto-osuuksilla sykkeet laskevat, tuli sykkeen nostokohdissa päästä tavoitesykkeeseen. Ensimmäisen kierroksen tavoite oli pitää sykkeet n 70%, toisella kierroksella 80% ja viimeisessä 90% omasta maksimisykkeestä. Itselläni meni sykkeet liian korkealla ensimmäisellä kierroksella ainoastaan sen takia, että sykemittarini näytti keskisykkeitä;). Toiselle kierrokselle vaihdoin sykemittarin näkymää ja sain pidettyä sykkeen siellä missä pitikin tai ainakin se kävi siellä kerran tai kaksi. 

Tiesin jo aloittaessamme, että 90% tarkoittaa itselläni sykkeinä 177 enkä todellakaan pääse helposti noille sykealueille. En ainakana kuntopyörällä 50 sekunnin aikana. En, vaikka kolmannen kierroksen aloitin pyörän päällä ja sai minuutin pidemmän ajan kuin muut, jotka eivät halunneet kokeilla tuota sykealuetta. Saivathan seurata, kun mä hikoilin ja tosissani koetin pitää sykkeeni anaerobisen kynnyksen yläpuolella. Kouluttaja kävi jokaisella sykkeen nostokohdalla tarkistamassa sykkeeni ja tarvittaessa nosti vastusta, mutta kun kuntopyörästä oli kyse, niin sain ainoastaan reidet tukkoon ja piriformiksen entistä tiukempaan pääsemättä kertaakaan tavoite sykkeeseen. Lihaskuntoliikkeissä pidin hyvää tahtia enkä aikaillut vaihdoissa. Taisin olla ainoa, joka oli aivan innoissaan tästä harjoituksesta. No pain, no gain. Muu porukka onkin sitten todella hyviä kuntosalin puolella ja tuntevat liikkeet ja  oiekast liikeradat. 

Alla harjoitus käyränä.

Mikä tämän harjoituksen idea sitten oli? Hyvä kysymys, sillä ainostaan kaksi yritti 90%. Muut totesivat 80% olleen jo liian kova treeni. Itselleni on selvää sykealueet ja harjoitussykkeet, mutta ei ne ole kaikille selkeitä ja ohjaajan on tärkeä ymmärtää miltä tuntuu harjoitella eri sykealueilla, jotta ei ohjeista ryhmää tai yksittäistä asiakasta harjoittelemaan liian kovaa. Tämä koskee siis kuntoilijoita, joilla tavoite on oman hyvinvoinnin kohentaminen, ei kilpakuntoiloijoita, jotka tarvitsevat myös kovaa treeniä. 

Pitkän päivän päätteeksi kävin haukkaamassa iltapalaksi feta-pinaattipiirakkaan ison cafe laten kera. Mulla on paha addioktio maitokahvia kohtaan. Tiedän ja tunnustan tämän.

Ei uskoisi, että vain muutaman päivän tavaroista on kyse, kun katseli sitä tavara määrää hotelllihuoneessa:

Missä on purkit ja purnukat? Siis ne, mitä yleensä naisella on pesuhuoneessa? Mun tapauksessa ne saivat olla kassissa, jotta sain juomapullot pestyä ja kuivattua.

Hotelliyöpymisen ehdoton parivaljakko: korvatulpat ja villasukat