Syyskuu vaihtui lokakuuksi

Pariin viimeiseen viikkoon on mahtunut 7 tuntia juoksua, 6 tuntia spideä, uintia ainoastaan 4 tuntia + lihashuoltoa, -kuntoa ja pari pitkää kävelylenkkiä koiran kanssa.
 

Taidetta lenkkipolun varrella:

Treenien lisäksi starttipaikka Vätternrundaan onnistuttu saamaan.  Starttipaikkoja oli myynnissä 20 000 kappaletta, jotka myytiin loppuun 2 tunnissa ja 45 minuutissa. Aivan käsittämätöntä! 

Vuonna 2010 osallistuin ensimmäisen kerran Vätternrundaan, jolloin starttipaikkoja oli kaksi tuhatta vähemmän ja ilmoittautuminen onnistuin vielä saman vuoden kevät puolella. Viime vuonna osallistuminen jäi väliin, sillä paikat olivat menneet ilmeisesti viikossa. Valitettavasti emme saaneet starttia toivomaamme aikaan, vaan lähdemme polkemaan jo perjantai-iltana yötä vasten. En yhtään ole mielissäni tuosta lähtöajankohdasta, mutta minkäs teet. Tiedän jo nyt, että tuosta matkasta tulee haasteellinen, sillä yhdet yöunet jäävät kokonaan väliin.

Vätternrundan vuonna 2011: 3 tunnin "yöunien" jälkeen poljettu 300 km

Viime viikko oli suunniteltu kevyeksi. Tarkoituksena oli pitää lepopäivä tai kaksi ja muuten treenata tunnista puoleentoista tuntiin per treenipäivä. Lepopäiviä tulikin kolme! Kaksi ensimmäistä lepopäivää tulivat aivan sen vuoksi, että olin liian väsynyt lähteäkseni treenaamaan ja kolmas tuli perjantai-iltana paikallisen triathlon teamin suunnitteluillan vuoksi. Tiistaina ja keskiviikon oli opiskelun viimeiset lähipäivät, jonka vuoksi keskiviikko venähti pitkäksi mennessäni vielä toimistolle tekemään töitä opiskelupäivän päätteeksi. Ei vaan vanha enää jaksanut tuon rypistyksen jälkeen lähteä uintitreeneihin.

Perjantaina olisi voinut mennä juoksemaan ennen kauden päättäjäisiä/suunnitteluiltaa, mutta täällä ainakin tuli vettä sen verran reilusti ettei liikunta ulkona maistunut ollenkaan.  Vaikka lenkki jäi väliin, onnistuin myöhästymään reilu puoli tuntia aloituksesta.  Niinhän se taitaa mennä, että paikalla ollessaan voi ainoastaan vaikuttaa ja kieltäytyä. Tullessani paikalle oli keskustelu käynnissä tammikuussa alkavasta triathlonkoulusta. Jos väitän olleeni hämmästynyt siitä, että olivat suunnitelleet minun olevan yksi triathlonkoulun uintivalmentajista, valehtelisin. Nimittäin kerran on kiertäen kysytty ja kerran suoraan, josko voisin antaa uintitekniikkavinkkejä. Tähän mennessä olen kieltäytynyt tai ollut mahdollisimman hiljaa valmentajataustani, sillä olen kokenut antaneeni tarpeeksi uinnille aloittaessani uintivalmennuksen varhaisteini-iässä ja viimeisen tekniikkakoulun pidin reilu 15 vuotta sitten. Valmentajaoppini ja tekniikkatietämys ovat kultaiselta 80-luvulta, mutta onneksi olen saanut itse hyvää nykypäivän uintivalmennusta uimaseuran kautta eikä se tekniikkasilmä ole mihinkään hävinnyt. Taidoillani ei huippuja valmenneta, mutta riittävät varmaankin antamaan perusymmärryksen vaparin tekniikasta

Viime sunnuntaina sain itseni aamulla uintitreeneihin. Tätä ihmettä ei ole tapahtunut sitten toukokuun jälkeen. Itse uintitreeni oli melko kevyt, sillä paljon oli ykköstason uintia. Hyvä puoli rauhallisessa menossa on, että juuri silloin voi keskittyä itse tekniikkaan.  Ja sitä korjattavaa oli taas vaparin käsivedossa. Mielenkiintoista on, että pomppivaa tekniikkaani on yrittänyt korjata jo pari eri valmentajaa, mutta vasta nyt minulle on ensimmäistä kertaa kerrottu mistä se johtuu ja kuinka se tulee korjata. Lihasmuistiin on harjoiteltu väärä tekniikka, niin pois oppiminen tulee olemaan haasteellista. Ei mahdotonta, mutta työlästä.