8.6.2013

Sääksi triathlon 8.6. (päivitetty muutamalla kuvalla)


Kauden ensimmäinen kisa takana ja samalla ensimmäinen sprinttikisani. En ole koskaan pitänyt itseäni sprintterinä, mutta kyllä mä tästäkin selvisin ja asenne sprinttimatkaa kohtaan muuttui täysin.


Tavarat kasaan edellisenä iltana
Kisasta jäi hampaankoloon monia asioita ja parannettavaa löytyy. Perustavaa laatua oleva asia on oma korvien väli. Kun juoksuosuudella meni kolme naista ohitse, pyöräilyssä yksi ja T1:ssä yksi (märkäpuku jäi kiinni nilkkoihin), niin juoksun viimeisillä kilometreillä annoin itselleni luvan ottaa rauhallisemmin ja annoin jopa itselleni luvan ottaa muutaman kävelyaskeleen, kun ketään ei näkynyt takana. Tää on mun pahe, josta tulee päästä irti. Samoin kävi pyöräilyssä viimeisissä nousuissa. Annoin vauhdin hiipua enkä vääntänyt mäkiä ylös, tulin kuten treeneissä. Hyi mua!


Uinti meni ok. Startin jälkeen sukelsin liian nopeasti veteen, vieressä miehet juoksivat. Yhdessä vaiheessa olin jäänyt parin hitaamman uimarin taakse pääsemättä heidän ohitse. Lisäksi sain lievän potkun kasvoihin ja yhden reippaan tarrauksen vartalooni. Siis normi triathlon uintia. Rantaan tulin rinnakkain kahden naisen kanssa. Toinen oli ainakin Johanna. Siitä olen varma. Mahdollisesti olisin voinut uida vauhdikkaamminkin, mutta hyvä näin.

Kuva Jaanaba


Pyöräilyaikaani heikentää jonkin verran T2:ssa tapahtunut pyörien kanssa taistelu. Vaihtopaikalla viereisen pyörän etuhaarukka oli toisen puolen pyörän kanssa lähes nenäkkäin ja koettaessani tehdä tilaa omalle pyörälläni, tää linkullaan oleva pyörä tipahti tangolta. Molemmissa käsissäni pyörät, toimitsijoita ei näy missään, en saa vierasta pyörää tangolle. Lopulta laitoin tämän vieraan pyörän nojaamaan tangon päätyä vastaan ja oman pyörän omalle paikalle. Vaikea sanoa kuinka paljon aikaa menetin tuossa, mutta toivottavasti vastaavaa tilannetta ei tule vastaan tulevaisuudessa. Jotenkin ripeys katosi.




Juoksun alkumetreillä pisti sen verran kovaa, että otin muutaman kävelyaskeleen. Jälleen menetin muutaman hetken. Koetin pitää juoksuvauin sellaisena missä hengitys ei muutu pinnalliseksi. Maaliin tulin aivan liian hyvä vointisena eli hyvin todennäköisesti olisin voinut edetä ehkä 5-10 sek kovempaa per kilometrikin tai ainakin tasaisemmin.

Kuntoni ja vauhtini riitti SM-pronssiin.

Kuva Jaanaba


Kisan jälkeen vaihdoin järjestävän seuran paitaan ja siirryin toimitsijoiden avuksi. Sain onnittella perusmatkan kisaajia samalla kuin otin chippejä pois heidän nilkastaan, sain toimia valokuvaajana naisten perusmatkan palkintojen jaossa, kantavalla äänellä pitää jalankulkijat pois juoksijoiden tieltä, kannustaa kisaajia, toimia valmentajana


Päivän kohokohta oli kuitenkin tässä. Perusmatkan kisaajat olivat jo maalissa, yhtä lukuunottamatta. Maaliin odotettiin triathlonkoululaista, niinpä lähdin häntä vastaan. 2.5 km kohdan juomapisteen kohdilla tapasimme. Otimme juotavaa ja hetken levättyä jatkoimme matkaa yhdessä. Maaliviivan ylitimme HyPyläisten kannustuksilla ja fanfaareilla. Aivan mahtava päätös hienolle päivälle! Kiitos HyPy Triathlon Team!
Sääksi triathlonin teräsmies!
Tavoite saavutettu, maaliviiva ylitetty.

14 kommenttia:

  1. Onnea mitalista! On toi sprinttimatka vaan ihan hirveetä raastoa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Iina! Samaa mieltä kanssasi, mutta sprintissä raasto kestää vain vajaan puolitoista tuntia ;)

      Poista
  2. Onnea Päivi! Hieno avaus tälle kesälle :) Onnea ronssista, oot kyllä hurja!

    VastaaPoista
  3. Onnea vielä kerran, mahtavaa menoa!! :) Ja kiitos kannustuksesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ninni! Oli aivan mahtavaa päästä kannustamaan tuttuja.

      Poista
  4. Onnea SM-pronssimitalistille!

    VastaaPoista

Kaikki voivat lähettää kommentin, mutta ne näkyvät vasta minun tarkistuksen jälkeen.

Kommenttien valvonnan avulla näen kaikki tulleet kommentit eikä kommentti jää huomaamatta :)