See you in Motala!

Viime syksynä onnistuimme treenikaverin toimesta saamaan 2 paikkaa Vätternrundan -pyöräilytapahtumaan. Paikat menivät n kahdessa tunnissa, joten moni halukas jäi ilman starttipaikkaa vaikka paikkoja olikin 20 0000 kappaletta. Näiden menneiden kuukausien aikana ei ole kertaakaan tullut sellaista olotilaa, että ihanaa, tosi yes! Syy lienee edellisestä kierroksesta, jolloin polkeminen ei tuntunut kertaakaan mukavalta menolta. Lähtö oli 12:45 yöllä, satoi tihutti, oli vastatuulta. Muistan vieläkin elävästi mietteeni ohittaessamme 100km -kyltin. "Tässä vaiheessa matkaa ei saisi vielä tuntua missään ja mä olen valmis keskeyttämään." Maaliin tultiin, mutta fiilis ei ollut mikään mahtava.

Osallistuminen Vätternjärven kiertämiseen lähti tästä kuvasta vuonna 2008:

Olin mieheni ja lasten kanssa kesälomareissulla Italiassa 2008. Tulimme alas Livignosta ihastellen maisemia, jolloin kameralla bongasin kuvassa näkyvän pyöräilijän. Lähetin valokuvan kahdelle kaverilleni täysin vitsinä kommentin kera;"milloinkas lähdetään tällaisiin maisemiin pyöräilemään?" Suomeen tullessani toinen kaveri kommentoi tekstiviestillä, että jos otettaisiin hiukan helpompi reitti ja lähdetään Ruotsiin.

Googletin Vätternrundanin; 300km viikonlopun aikana. Melkoinen matka. Tässä vaiheessa mun pisin pyörälenkki oli ollut n 50km yhdellä pitkällä kahvi/jäätelötauolla. No,miksi ei, jos vaan polveni kestävät. Myöhemmin luin tarkemmin miten reissu on järjestetty. Matka poljetaan yhtenä yhtenäisenä lenkkinä, ei nukkumisia yöllä! Mihin olinkaan alustavasti suostunut. Tammi/helmikuussa 2009 sain ehdottoman juoksu- ja pyöräilykiellon rikkoutuneiden polvirustojen vuoksi. Kielloin jälkeen ilmoittauduimme Vätternrundiin ja tutustuin Vesa Rauttuun. Vappuna 2009 sain Chebicini.


Missään vaiheessa kevään 2009 aikana en kuvitellut kykeneväni suoriutumaan 300km lenkistä, vaan olin asettanut itselleni tavoitteeksi päästä Jönköpingiin. Tavoitteeni pidin omana tietonani aina tuonne tavoitteeseeni asti. Muistan sen upean fiiliksen saavuttuamme Jönköpingiin aamupuurolle. Olin niin voittaja! Ja kerroin kaverilleni, että tää oli mun tavoite, mutta jatketaan. Jokainen lisäkilometri olisi minulle pieni ihme. Reitin viimeisen pysähdyksen jälkeen totesin, etten enää kykene yhteenkään pysähdykseen, niin kipeätä tekee pyörälle nousu. Emme pysähtyneet ennen maaliviivan ylittämistä! Minun tietämättäni kaverini oli sopinut vaimonsa kanssa, että hän on valmiudessa lähteä hakemaan mut missä vaiheessa reittiä vaan. Tästä sain tietää aivan loppumatkasta ;).

Pariin vuoteen emme ole päässeet osallistumaan tähän maailman suurimpaan pyöräilytapahtumaan, mutta nyt siis kolmas kerta ja lähtöfiilikset ovat ristiriitaiset. Vähimmäismäärä kilometrejä on mittarissa, mutta ei yhtään yli 90 km lenkkiä. Kunto pitäisi olla kohdillaan, mutta laiminlyöty lihashuolto on osoittanut merkkejään. Startti on 20:38 eli yötä vasten taas poljetaan ja vuoden 2010 fiilikset nousevat pintaan. Olemme varautuneet yöllä polkemiseen kofeiinipitoisella shotilla. Muuta ei juuri ole tehtävissä. Saavumme Motalaan starttipäivänä, jolloin tulee rekisteröityä, majoittua, laittaa pyörät kuntoon, syödä ja sitten onkin jo startti. Ei siis aikaa nukkumiseen.

Koetan ottaa kuvia reissulta ja reitiltä. Nyt kuitenkin pakkaamaan ja kiinnittämään pyörään lamppua lisätankojen paikoille.

Mun synttärishotit
(ja taas mä testaan. En ole edes maistanut näitä geelejä ja shotteja)